Puutarhasunnuntai

Tänä viikonloppuna on tullut oltua pihalla. Maata on käännetty, voikukkia kiskottu irti, kylvetty, istutettu... Ja minulla on ollut hauskaa ja olen nauttinut joka hetkestä! En jaksa olla pihalla muuten vaan jos ei ole mitään tekemistä. Nyt on ollut. Mies sai rakkulan kämmeneensä ja se puhkesikin, niin ahkerasti on tehnyt töitä. Emme todellisuudessa käsitä miten se rakkula syntyi; hanskat oli kädessä eikä tehnyt niin paljon mitään mikä olisi hiertänyt. Nähtävästi hanskassa oli jotain joka hiersi.

Vihdoinkin koko kasvimaa on käännetty. Muutaman vuoden kasvupussissa vihertänyt ruohosipuli on nyt siirretty kasvimaalle ja sen kaveriksi on kylvetty tilliä ja persiljaa ja vähän muitakin yrttejä, jotka eivät ehkä menesty mutta ainahan saa yrittää. Miehen viime syksynä istuttamista valkosipuleista on ainakin 7 noussut alulle. Ehdin istuttaa myös mukulasellerien alut. Kasvihuoneessa istutin tomaatin taimet. Mies kävi äsken vähän laittamassa niille harsoa yöksi.

Esikoinen tempoi voikukkia ja totesi "yhteistä pihanhoitoa" hyvin onnellisena.

Iltaruuaksi paistoin luomunaudanjauhelihasta pihvejä. Hyviä tuli. Sitä vaan mietin siinä paistaessa, että miten muut paljon pihalla viihtyvät ratkaisevat ruoka-asiat. Ruuanlaittaminen vie kuitenkin oman aikansa ja jotenkin tuntuu että se aina katkaisee hyvän työvireen pihalla...