torstai 31. joulukuuta 2015

31. joulukuuta; vuoden viimeinen päivä



Aamulla hätkähdin hereille seitsemän aikaan siihen, että kuopuksen herätyskello soi. Oli unohtunut viime viikosta päälle. Auts! Noh, sain vielä hetken aikaa torkuttua mutta koira oli sitä mieltä, että kun kello soi, on aika lähteä ulos. Ei auttanut muu kuin pukea päälle ja lähteä. Katselimme miten kylä heräsi vuoden viimeiseen aamuun.

Päivä on ollut hidasta yhdessä oloa. Illan pimetessä lämmitettiin sauna ja minä virittelin ulos valoja.






Syötiin tortilloja ja dippailtiin sipsejä, porkkanaa ja omenaa.

Pakko oli ulkoiluttaa koiraakin joka säpsähteli mutta sai asiansa hoidettua. Hetken aikaa oli kotonakin hermostunut ja hiukan peloissaan mutta nythän tuo nukkuu sikeästi ja piereskelee kaamean hajuisia pieruja. Talon ympäristössä paukahtelee raketteja koko ajan eikä varmaan ole vielä se kiihkein paukuttelun hetki.

Toivotan voimallista, uudistavaa, rakkaudellista vuotta 2016!

keskiviikko 30. joulukuuta 2015

30. joulukuuta; 1924 Edwin Hubble ilmoitti havainneensa toisia galakseja

Tänä aamuna pakkasta oli enää -5 ja pienehkö sumu leijaili ympärillä kun kävimme koiran kanssa lenkillä. Tapasimme pari koira tuttua, mikä ilahdutti Helmiä suuresti.

Kuopukselle tuli kaveri kylään. Johan ne olikin olleet erossa viikon.

Minä kävin kaupungissa poliisilaitoksella. Tilasin itselleni jo aiemmin netin kautta passin, mutta kun minulla ei ole olemassa voimassaolevaa passia, piti käydä myös laitoksella. Minulla on viimeksi ollut passi parikymmentä vuotta sitten, joten asiat ovat sen jälkeen muuttuneet. Hakemuksen voi tehdä netissä ja siihen voi liittää valokuvaamon lähettämän valokuvan liikkeestä saadun koodin avulla. Toki siellä passikuvassa siis piti ensin käydä. Lisäksi passia varten pitää antaa sormenjäljet. Voi, tunsi itseni vähän fossiiliksi kun kuvittelin että sormenjäljet otetaan melko perinteisin menetelmin ja mietin jäävätkö sormet mustaksi. Hah hah! Sormenjäljet otettiin pienen pienellä skannerilla. Ja nimikirjoitusnäytekin kirjoitettiin sähköiselle alustalle. Minua toki "kuulusteltiin", että olenko minä oikeasti minä. Virkailija kyseli asuuko samassa osoitteessa muita, mikä on mieheni nimi ja syntymäaika, minun syntymäkunta, kuka on vanhin lapsistani, vanhoja osoitteita... Lopulta uskoi, että kyllä minä olen minä, ja laittoi lopullisesti passihakemuksen vireille.

Poliisilaitokselle ei pääse ilman turvatarkastusta. Laukku ja takki läpivalaisuun ja itse portista läpi. Noh, tietenkin se portti piippasi. Ei oikein varmaksi selvinnyt miksi, mutta minulla oli kyllä saappaat joissa on paljon metalliosia; solkia yms. Päästivät kuitenkin sisälle.

Koska sain joululahjaksi lahjakortin alusvaateliikkeeseen, kävin tuhlaamassa sen. Lisäksi kävin juomassa vanilja-cappucinon. Kotimatkalla kävin vielä ruokakaupassa ettei huomenna tarvitsisi mennä, mutta unohdin ostaa katkarapuja tortilloihin joten sittenkin täytyy jonkun käydä huomenna. Voi minua!

TV1:llä alkoi tänään aussisarja "Kotiin takaisin". Katsoin sen juuri äsken Areenasta ja vaikutti mielenkiintoiselta. Aika hyvät henkilöhahmot.

tiistai 29. joulukuuta 2015

29. joulukuuta; 1891 Thomas Alva Edison patentoi radion

Herätyskello soi tänään 7.15. Vilkaisin lämpömittariin ja se näytti -14 astetta pakkasta. Piti vähän hieraista silmiä ja katsoa uudestaan. Oikein näin! -14! Kunnolla päälle ja koiran kanssa lenkille. Sillä aikaa mies oli tehnyt teetä ja laittanut aamupalaa pöytää. Kuopuskin oli kömpinyt peiton alta. Onneksi eilen lämmitettiin leivinuunia. Esikoista piti vähän houkutella hereille.



Lähdimme aamulla kylpylään uimaan. Minähän uin nykyään ihan matkaa, vaikka ei se mikään kauhean pitkä matka ole mitä jaksan uida näin harvoilla käynneillä. Minua ei kuitenkaan enää tarvita lillumaan poikien kanssa milloin missäkin altaassa. Uivat ihan omin päin. Parempia ovat uimaan kuin minä! Sanoin miehelle tänään, että etenkin kuopus on ihan mahdoton sukeltelun kanssa kun ei sillä ole mitään itsesuojeluvaistoa. Toisaalta pitänee olla tyytyväinen ettei pelkää.

Syötiin Pizza Buffassa mahat täyteen ja tehtiin ruokaostoksissa viereisessä kaupassa.





Kotona koira odotti ulkoiluttajaa. Oli kuopuksen vuoro. Lisäksi kuopukselle lankesi myös polttopuiden haku. Yritimme eilen sanoa että olisi jo eilen hakenut mutta häntä ei huvittanut. Noh, elämä on valintoja ja niiden kanssa on elettävä. Mukisematta hoiti valintansa seurauksen.

Minä neuloin ja katsoin kuopuksen kanssa uutta Sherlock Holmesia. Olen toki nähnyt jo aiemmin, mutta kyllä Benedictiä voi katsella uudestaankin. Ja kuopusta kiinnosti mitä Sherlock puuhaa.

