perjantai 24. marraskuuta 2006

Hoitoon


Noh, eilen selvisi Miikan hoitopaikka-asiakin. Miika pääsee samaan tarhaan isoveljen kanssa!


Noin kuukausi sitten päiväkodin johtaja sanoi minulle, että heillä ei ole Miikalle paikkaa. Suuresti tätä ihmettelin, koska hain paikkaa 4.12 alkaen jo kesäkuussa. Miten voi olla niin ettei paikka ole. Minulta kysyttiin haluammeko, että paikkaa etsitään jostain toisesta päiväkodista. Sanoin, että me ollaan jonossa toistaiseksi omaan, Miika menee jonnekin muualle vain jos on pakko. Tulin kotiin ja sanoin miehelle ettei tässä mitään ongelmaa ole, pistetään enkelit töihin. Ja näin myös tein. Hiljennyin ja pyysin enkelimaailmaan järjestämään Miikan hoitopaikka-asian niin että se menee kaikkien osapuolien kannalta parhain päin. Ja homma hoitui =)


Miika ehtii siis harjoitellakin 4 päivää itsenäisyypäiväviikolla!


 

keskiviikko 22. marraskuuta 2006

Työtä pukkaa


Sain juuri puhelinsoiton, että työt alkaisivat 11.12 jos otan työ vastaan. Kiitin ja sanoin että nähdän silloin ;D


Eilen sain pikkuisen toiveita siitä että Miika voisi päästä samaan päiväkotiin Aaronin kanssa. Peukkuja sille. Toki hoitopaikka järjestyy muualta jos näin ei käy.

lauantai 18. marraskuuta 2006

Unta näin taas...


Viime yönä oli taas ihan ihmeellisiä unia.

Oli joukko ihmisiä jotka odottivat innokkaasti, että joku tulee
hakemaan "Paratiisiin". Sitä nimeä todella käytimme vaikkei se ainakaan
mun ajatuksessa kuitenkaan ollut sitä mitä perinteisesti sanalla
käsitetään. Kuitenkin kyse oli siitä, että päästään eteenpäin ja
valoisampaan paikkaan. Se riemu, ilo ja yhteenkuuluuvus sekä jännitys
oli suorastaan käsin kosketeltavaa. Jo uniminääni hämmästytti suuresti
se, että paikalla olivat myös naapurimme, jotka ymmärtääkseni ovat
muslimeja. Ei sinänsä, että se estäisi mitenkään heidän pääsemistään
mukaan... en vain jotenkin ollut ymmärtänyt että he ovat tällaisista
asioista kiinnostuneita. Eli sekin viittasi siihen ettei kyse ollut
uskonnollisesta ajatuksesta. Noh, joka tapauksessa bussi tuli hakemaan
meitä (mies sanoin aamulla että pitäisi tehdä biisi "Bussilla
Paratiisiin" =D). Olin vähän huolissani, kun en nähnyt äitiäni enkä
sisartani. Kuten tunnettua, bussilla on kuitenkin aikataulunsa ja se
lähtee sen mukaan. Menin kuitenkin bussiin sillä tiesin, että jonakin
toisena päivänä kulkee uusi bussi, johon he voivat sitten päästä. Nyt
oli minun aikani. Kun sitten lähdettiin liikkeelle, huomasimme että
busseja olikin yhteensä viisi! Voi sitä riemua, kun vilkuttelimme
tutuille ja tuntemattomille niihin toisiin busseihin. Tosin; ainakin
yksi busseista lähti eri tielle kuin me. Ajattelin silloin, että mitäpä
siitä, onhan sinne varmasti monta reittiä. Ajoimme jonkinlaisen
sotilasalueen läpi. Sotilailla oli kirkaan vihreitä ja kirkaan
keltaisia vaatteita. Sitten näin oven tai portin jonne tie johti. Siitä
ei näkynyt mitään muuta kuin vettä. Silloin mieleeni hiipi pieni
epäilys, että ollaankohan me liian herkkäuskoisia ja joudutaan pahaan
pulaan. Kuulin sisälläni äänen, joka sanoi yhden sanan "luottamus".
Rauhoituin ja totesin että eihän tässä muuta tosiaan voi kuin luottaa.
Suljin silmäni etten näkisi kun ajamme veteen. (todella luja luottamus
;)) Kuulin sisälläni rauhoittavan äänen: "Ensin voi olla pimeää ja
kylmää, mutta se menee pian ohi". Näin valvetajunnassa kuulostaa
kammottavalta; toki hukkuessa on ensin pimeää ja kylmä ja se menee
ohi... Mutta sen verran vahva luottamus minulla kuitenkin unessa oli,
että uskoin vahvasti että valoon ja parempaan mennään. Uni
oletettavasti jatkui, mutten muista mitä tapahtui.

