lauantai 11. maaliskuuta 2017

Täyden kuun aikaan

Lauantai.

Kävin aamulla koiran kanssa upeassa maaliskuun aamun auringossa kävelemässä. Linnut huusivat kevättä tulevaksi.

Katsoin tänään Ylen Areena-palvelusta "Tiina"-sarjan. Uskoakseni olen aikoinaan lukenut kaikki Tiina-kirjat. Ja tykkäsin kovasti. Sarjakin oli mukava ja sitä oli edelleen mukava katsoa. Vaan monta kertaa käväisi mielessä miten erilaista elämä on ollut 50-luvulla, ja minunkin lapsuudessa, kuin mitä se on nyt. Jotkut muutokset ovat olleet hyviä, jotkut eivät.

Kuin sopivasti sarjan henkeen, teimme tänään lihakeittoa. Ei siis mitään jauhelihasoppaa vaan ihan lihakeittoa. Meni ihan liian monta vuotta etten koskaan tehnyt sitä. Jostain syystä kuvittelin, että se vaatii painekeittimen ja on todella vaikea tehdä. Höpsis! Väärin luulin! Painekattila nopeuttaa mutta silloin kun on aikaa niin lihakeitto valmistuu ilman sitäkin. Tänään se tehtiin puulämmitteisellä. Noh, nyt meillä on ihan liian kuuma kun aurinko lämmitti päivällä taloa ja vielä hellakin. Niin ja saunottukin on. Vaan eiköhän tuo yön aikana jäähdy.

Ikä varmaan tekee tehtävänsä kun huomaa, että palaa ruuassa perusasioiden äärelle. Jep, pitsaa maistuu ihan hyvälle joskus, mutta lapsuuden tutut ruuat ovat silti parhaita. Perunat ja karjalanpaisti, jauhelihamakaronilaatikko, makkarakastike ja perunamuusi, paistetut muikut ja perunamuusi, lihakeitto, mannapuuro, puolukkapuuro... Elämä on parasta itsetehtynä *Martat*

Iltakävelyllä kuu antoi lempeää, pehmeää valoaan. Siinä kuutamossa tulin tietoiseksi siitä, että joillekin kuun valo voi olla kylmä ja kova. En kokenut sitä omaksi kokemuksekseni. Minulle kuu on aina ollut lempeä ja pehmeä.