Tein illaksi linssikeittoa. Siitä tuli todella hyvää. Pojat nyrpistelivät sille nenäänsä. Mutta minä totesin (ties kuinka monetta kertaa!), että moisen voi jättää pois kun eivät ole koskaan maistaneet. Sanoin että voivat ottaa ihan vähän ja maistaa ensin ja sitten ottaa lisää jos maistuu. Kumpikin otti lisää. Kuopus jopa kysyi nukkumaan mennessään, onko huomenna samaa ruokaa. No kyllä on; lämmitettynä. Siihen kuopus totesi "JES!" Joskus uusi ruoka voi yllättää. Ja linssikeitto ON hyvää, ja ravitsevaa ja edullistakin. Lainasin reseptin täältä.




sunnuntai 27. joulukuuta 2015

27. joulukuuta; apostoli Johanneksen muistopäivä

Tänään oli laiskottelupäivä. Niin kai ne vissiin on ollu melkein kaikki joulunajan päivät. Käytiin me miehen kanssa kaupassa vaikka nyt tuntuu ettei siellä ehkä olis ollu pakko käydä.

Pelattiin jälleen yksi erä Catania ja minä melkein voitin! Ikinä en ole ennen pelannu niin hyvin kun tänään. Jotain tapahtui kahden yön aikana. Minusta tuli strateginen.


lauantai 26. joulukuuta 2015

26. joulukuuta; tapanin päivä

Heräsin vähän vaille kuusi siihen että koira ravasi edes takaisin. Arvasin; sillä oli ollut maha löysällä ja tarpeet oli lattialla. Jep jep... pian saavutti sulotuoksu nenäni. Ajattelin ensin että yritän vielä jonkun aikaa nukkua mutta koiran hermostunut ravaus ei antanut mun nukkua. Niinpä lähdin käyttämään sitä pihalla ja potkin miehen siivoamaan sotkun sillä aikaa. Pikainen piipahdus pihalla ja sitt tultiin takas nukkumaan.

Heräsin uudelleen vähän ennen puoli yhdeksää, puin paremmin päälle ja lähdin koiran kanssa pidemmälle lenkille. Siinä vaiheessa tuuli lujaa ja rätki räntää. Ei tehty täyspitkää lenkkiä, koska ilma ei miellyttänyt kumpaakaan. Ennen lähtöä selvisi, että koira oli tehnyt uudelleen isommat tarpeet lattialle.

Emme ehtineet tehdä juurikaan mitään ihmeitä kun nukuttiin pitkään ennen kuin lähdimme ajelemaan kohti naapurikaupunkia. Menimme juhlimaan sisareni pojan 3-vuotissynttäreitä. Nehän oli oikeasti jo eilen, mutta sentään yksi päivä välissä näissä juhlinnoissa. Menomatka oli mielenkiintoinen kun välillä oli kirkasta ja aurinko paisto ja sitten yhtäkkiä synkkeni ja lunta tuprutti.







Voisi sanoa joulun henkeen, että "herkkua oli siinä monenlaista"

Kotimatka oli kirkas ja kuutamoinen. Mutta onneksi lähdimme silloin kun lähdimme niin ehdimme lumimyräkän alta pois!

Koira-ressu oli sitten sotkenut koko kodinhoitohuoneen ja tassut haisi ihan p*skalta. Joutui nolona tassupesulle, mistä ei tykkää yhtään. Mutta tuli yllättävän nöyränä tyttönä kun komensin ja asettui ihan itse minun jalkojen väliin pää riipuksissa "tähän minä nyt taas jouduin". Harvoin joutuu pesulle, yleensä silloin jos on ollut löysällä vatsa ja pitkät karvat on tahriintuneet. Kyllä minä kehuin sitä miten hieno koira se on. Mutta sitten taas riiputti päätään nolona kun en antanut kinkkuvoileivästä ja sanoin vielä "Ei, sinä et voi saada kun sun maha on sekaisin jo muutenkin ja pylly laulaa" Ihan kuin se reppana olisi ymmärtänyt minkä takia ei saa herkkua.

Vielä kävimme koiran kanssa yhdeksän jälkeen ulkoilemassa tuulessa ja lumen tuiverruksessa.

perjantai 25. joulukuuta 2015

25. joulukuuta; joulupäivä

Heräsin aamulla vähän ennen puolta yhdeksää! Koirakaan ei ollut herättänyt aiemmin. Silloin tuli haistelemaan; vissiin tarkisti ollaanko hengissä. Rivakasti vaatteet päälle ja koiran kanssa lenkille. Yöllä lämpötila oli kääntynyt hyvin lämpöiseksi ja lumet sulaneet melkein kaikki. Pientä tihkua oli jo aamulla ilmassa. Myöhemmin satoi ihan kunnolla vettä, ja tuuli on ollut navakka.

Aamupäivä meni kuppelehtiessa ja puuroa keitellessä. Iltapäivällä pelattiin koko perheellä Catania.






Minä en ole mikään hyvä pelaaja ja häviän aina. Mutta on tätä silti kiva pelata yhdessä! Onneksi en kauheasti välitä siitä voitanko vai häviänkö. Silti kyllä joka kerta ihmettelen etenkin esikoiseni pelisilmää. Ihan sama mistä se aloittaa tässäkin pelissä pelaamaan; aina se voittaa.


torstai 24. joulukuuta 2015

24. joulukuuta; jouluaatto

Kauan odotettu päivä koitti!

Luontoäiti antoi meille joululahjan ja aamulla maisema oli kuin postikortista. Aivan ihana! Päivän mittaan lämpötila nousi ja lumet putoilivat oksilta mutta onhan tuolla silti valkeaa.