Luullakseni toinen unen pätkä kuitenkin liittyy edellä kerrottuun
uneen, sillä mielestäni olin siinä siellä toisessa paikassa ja
opiskelin kivillä parantamista. Kauheasti en muista siitä, mutta
ainakin asettelimme jotain kiviä parannettavan keholle. Ja muistan
nähneeni kristallisisauvan, jossa oli kiinni eri värisiä kiviä.

keskiviikko 15. marraskuuta 2006

Työhaastattelussa


Miehellä oli tänään koko päivä liukumavapaata kun ei muuten olisi saatu järjestymään Miikan hoitoa siksi aikaa kun olin haastattelussa. Oli siitä se hyöty, että mies sai porattua reikiä seinään ja nyt on veski/pesuhuoneessa uusi hylly ja eteisen seinässä valmiit reiät uusille kynttilälampeteille. =D


No siis itseasiaan. Olin varttitunti ennen määräaikaa perillä siellä työpaikalla. Heh; oli aika kökkö keli ja toiseksi en ollut ihan varma miten kauan muutenkaan ajan sinne. Ei oo vielä oikein halussa se miten kauan mihinkin ajaa autolla kun on ollut aina julkisen liikenteen varassa. Parempi kuitenkin liian aikaisin kuin että ois myöhästynyt.


Mulla oli ihan "tesavuu-ilmiö" kun menin sinne. Ihan samalla tavalla menin rappusia yläkertaan ja ilmoittauduin luukulla kuin erääseen toiseen työpaikkaan, jonka muuten sitten sain. Rupesi ihan naurattamaan. Tulipahan ainakin iloinen haastateltava paikalle =) Noh, itse haastattelu meni kivasti. Eipä tuo kysellyt mitään ihmeellisiä kysymyksiä. Lähinnä työhistoriaa ja koulutusta. Työhistoria miellytti, samoin se että olin 5. haastateltava ja ainoa jolla oli kokemusta juuri siitä nimenomaisesta ohjelmasta joka heillä on käytössä. Ainoa huono puoli tässä työpaikassa on se, että palkka on mielestäni työtehtäviin nähden aika huono. Vastaavanlaisesta työstä olen pari vuotta sitten saanut  reilu 2 euroa enemmän per tunti ja sen jälkeen on tullut yleiskorotuksia. Noh, eihän mua toki vielä ole valittu työhön ja palkka on joka tapauksessa parempi kuin tämän hetken työmarkkinatuki, vaikka palkasta menee poikien hoitomaksut. Lisäksi työn tekeminen tuo mulle henkistä hyvinvointia.


Ensi viikolla saan tietää miten tämän työpaikan kanssa on käynyt.


 

tiistai 14. marraskuuta 2006

Luin kirjan


Tai olenhan mie elämäni aikana lukenut montakin kirjaa ;D Mutta haluan mainita tällä kertaa tämän nimenomaisen eli Antti Heikkilän Ravinto ja terveys. En ole aiemmin oikein tutustunut ko. herraan ja vähän ehkä vierastanutkin häntä. Mutta nyt mie totesin että olen aivan ihastuksissani, että meillä Suomessa on tällainen lääkäri! Haluaisin tämän kirjan kaikkien suomalaisten pakkoluettavaksi =D Noh, moni varmaan huokaa että onneksi mie en voi sitä päättää... ;)