Aamu meni Joulupukin kuumaa linjaa vahdatessa. Keittelin puoleksi päiväksi riisipuuron ja sen kaveriksi oli mehukeittoa. Mies läksi käyttämään äitiään haudoilla ja minä ja kuopus lähdimme koiran kanssa lenkille. Lenkin jälkeen kuopus halusi koristella pipareita.

Yritin viritellä tulta saunaan mutta en mielestäni onnistunut. Mies tuli sopivasti kotiin ja heivasin homman sille. Mutta tuli olikin syttynyt kun jätin sen yksinään!

Sillä aikaa kun saunottiin, joulupukki (vai liekö tontut) oli tuonut lahjat työhuoneeseen. Voi ihmeiden ihme!

Pojilla oli kummallakin hyvin lyhyt toivelista.

Esikoinen toivoi Steam-rahaa, pleikkari-rahaa ja Catan-lautapelin lisäosan "Merenkävijät". Sai kaiken mitä toivoi ja lisäksi suklaakonvehtirasian, Opiskelijan keittokirjan (on vasta 12½ Wee mutta kiinnostunut ruuanlaitosta) sekä mukin jota koristaa useampi Tardis.

Kuopus toivoi hamahelmi -settiä, kissa&koira -pussilakanasettiä, jotain lentohärveliä ja vihreitä kuulia. Sai kaiken mitä toivoi ja vielä yllärinä 101 koetta -setin (tutki ja opi).

Minä sain Eden sarjaan lisää kahvikuppeja sekä sydänkulhon, lahjakortin alusvaateliikeeseen, Oiva Ketun mansikka-shampanja -hyytelöä ja kirjan (Kirsi Ranto: Kova kuin timantti, pehmeä kuin kukka).

Mies sai repun ja suklaakonvehtirasian, vastan, lahjakortin vaateliikkeeseen, hunajaa ja kahta erilaista teetä.

Ainiin, perhe sai yhteisesti Maria Drockilan kynttilän ja leffaliput.

Aika iloista väkeä on ollut täällä. Maltettiin syödä iltaruokakin: kinkkua, valkosipuliperunoita, perunasalaattia, punajuurisalaattia, italiansalaattia, sienisalaattia, vihersalaattia, luumuchutneya, tuota Oiva Ketun hyytelöä, speltnäkkäriä... olikohan vielä jotain. Noh, mahat tuli ainakin täyteen! Jälkkäri jäi taas huomisaamulle: karpalo-vadelma-kiisseli

Lapsena tuntui, että joulunpyhät jatkuivat loputtomiin. Pitkät hitaat päivät täynnä hyvää ruokaa ja herkkuja ja yhdessä oloa. Tajuanhan minä, että eihän ne pyhät olleet yhtään sen pidempiä kuin nytkään mutta ajan kokeminen oli toisenlaista. Ja kyllä minä edelleenkin löydän sen jouluntaian kun en käy järjellä ajattelemaan tuntien ja päivien rajallisuutta.

Kuopus sanoi tänään "Minä en ymmärrä jouluvieraita!" Niin, tässä perheessä lapset ovat tottuneet siihen että jouluaatto ja -päivä ollaan oman perheen kanssa. Näin oli myös minun lapsuudessa pääasiallisesti. Yritin selittää kuopukselle, että toiset viettävät isoja sukujouluja. Sitä on kuitenkin vaikea käsittää kun sellaista ei ole kokenut. Tapaninpäivänä meillä on käynyt vieraita mutta viime vuosina me olemme olleet kylässä: sisareni pojan syntymäpäiviä juhlimassa. Näin myös tänä vuonna.

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

23. joulukuuta; jouluaatonaatto

Eilen oli talvipäivänseisaus, yö oli pidempi kuin päivä. Vuosi sitten samoille tienoille sattui uusi kuu, pimeä kuu. Nyt meillä on tiedossa täysikuu. Valoa valon juhlaan.

Minä ja mieheni osallistuimme eilen mieheni enon hautajaisiin. Lapset olivat koulussa. Voi miten mieli muutamassa pienessä hetkessä singahteli aatoksiin kristinuskon vääristymistä ja hautajaisten pitkävetisyyden tylsyydestä. Mutta niinä hetkinä nousikin pieni hymyn kare suupieleen. Tunsin vainajan energian, sellaisen velikullan savolaisen huumorienergian. "Anna heidän surra omalla tavallaan. Mehän tiedämme paremmin." Sisältäni kohosi kiitos ja ylistys 90-vuoden maallisesta elämästä, suurista kokemuksista!

Muistotilaisuuden ruoka oli erittäin hyvää, siunattuakin. Enpä muista milloin olen viimeksi niin hyvää graavilohta syönyt. Sitä oli ihan pakko ottaa lisää, vaikka sitten loppupäivän janottikin.

Hautajaisten jälkeen lähdimme vielä miehen kanssa käymään Kaavilla ruokaostoksilla, vaihtelun vuoksi. Ostettiin jouluruokaostokset. Enää ei mennä kauppaan ennen kuin tapanin jälkeen. Kotimatka oli vähän kökkö kun oli hämärää, ei vielä kunnolla pimeää ja sade oli tihkua. Vastaantulijoiden kirkkaat valot sokaisivat välillä aika hyvin. Mutta kotiin päästiin turvallisesti.

Tänä aamuna alkoi lumisade. Lapset lähtivät kouluun; tai oikeammin kuopus lähti kirkkoon mutta esikoinen meni koululle koska hän ei kirkkoon halua mennä. Koska emme ole kirkon jäseniä, hänellä on oikeus kieltäytyä. Unohdin kysyä mitä hän teki toisia odotellessa. Olivat saaneet jäätelöt ja esikoinen sai kuudesluokkalaisena välitodistuksen. Hyvä oli vaikka vielä voi parantaa lukuaineisessa vaikka tuntiaktiivisuudella.

Nuhatauti yrittää käydä minuun käsiksi mutta sitä on lääkitty hunajalla, pakurikäävällä ja jopa pienillä annoksilla viskiä ja rommia.

Leivoin piimäkakun. Mies imuroi. Minä laitoin joulukoristeita. Kinkku on paistettu. Joulukuusi koristeltu.

Taitaa se vaan olla vähän niin kuin esikoinen äsken sanoi vähän leikillään "Apua! Joulumieli alkaa vallata!"




maanantai 21. joulukuuta 2015

21. joulukuuta; Tuomaan päivä

Hyvä Tuomas joulun tuopi.

Noh, tänään oli kyllä fiilis "No onkos tullut kesä nyt talven keskelle..." Lämmin tuulonen henkäili napakasti aamulla, kaikkialla oli kosteaa. Miehellä alkoi loma, mutta lapset ovat edelleen koulussa joten herätys oli seitsemältä.

Kun pojat olivat lähteneet kouluun, me lähdimme koiran kanssa lenkille metsään. Välillä ripsautti vesisadetta niskaan. Aika jouluinen tunnelma... not. Kotona tongittiin salaisuuksia auton takakontista ja piiloteltiin niitä. Toivottavasti vielä torstaina muistetaan mihin.

Iltapäivällä minä, mies ja kuopus ajettiin Muuruvedelle Topin luokse kinkun hakuun. Ostettiin me vähän muutakin, mm. kananmunia.

Hyasintin, tai itseasiassa 3 samassa ruukussa, nappasin mukaan lähikaupasta. Viime viikolla ostin amarylliksen jossa oli tänä aamuna yksi kukka puhjennut kukkaan.

Kuulkaa... joulu hiipii jotenkin hyvin salaa hyvin lähelle. 

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

20. joulukuuta; 2015 poikkeuksellisen lämmintä

Havahduin aamulla puoli kymmenen aikaan siihen, että mies ja koira tulivat lenkiltä. Ohoh! Olipas nukuttanut!

Aamulla nostettiin kuusi olkkariin omalle paikalleen. Tajusimme, että emme pääse saunaan jos kuusi majailee kylppärissä.


Lounaaksi teimme kasvissosekeittoa. Jälkkäriksi kahvia / glögiä ja rusinakakkua jonka sain eilen neulootikkokaverilta. Oli hyvää.

Leivoin tänään appelsiini-kardemummakakun. Saas nähdä millaista siitä tuli. En ole vielä maistanut. Toivottavasti hyvää!

Tänään on ollut koko päivän sumuista ja lämmintä. Vetistä.

lauantai 19. joulukuuta 2015

19. joulukuuta; viisi yötä jouluaattoon

Aamulla eilen satanut lumi oli muuttunut painavaksi, märäksi nuoskaksi. Heräsin puoli kahdeksan aikaan ja kävin koiran kanssa ulkoilemassa. Vain kylän päätie oli siihen mennessä aurattu. Kun tulimme kotiin, omaa tietämme aurattiin.

Kymmenen maissa patistelin miehen ja kuopuksen autoon, haimme anopin kyytiin ja ajoimme miehen sisaren perheen luo. Joimme kahvit ja miesväki kävi hakemassa joulukuusen.

Kotona ehdin syödä pikaisen pienen lounaan ennen kuin kaveri tuli koputtelemaan ovelle. Hyppäsin jälleen kerran rattiin, kävimme hakemassa vielä kolmannen naisen kyytiin ja ajelimme Valamoon.




Kävimme syömässä Trapetsassa.

Toki kävimme ostoksilla Tuohus-kaupassa, poikkesimme kirkossa ja katselimme "Mestarin jälki" -taidenäyttelyn. Pääsyy vierailuumme oli kuitenkin tämä:





Konsertti oli huikea kokemus ja energia lähes käsinkosketeltavaa. Ja hienoa oli myös se, että Samuli ja bändi teki talkootyönä keikan (itseasiassa 2 loppuunmyytyä keikkaa) ja tuotto meni luostarille.

Konsertiin jälkeen kävimme vielä luostarin viinituvalla glögillä ja sen jälkeen ajelimme pimeyden halki kotiin.


perjantai 18. joulukuuta 2015

18. joulukuuta; 1865 Orjuus kumottiin Yhdysvalloissa

Heräsin tänä aamuna ihan sekavana. En enää muista mitä kaikkea sekoilin mutta puhuttelin ainakin kaksi kertaa kuopusta esikoisen nimellä ja meinasin paistaa banaanin kananmunien sijaan. Banaani meni kuitenkin viime hetkellä sinne minne sen pitikin; smoothieen.

Mies otti tänään auton ja naapurikaupunkiin menevät lahjat. Sisareni mies kävi hakemassa ne mieheni työpaikalta ja toi samalla sieltä naapurikaupungista paketteja meille.

Pojilla oli parturi. Tulipa taas siistit päät. Kuopuksen kanssa käytiin sen jälkeen ruokakaupassa ja hän toivoi ruuaksi lihapullia. Niitäpä sitten paistoin.

Koko päivän on satanut lunta, ja lunta, niin... ja lunta. Saatiin koiran kanssa kahlata lumessa kun käytiin iltapissalenkillä. Noh, huomiseksi on luvattu vesisadetta. Että se siitä ihanuudesta sitten. Nautin kuitenkin siitä että saimme kahlata lumessa lumisateessa ja kaikki äänet olivat pehmenneet.

torstai 17. joulukuuta 2015

17. joulukuuta; 1903 Wrightin veljesten lentokoneen ensilento

Huomasin aamulla että unohdin eilen kirjoittaa. Noh, elämä on, joskus.

Eilen oli mukava lumisade joka toi valoa mukanaan. Kävin laulamassa museopirtillä joululaulua muutaman muun kanssa yhdessä. Pirtti oli laulajia täynnä. Illalla vietimme marttojen kanssa pikkuisia jouluja glögin ja erilaisten pikkuherkkujen kera.