Törmäsin lääkäriin joka uskaltaa sanoa Suomessa että aspartaami ja glutamaatti ovat myrkkyjä. Eikä hän taida pelätä, että tulee tuomituksi huuhaaosastolle =) Heikkilällä oli muutenkin todella mielenkiintoisia pohdiskeluja joista sain huomata ettei mun oma järjenjuoksu taida ollakaan niin hakoteillä kuin joidenkin ihmisten kommenteista voisi päätellä. =D


Seuraavaksi taidan lainata kirjastosta jonkun muun Heikkilän kirjan.

sunnuntai 12. marraskuuta 2006

Marjapiirakkaa isälle


Tehtiin Aaronin kanssa marjapiirakka isille. Muuta ei sitten ollutkaan kun meillä ei juhlita isänpäivää eikä äitienpäivää. Toki Aaron oli tehnyt tarhassa hienon autokortin ja paperimassasta pupunpään. Marjapiirakka alla



Vadelmapiirakka isäni tekemällä puutarjottimella.


Marjapiirakka


2 dl maitoa (hapankin käy)


100 g voita


Keitetään ja jäähdytetään.


3 munaa


3 dl sokeria


Vatkataan vaahdoksi.


4½ dl vehnäjauhoja


2 tl leivinjauhetta.


Kaikki aineet yhteen. Taikina kaadetaan leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Päälle ripotellaan vattuja tai mustikoita tai vaikka molempia. Olen joskus laittanut omenaviipaleita ja kanelia. Uunissa 200 astettaa ja n. 20 minsaa. Herkuttele. =) Ainiin! Käytän itse leivonnassa intiaanisokeria joka värjää leivonnaiset tumman ruskeaksi. Jos teet tätä piirakkaa tavallisella sokerilla niin piirakastasi tulee huomattavasti vaaleampi kuin kuvassa näkyvä =)


 


 


 

Muutama kuva ja enkeleistä


Meidän miniäijä on korvatulehduksessa mutta ei sitä kukaan huomaa. Isoveljellä on musta silmä...



Miika syö itse.



Aaron-poliisi on saanut mustan silmän kun yritti pidättää vastaan pyristelevää liukumäkeä.



Äitee ja pojat.


 


Ja sitten enkeleistä.


Intoa täynnä lähdin eilisiaamuna 9 bussilla keskustaan osallistuakseni Enkeli-energia -kouluun. Naapuri hyppäsi samaan bussiin samoissa aikeissa. Kouluttajat olivat jo tietenkin paikalla, huoneessa soi kaunis musiikki, kynttilät paloivat pöydällä ja samaisella pöydällä oli muutama kivi. Tuolit olivat ympyrässä mikä ei kyllä ollut mitenkään yllätys. Kouluttajat halasivat kaikki paikalle saapujat. Yllätys oli se että meitä oli 30! Odotin että korkeintaan 20... Kuopion ryhmän teemaksi enkelit antoivat Arkkienkelit. Ei mitenkän pieni teema! Meidät jaettiin 7 ryhmään ja kukin ryhmä työskentelee yhden arkkienkelin energioissa enemmän kuin muiden. Minun ryhmäni Arkkienkeli on Gabriel. Aluksi tuntui että olen täysin väärässä ryhmässä koska koen läheisemmäksi Arkkienkeliksi Rafaelin tai Mikaelin. Mutta totesin alkupaniikin jälkeen että asialla on joku tarkoitus. Myöhemmin tajusin että kyllähän se Gabriel on tehnyt itseään tykö viime aikoina ;D


Mitä osaisin kertoa, että se kaikki tunnelma, innostus, energia, valo ja rakkaus välittyisi myös lukijalle. En ehkä mitään. Tämä oli vasta ensimmäinen kerta ja innolla odotan jatkoa. Kuuntelimme opetusta ja teimme harjoituksia ja meditaatioita.


Päivän lopuksi saimme vihkimyksen valon kanavaksi. Siihen antoi jokainen suostumuksensa. Saimme jokainen Arkkienkeli Zadkielilta sauvan ja violetin viitan vihkimyksen merkiksi. Hän oli hyvin voimakkaasti valoa hehkuva, sokaiseva suorastaan. Ainakin minun kokemuksessani. Jokaisen sauva oli erilainen, näin kertoi selvänäköinen kouluttaja. Naapurin kanssa huomasimme että ainakin meidän sauvat olivat tosiaankin erilaiset.