Tänä aamuna ajelin esikoisen kanssa kaupunkiin hammaslääkäriin. Tarkastuksessa paljastui, että pojan lohjenneen hampaan paikka repsotti ja aiheutti aika ajoin vihlontaa. Hammaslääkäri korjasi paikan ja teki samalla tarkastuksen. Aiempi tarkastus oli suuhygienistin tarkastus ja lääkäri tarkasti vähän eri asioita. Yhdessä takahampaassa on kuulemma pieni reiänalku joka paikataan huhtikuussa. Aiemmin ei ollut aikaa. Löytyi myös pieni saksipurenta jota lähdetään sitten keväällä oikaisemaan kuminauhalla.

Illalla olimmekin koululla yhdessä lähes koko muun kylän kanssa lasten joulujuhlassa. Tänä vuonna oli ensin mahdollisuus nauttia glögiä ja pipareita. Esitykset olivat jälleen ilolla valmisteltuja ja esitettyjä. Kuopuksen luokka lauloi kantaesityksen uudelleen sanoitetusta laulusta ja esikoisen luokka oli tehnyt valokuvaprojektin. Esikoinen oli hoitamassa luokkakaverinsa kanssa äänentoistolaitteita ja videotykkiä yms.

tiistai 15. joulukuuta 2015

15. joulukuuta; Rooman keisari Nero syntyi vuonna 37

Koira on ihan hassu lumen kanssa. Hypähtelee ja tonkii kuonollaan. En tiedä, ehkä se tuntuu hauskalle tai jotain. Eikä tuota lunta nyt kauheasti ole. Sen verran että voi mainita.

Tänään olin työhakemuspajassa, vai mikä lie sen virallinen nimi nyt sitten olikaan. Mutta sain opastusta työhakemuksen ja ansioluettelon tekemiseen. Laitettiin kummatkin ihan uuteen kuosiin. Olen saanut ohjeet ansioluettelon tekemiseen ammattikorkeakoulussa josta valmistuin 1900-luvulla... Saas nähdä onko uudistuksella tehoa. Ainakin minua itseäni asia piristi ja homma tuntui antoisalle. Kouluttaja oli kyllä hyvin innostava ihminen.

Ennen pajaan menoa kävin viemässä kengät suutarille. Niistä oli kantalaput kuluneet lähes olemattomiin. Sillä aikaa kun olin pajassa, suutari laittoi uudet kantalaput ja lankkasikin kengät. Nyt niitä voi taas käyttää.

Kotona Kelalta saapunut kirje vähän hätkäytti. Mutta kun avasin sen, huomasin että olin vain saanut päätöksen siitä että saan kulukorvauksen (9 €) siltä päivältä kun osallistuin "Vinkkejä työnhakuun" -infotilaisuuteen. Saan samaisen kulukorvauksen myös tältä päivältä. Enpä itse edes tiennyt enkä tajunnut saavani näiltä päiviltä tuon. En hoksannut, että nämä lasketaan työvoimapoliitikseksi koulutukseksi. Hyvä näin.


maanantai 14. joulukuuta 2015

14. joulukuuta 1955 Suomi liittyi YK:n jäseneksi

Yllättäen näyttää sille että saattaa tulla valkea joulu. Hiukan on lunta ja pakkastakin.

Tunnustan että tänään aika paljon velttoilin. Oli sen verran väsynyt olo, että päätin ottaa melko rennosti. Onnistuin silti saamaan oikuttelevan tiskikoneen käyntiin, viimeistelemään marttayhdistyksen jäsenkirjeen ja neulomaan sukkaa.  Kävin kaupassakin ja varasin pojille ajan parturiin perjantaiksi.

Kun esikoinen tuli kotiin, hän huomasi että eteisen lipaston päälle oli ilmestynyt pari tonttua ja metallinen, jouluaiheinen kalenteri. Ehkäpä ne tontut olivat sen kalenterin kanssa kiivenneet sinne lipaston päälle... kuka tietää...

Minä olin illalla käymässä yläkoululla tulevien yläkoululaisten vanhempainillassa. Ihan mielenkiintoinen oli ja saatiin kahvitkin, ja päästiin kiertelemään koululla. Ensi syksynä meidän elämä muuttuu kun meillä onkin yksi yläkoululainen ja yksi alakoululainen.


sunnuntai 13. joulukuuta 2015

13. joulukuuta; Lucian päivä

Koira ei ollut tänä aamuna varma pitäisikö herättää emäntä vai isäntä joten yritti herättää kumpaakin. Isäntä oli se joka nousi.

Kyllähän minäkin nousin sitten kun mies ja koira olivat häipyneet ulko-ovesta. Ryhdyin saunan lämmitykseen. Koska eilen minä ja lapset olimme illanvietossa muualla ja perjantaina kuopus ei olisi voinut saunoa hampaiden irrotuksen takia, keksin että voisimme käydä sunnuntainsaamusaunassa. Lapsienkin mielestä tämä oli hyvä idea.

Saunan lämpenemistä odottaessa valmistin italiansalaatin jääkaappiin ja syötiinpä aamupalakin.

Minä lähdin iltapäivällä ystävän luo kylään. Vaihdoimme pienet joulumuistamiset ja teimme aarrekartat.

lauantai 12. joulukuuta 2015

12. joulukuuta; vuodesta on jäljellä 19 päivää

Koira herätti aamulla vähän ennen kahdeksaa. Oli sitä mieltä, että nyt on nukuttu tarpeeksi ja on aika lähteä lenkille. No sitt lähdettiin ja mentiin metsään lenkkipolulle. Aamu oli sen verran hämärä vielä, että lenkkipolku oli suurimman osan matkasta valaistu.

Yöllä oli satanut hyvin ohut vaippa lunta. Meidät ympäröi aamun hiljaisuus. Kuuntelin sitä. Muutaman viime päivän on täyttänyt häly, välillä jopa melu ja kiire. Aamulla minulla ei ollut kiire mihinkään. Tulin tietoiseksi siitä, että vaikka kaiken keskellä minulla on ollut sisäinen rauha ja hiljaisuus, myös fyysinen kehoni tarvitsee ajoittain hiljaisuutta ja rauhaa.

Joka vuosi joulun jälkeen päätän, että ensi vuonna ennen joulua vähennän menoja. Silti tuntuu, että ne vain lisääntyvät! Energiat kuitenkin vetävät hiljentämään ja hiljentymään.

Iltapäivällä minä ja lapset lähdimme viettämään iltaa kuopuksen kummien luo. Mutta ehkä olimme kaikki liian väsyneitä emmekä olleet siellä kovin kauaa. Se aika oli kuitenkin mukavaa.


perjantai 11. joulukuuta 2015

11. joulukuuta; Burkina Fason kansallispäivä

Tänään minä ja kuopus vietimme aamupäivän yliopistolla hammaslääketieteellisessä. Kuopukselta irrotettiin yläkulmahampaat, maitohampaat. Tehtiin tilaa rautahampaille jotka yrittävät kasvaa väärään suuntaan. Toivotaan, että lähtisivät nyt kasvamaan oikeaan suuntaan.


Jätkä makas aika coolina ja puudutettuna.





Aika moiset juuret maitohampailla!

Käytiin apteekista ihan varta vasten ostamassa särkylääkettä joka liukenee suuhun kun kuopuksella on vaikeuksia niellä lääkkeitä. Eipä ole ainakaan vielä tarvinnut.

Kotona muutaman päivän epänormaali rytmi ja kaikenlainen touhuaminen vaativat veronsa ja otin pienet torkut. Illasta keittelin vielä aprikoosichutneya.




torstai 10. joulukuuta 2015

10. joulukuuta; YK:n ihmisoikeuksien päivä

Ajoin tänä aamuna Iisalmeen työhaastatteluun. Saanen sanoa että ois kuulkaa rankka työmatka! Rehellisesti sanottuna en kauaa jaksais.






Hieno oli kuitenkin auringon nousu Iisalmessa puoli kymmenen maissa aamulla. Myöhemmin päivällä oli kuitenkin harmaata ja sateista.

Kotimatkalla kävin kaupassa ja hakemassa pankilta avaimen iltaa varten. Postista lunastin joulupaketin esikoiselle. Kotona leivoin piimäkakun, senkin illaksi. Ruuaksi helppoa bolognesekastiketta jossa kastike otetaan suoraan purkista. Mun aikataulutus meni vähän sekaisin tuon haastattelukeikan takia.

Ennen kuutta lähdin tarjoomusten ja avaimen kanssa pankin kerhohuoneelle neulepiiriin. Normaalisti katan valmiiksi 10 henkilölle, mutta tänään oli keittiössä sellainen tunne että se on liikaa. Suljin hetkeksi silmäni ja kysäisin monelleko sitten katetaan. Tuli hyvin selkästi tietoisuuteen 6. Niinpä katoin siis kuudelle. Meitä oli 7, mutta yksi ei koskaan juo kahvia tai teetä. Joten kuusi kuppia oli juuri oikea määrä! Seuraavan kerran tapaammekin vasta ensi vuonna neulepiirin merkeissä.

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

9. joulukuuta; 1965 ufon väitettiin pudonneen maahan Pennsylvanian Kecksburgissa.

Näin tänä aamuna torkkuessa unen jossa Kallansilloilla oli sattunut auto-onnettomuus etelään menevällä kaistalla. Unessa ajoin itse etelään päin ja vain kävelyvauhtia pääsi. No, kuinka ollakaan kun ajelin kotiinpäin, Kallansilloilla, etelään menevällä kaistalla vilkkui valot, oli sattunut auto-onnettomuus, oli useampi poliisiauto ja liekö useampi ambulanssikin. En jäänyt tietenkään sen tarkemmin kyttäämään asiaa. Unessa oli käyny aika huonosti...

Tänään tein täsmäiskuja Matkuksessa. Aikaa meni noin 40 minuuttia. Tässä ajassa olin sovittanut kahdet kengät joista toiset ostin, 3 puseroa joista ostin yhden, hankkinut 2 lahjaa lapselle, ostanut pari pussia erilaisia pähkinöitä Punnitse et Säästä -kaupasta, ja tehnyt pari muutakin ostosta. Kun esittää toiveen, vaste on nopea.

Illan vietin mielenkiintoisten ihmisten kanssa keskustelen mielenkiintoisia Henkisen Kasvun Seuran keskutelupiirissä/pikkujouluissa. Olisihan siellä voinut keskustella vaikka yötä myöten.


tiistai 8. joulukuuta 2015

8. joulukuuta; Jean Sibelius 150 vuotta, suomalaisen musiikin päivä

Tänään päivä valkeni. Aurinko paistoi. Nautimme koiran kanssa tästä valoilmiöstä metsälenkillä.






Kotona puuhailin kaikelaista pientä ja sitä sun tätä.

Alkuillasta sain puhelinsoiton ja kutsun saapua työhaastetteluun torstaina. Menen, mutta valitettavasti työmatka on järjettömän pitkä: julkisella liikenteellä yli 2 tuntia eikä minulla ole aina auto käytössä. Ei sitten olisi kyllä mitään muuta elämää kuin töissä käynti. Ellei sitten olisi mahdollisuus etätyöhön ja kävisi toimistolla vain toisinaan.


maanantai 7. joulukuuta 2015

7. joulukuuta; 1941 Kanada ja Uusi-Seelanti julistivat sodan Suomelle

Tiesittekös tuota? Minäpä en tiennyt. Nyt tiedän.

Tänään tein tietokoneohjelmalla toiminnon jonka olen tehnyt sillä ennenkin, ja sehän ei sitt menny niin kun strömsössä. Ei tapahtunut asioita joita olisi pitänyt tapahtua. Siinäpä se aamupäivä sitt melkein meni kun yritin saada selville mitä tapahtui kun ei tapahtunut sitä mitä piti tapahtua. Lopulta luovutin, lähetin avunpyynnön ja rupesin neulomaan.