Ihan viimeiseksi maadotuimme takaisin arkitodellisuuteen rummutuksen, tömistyksen ja taputusten tahtiin. Ja sepä olikin tehokas maadoitus. Yleensä tämän tapaisten tapahtumien jälkeen leijun puoliyötä jossain muualla, olen aivan liian energinen enkä saa nukutuksi. Eilen sammuin klo 23. =D


Lisäys 12.15


Unohdin kertoa että availimme lempeästi kolmatta silmää, jotta saisimme selväaistimme paremmin käyttöömme. Pyysimme enkeleitä poistamaan selväaisimiseen liityvät pelot joita meillä mahdollisesti on ja Arkkienkeli Rafael paransi kolmatta silmää ja antoi energiaa.


Jälkitilana jano on kova koska aineenvaihduntan vilkastui energiatyöskentelyn seurauksena. Eli taas mennään juomaan vettä! =D

perjantai 10. marraskuuta 2006

Työvoimaa toimistossa


Eilen kävin työkkärissä jonottamassa. Mulla oli Miika, 9 kk, apumiehenä. Aaron oli tarhassa. Pitihän sitä virallisesti käydä näyttämässä että tämän näköinen naama olis töitä vailla. Siellä sitten selvisi, että olen oikeutettu palkkatukeen. Tämä oli ihan uusi juttu mulle. Nähtävästi tämmöinen on tullut sitten viime naaman näyttämisen. Sain yhden paikkaosoituksenkin ja ensi viikolla minulla on työhaastattelu. Työ olisi ihan omaa alaa (eli toimisto/kirjanpitotehtäviä) ja 6 tuntia päivässä. En tiedä miten kannattavaa tuo osa-aikainen on kun molemmat muksut pistetään kuitenkin tuolla tuntimäärällä kokopäiväiseen hoitoon... Mutta mun mielenterveys vaatii työtä!! =D


Törmäsin työkkärissä Heliin. Ja minä en usko sattumiin. Jokin tarkoitus silläkin oli. Emme ole viime vuosina pitäneet kauhean tiiviisti yhtä. Mikä lienee syynä, vaikea sanoa. En keksi mitään tekosyytä selitykseksi. Että Helille terkkuja ja jaksuja! ;)


Mua sapettaa yksi juttu joka liittyy mun harrastukseen, mutta en voi sitä tähän julkiseen kirjoittaa. Mutta tietäkää että se sapettaa ja olen antanut palautetta.


Huomenna alkaa Enkeli-energia -koulu! JEEEE! Sitä on kyllä odotettukin kesästä saakka... Kertoilen sitten kuulumisia sieltä kun ehdin.


 

perjantai 3. marraskuuta 2006

Äitiysloma on ohi


Tänään on ensimmäinen päivä kun en ole enää äitiyslomalla. Jaa miltäkö tuntuu? Ei kovin kummalliselta. Työttömyys leijuu pilvenä pään päällä mutta toivottavasti se hajoaa tuuleen...


Kiirettä on pitänyt kun olen säntäillyt sinne ja tänne ja vielä tuonne. Nyt viikonloppuna ei ole mitään varsinaista ohjelmaa, ja varmasti tekee hyvää pysähtyä. Mieli pysyy toki virkeänä ja hyvänä kun on tekemistä, mutta lepoa ei passaa unohtaa.


Talvi tuli. Uusia jännitysulottuvuuksia autoiluun =D  On liukasta, pitää lähteä vähän aikaisemmin että ehtii putsata auton, ja pitää muistaa pistää auto lämmitykseen yms yms yms. Ei oo kulkaa auton omistajan elämä sittenkään helppoo ;)


Kekri, pyhäinmiesten päivä, halloween, mikä sen nyt haluaakin olevan. Pitäiskö leipoa jotain hyvää? Tietenkin! *Puuha-Pete äänellä* Tekiskö torttuja vai marjapiirakkaa... vai tekiskö peräti molempia...