Kun esikoinen tuli kotiin, lähdin isolle kaupalle asioille. Jossain vaiheessa esikoinen laittoi viestiä että jatkuvasti on pieniä sähkökatkoja. Aika kova tuuli on ollut tänään. Koira oli pelännyt; vinkunut ja mennyt pojan viereen. Siis sähköjen räpsymistä oli pelänny.

Mielestäni en mitään kovin kummoisia ostanut, mutta minulla oli silti 3 isoa kassillista tavaraa + iso säkki koiran ruokaa. Maltoin istua kahvillakin nautiskelen hetken pysähtyneisyydestä yksinäni.

Esikoinen oli tuonut kotiin ohjeet yläkouluun ilmoittautumisesta. IIIIK! KÄÄÄK!

Ja illalla sain sen ohjelmankin toimimaan. Perinteinen virhe: yksi täppä puuttui yhdestä tärkeästä paikasta.


sunnuntai 6. joulukuuta 2015

6. joulukuuta; 1917 Suomen eduskunta hyväksyi senaatin antaman itsenäisyysjulistuksen

Itsenäisyyspäivä.

Tänäkin vuonna olen tunnustellut Suomen itsenäisyyttä. Onko Suomi valtiona enää itsenäinen? Onko sen edes tarpeen olla itsenäinen? Mitä se itsenäisyys tarkoittaa?

Minulle suomalaisuus merkitsee omaa kieltä ja sen tuomaa ilmaisutapaa. Se merkitsi kauan myös hyvinvointivaltiota, kunnes näin valheellisten rakenteiden läpi ja hyvinvointi sai uudenlaisen määritelmän elämässäni.

En arvosta sotaa enkä sotilaita. Niiden aikakausi on jo eletty. Ne ovat vanhanaikaisia, jotka jossain ihmiskunnan kehitysvaiheessa ovat olleet tarpeen, mutta eivät enää. En arvosta kostomielialaa enkä uhoamista; "kyllä kohta saavat tuta nahoissaan..." Tuo ajatus on peräisin mielestä ja suistaa ihmisen samalle tasolle kuin uhittelun kohde; kierteeseen johon ihmiskunnan ei enää tarvitse lähteä.

Menneisyyden ei tarvitse pyytää minulta anteeksi. Koen itseni osaksi tuota menneisyyttä, ja pyydän anteeksi itse ja annan anteeksi. Asioilla on aikansa ja paikkansa.

Tahdon tänä päivänä keskittyä rauhaan, yhteisöllisyyteen, rakkauteen, ihmisyyden arvostamiseen, anteeksiantoon, jakamiseen, koko ihmiskunnan arvostamiseen.

Olen aina tuntenut itseni enemmän universumin kansalaiseksi kuin suomalaiseksi. Savolaisuus toki menee sitten kaiken ohi.

Tänä aamuna kävelimme kylän läpi korissa pipareita, mustaherukkamehua (itse höyrystettyä anoppilan marjoista) ja amaryllis. Menimme anoppilaan kahville. Siellä olivat jo mieheni sisar, hänen miehensä ja heidän tyttärensä. Ja kuulimme tuoreeltaan mieheni 90-vuotiaan enon vaihtaneen tasoa yöllä omassa kodissaan. Yksi aika kausi on päättynyt. Hautajaiset tulossa. Emme kuitenkaan viettäneet surujuhlaa, vielä. Joimme anopin nimipäivä/syntymäpäiväkahvit ja juttelimme hyvin arkisia asioita. Toki jossain häivähti ajatus siitä montako vuotta tämä perinne vielä jatkuu. Kokoonnummeko yhteisen kahvipöydän äären vielä ensi vuonna, kokoonnummeko vielä senkin jälkeen kun anoppi on vaihtanut tasoa. Hymähdin ajatukselle. Varmasti yhteisen kahvipöydän ääreen ennen joulua kokoonnumme, oli syy sitten mikä tahansa.

lauantai 5. joulukuuta 2015

5. joulukuuta, YK:n kansainvälinen vapaaehtoistoiminnan päivä

Nukuin tänään normaalia pidempään eikä koirakaan tullut herättämään. Kuopuskin kipaisi viereeni peiton alle köllöttämään, mitä ei ole tapahtunut pitkään aikaan. Yhdeksän maissa minä, koira ja kuopus lähdettiin metsään aamulenkille. Se oli mukava lenkki ja juttelimme mm. lohikäärmeistä.

Aamupalan jälkeen leivoimme pipareita kuopuksen kanssa. Esikoista jaksoi kiinnostaa vain taikinan maistelu. Minä kaulitsin, kuopus käytteli muotteja, minä nostelin pellille ja uuniin, mies otti uunista ja siirsi jäähtyneitä pipareita tarjottimelle. Ihan viimeisiä pipareita kuopus ei malttanut enää tehdä kun kaveri tuli kylään.






Lounaaksi lämmitettiin eilistä jauhelihakeittoa.

Katsoin eilisen Hercule Poirotin Areenasta ja neuloin sukkaa. Laitoin iltaruokaa varten possunpaistin uuniin. Juttelin whatsappissa ystävien kanssa. Join kahvia. Kävin saunassa. Söin hyvää ruokaa. Nyt väsyttää. Taidanpa kaivautua peiton alle.

perjantai 4. joulukuuta 2015

4. joulukuuta, vuonna 1917 Suomen senaatti antoi itsenäisyysjulistuksen eduskunnalle

Mutta silti Suomi on itsenäistynyt vasta 6. päivä.

Aamulla kun esikoinenkin oli livahtanut oven raosta kouluun, oveen koputettiin. Sen verran näin keittiö ikkunasta matkalla ulko-ovelle, että päättelin nuohoojan saapuneen paikalle pari tuntia aikaisemmin kuin sovittiin. No näinpä oli. Ei siinä mitään kun en ollut ehtinyt villitä koiraa lenkille lähdöstä. Lähdettiin sitten tunti normaalia myöhemmin. Yllättävän kauan menee kolmen hormin nuohoamisessa. Mutta nyt on taas turvallisempaa sytytellä tulia.

Anoppini oli kuullut puhuttavan, että nuohoojamme olisi jäänyt eläkkeelle. Hämmästys oli ollut suuri kun tuttu nuohooja oli ilmestynyt ovelle. Minä kyllä sanoi miehelleni, että nuohojamme ei voi olla vielä sen ikäinen että eläkkeelle olisi jäänyt. Tai sitten olisi pitänyt sattua jotain. Noh, joko anoppini kuullut virheellisen tarinan tai kuullut väärin. Tieto eläkkeelle jäämisestä oli vahvasti liioteltu.

Luntakin on tullut välillä taivaan täydeltä tänään. Mutta äsken kun ulkoilimme koiran kanssa vielä hiukan ennen nukkumaan menoa, siellä satoikin vettä! Mielenkiintoinen joulukuun sää jälleen kerran. Toisaalta: tämähän alkaa olla melkein perinteikästä.


torstai 3. joulukuuta 2015

3. joulukuuta, YK:n kansainvälinen vammaisten päivä

Aamulla ajelin te-toimistolle "Vinkkejä työnhakuun" -infotilaisuuteen. Se oli ihan ok tai ehkä enemmänkin kuin ok. Yleensä olen kokenut nämä te-toimiston jutut vähän liipadaapana. Mutta täällä oli ihan asiaa. Ilmoittauduin jopa työpajaan jossa työstetään työhakemuksia.

Infon jälkeen ajelin Matkukseen vähän jouluostoksille ja kävin lihakaupassa ostamassa hevosenjauhelihaa ja hirvi-sika -jauhelihaa (hirveetä sikaa?). Sitt kotiin. Kotona kuopus kertoi, että nuohojaa oli piipahtanut ovella. Kilautin nuohoojalle ja sovin käynnin huomiselle.




Pyöräytin vielä nokkosnäkkäriä iltaa varten. Meillä oli neulepiirin pikkujouluilta jonne vein siis tuota nokkosnäkkäriä, kolapaloja ja kardemummakukkia. Herkkua oli monenlaista. Ja lahjoja. Suoritimme myös arvonnan. Neulepiirimme teki yhdessä monen naisen voimin ja taidoin peiton. Myimme arpoja ja tuotto lahjoitettiin lyhentämättömänä Hyvä Joulumieli -keräykseen.



keskiviikko 2. joulukuuta 2015

2. joulukuuta, YK:n kansainvälinen päivä orjuuden poistamiseksi

Edelleen ajankohtainen aihe. Meillä on edelleen orjuudessa tai orjuuteen rinnastettavissa olosuhteissa eläviä.



Viime yönä oli satanut lunta maahankin asti. Noh, sen verran että pystyi sanomaan että lunta on satanut. Mutta se pienikin määrä toi valoa. Teimme koiran kanssa reippaan lenkin harjulla ja sen lähimaastossa.

Kotona odotti leivontakulhossa pehmennyt voi. Leivon kolapaloja, jotka ovat siis pikkuleipiä ja joissa ei ole kolajuomaa. Ne on vähän liian hyviä!

Kuopus jäi tänä aamuna kotiin. Valitti päänsärkyä ja mahaansa, ja mielestäni oli hiukan kuumeinenkin. Ei kuitenkaan mitenkään normaali oma itsensä. Illalla olikin jo taas pirteä poika joten huomenna saa mennä kouluun. Ehkä oli syönyt vain liikaa laktoosipitoista suklaata.

Iltaruuaksi paistelin broiskunjauhelihapihvejä. Kaverina oli riisiä, currykastiketta (ite tein) ja salaattia.


tiistai 1. joulukuuta 2015

1. joulukuuta, Maailman aids -päivä

Niin, tiesittekö tuota... siis että tänään on maailman aids -päivä. Minä en tiennyt, ennen kuin yritin keksiä tämän päivän otsikkoa ja kirjoitin kuukkeliin "ensimmäinen joulukuuta". Mitähän huominen minulle kertookaan...

Aamu valkeni sateisena. Tai noh, tähän aikaan vuodestahan päivä ei oikeastaan valkene. Se pysyy utuisen harmaana. Luontoäiti ei osannut kuuden aikaan aamulla päättää olisiko sade vettä vai räntää, joten antoi tulla sitten sekaisin. Koirakaan ei ollut järin ilahtunut. Onneksi yhdeksän aikoihin oli vähemmän sateista.

Lenkki koiran kanssa oli tänään kovin lyhyt, koska minulla oli lähtö kaupunkiin. Lähdin suhteellisen ajoissa, mutta niin kuin usein käy: edellä ajeli joku jonka mielestä hitaasti pääsee nopeammin perille. Paitsi että toisinaan hän ajoi jopa ylinopeutta, kunnes taas hidasti vauhdin alle nopeusrajoituksen. Olisi ollut raskasta ajaa tällaisen autoilijan perässä kaupunkiin asti, joten ohitin hänet sopivalla ohituskaistalla.

Kaupungilla kävin ensin hakemassa kaverini liikkeeltä itselleni partiolaisten kalenterin. En saanut sitä oman kylän partiolaisilta niin turvauduin kaupunkilaisiin. Koska partiolaisten kalenteri on adventtikalenteri, sen luukut alkoivat jo sunnuntaina. Niinpä minulla oli 3 avaamatonta luukua tänään!

Seuraavaksi menin kampaajalle ja avasin siellä kalenterin luukut. En enää jaksanut odottaa! Kampajalla hurahti tovi. Sen jälkeen pientä joulushoppailu, mies kyytiin ja kotiin. Kyllä on pakko sanoa, että kurja ajokeli oli. Pimeää, märkää ja räntää satoi. Märkä pimeys vei vähäisenkin valon. Mutta kotiin päästiin kunnialla!