24. joulukuuta; jouluaatto
Kauan odotettu päivä koitti!
Luontoäiti antoi meille joululahjan ja aamulla maisema oli kuin postikortista. Aivan ihana! Päivän mittaan lämpötila nousi ja lumet putoilivat oksilta mutta onhan tuolla silti valkeaa.
Aamu meni Joulupukin kuumaa linjaa vahdatessa. Keittelin puoleksi päiväksi riisipuuron ja sen kaveriksi oli mehukeittoa. Mies läksi käyttämään äitiään haudoilla ja minä ja kuopus lähdimme koiran kanssa lenkille. Lenkin jälkeen kuopus halusi koristella pipareita.
Yritin viritellä tulta saunaan mutta en mielestäni onnistunut. Mies tuli sopivasti kotiin ja heivasin homman sille. Mutta tuli olikin syttynyt kun jätin sen yksinään!
Sillä aikaa kun saunottiin, joulupukki (vai liekö tontut) oli tuonut lahjat työhuoneeseen. Voi ihmeiden ihme!
Pojilla oli kummallakin hyvin lyhyt toivelista.
Esikoinen toivoi Steam-rahaa, pleikkari-rahaa ja Catan-lautapelin lisäosan "Merenkävijät". Sai kaiken mitä toivoi ja lisäksi suklaakonvehtirasian, Opiskelijan keittokirjan (on vasta 12½ Wee mutta kiinnostunut ruuanlaitosta) sekä mukin jota koristaa useampi Tardis.
Kuopus toivoi hamahelmi -settiä, kissa&koira -pussilakanasettiä, jotain lentohärveliä ja vihreitä kuulia. Sai kaiken mitä toivoi ja vielä yllärinä 101 koetta -setin (tutki ja opi).
Minä sain Eden sarjaan lisää kahvikuppeja sekä sydänkulhon, lahjakortin alusvaateliikeeseen, Oiva Ketun mansikka-shampanja -hyytelöä ja kirjan (Kirsi Ranto: Kova kuin timantti, pehmeä kuin kukka).
Mies sai repun ja suklaakonvehtirasian, vastan, lahjakortin vaateliikkeeseen, hunajaa ja kahta erilaista teetä.
Ainiin, perhe sai yhteisesti Maria Drockilan kynttilän ja leffaliput.
Aika iloista väkeä on ollut täällä. Maltettiin syödä iltaruokakin: kinkkua, valkosipuliperunoita, perunasalaattia, punajuurisalaattia, italiansalaattia, sienisalaattia, vihersalaattia, luumuchutneya, tuota Oiva Ketun hyytelöä, speltnäkkäriä... olikohan vielä jotain. Noh, mahat tuli ainakin täyteen! Jälkkäri jäi taas huomisaamulle: karpalo-vadelma-kiisseli
Lapsena tuntui, että joulunpyhät jatkuivat loputtomiin. Pitkät hitaat päivät täynnä hyvää ruokaa ja herkkuja ja yhdessä oloa. Tajuanhan minä, että eihän ne pyhät olleet yhtään sen pidempiä kuin nytkään mutta ajan kokeminen oli toisenlaista. Ja kyllä minä edelleenkin löydän sen jouluntaian kun en käy järjellä ajattelemaan tuntien ja päivien rajallisuutta.
Kuopus sanoi tänään "Minä en ymmärrä jouluvieraita!" Niin, tässä perheessä lapset ovat tottuneet siihen että jouluaatto ja -päivä ollaan oman perheen kanssa. Näin oli myös minun lapsuudessa pääasiallisesti. Yritin selittää kuopukselle, että toiset viettävät isoja sukujouluja. Sitä on kuitenkin vaikea käsittää kun sellaista ei ole kokenut. Tapaninpäivänä meillä on käynyt vieraita mutta viime vuosina me olemme olleet kylässä: sisareni pojan syntymäpäiviä juhlimassa. Näin myös tänä vuonna.
Luontoäiti antoi meille joululahjan ja aamulla maisema oli kuin postikortista. Aivan ihana! Päivän mittaan lämpötila nousi ja lumet putoilivat oksilta mutta onhan tuolla silti valkeaa.
Aamu meni Joulupukin kuumaa linjaa vahdatessa. Keittelin puoleksi päiväksi riisipuuron ja sen kaveriksi oli mehukeittoa. Mies läksi käyttämään äitiään haudoilla ja minä ja kuopus lähdimme koiran kanssa lenkille. Lenkin jälkeen kuopus halusi koristella pipareita.
Yritin viritellä tulta saunaan mutta en mielestäni onnistunut. Mies tuli sopivasti kotiin ja heivasin homman sille. Mutta tuli olikin syttynyt kun jätin sen yksinään!
Sillä aikaa kun saunottiin, joulupukki (vai liekö tontut) oli tuonut lahjat työhuoneeseen. Voi ihmeiden ihme!
Pojilla oli kummallakin hyvin lyhyt toivelista.
Esikoinen toivoi Steam-rahaa, pleikkari-rahaa ja Catan-lautapelin lisäosan "Merenkävijät". Sai kaiken mitä toivoi ja lisäksi suklaakonvehtirasian, Opiskelijan keittokirjan (on vasta 12½ Wee mutta kiinnostunut ruuanlaitosta) sekä mukin jota koristaa useampi Tardis.
Kuopus toivoi hamahelmi -settiä, kissa&koira -pussilakanasettiä, jotain lentohärveliä ja vihreitä kuulia. Sai kaiken mitä toivoi ja vielä yllärinä 101 koetta -setin (tutki ja opi).
Minä sain Eden sarjaan lisää kahvikuppeja sekä sydänkulhon, lahjakortin alusvaateliikeeseen, Oiva Ketun mansikka-shampanja -hyytelöä ja kirjan (Kirsi Ranto: Kova kuin timantti, pehmeä kuin kukka).
Mies sai repun ja suklaakonvehtirasian, vastan, lahjakortin vaateliikkeeseen, hunajaa ja kahta erilaista teetä.
Ainiin, perhe sai yhteisesti Maria Drockilan kynttilän ja leffaliput.
Aika iloista väkeä on ollut täällä. Maltettiin syödä iltaruokakin: kinkkua, valkosipuliperunoita, perunasalaattia, punajuurisalaattia, italiansalaattia, sienisalaattia, vihersalaattia, luumuchutneya, tuota Oiva Ketun hyytelöä, speltnäkkäriä... olikohan vielä jotain. Noh, mahat tuli ainakin täyteen! Jälkkäri jäi taas huomisaamulle: karpalo-vadelma-kiisseli
Lapsena tuntui, että joulunpyhät jatkuivat loputtomiin. Pitkät hitaat päivät täynnä hyvää ruokaa ja herkkuja ja yhdessä oloa. Tajuanhan minä, että eihän ne pyhät olleet yhtään sen pidempiä kuin nytkään mutta ajan kokeminen oli toisenlaista. Ja kyllä minä edelleenkin löydän sen jouluntaian kun en käy järjellä ajattelemaan tuntien ja päivien rajallisuutta.
Kuopus sanoi tänään "Minä en ymmärrä jouluvieraita!" Niin, tässä perheessä lapset ovat tottuneet siihen että jouluaatto ja -päivä ollaan oman perheen kanssa. Näin oli myös minun lapsuudessa pääasiallisesti. Yritin selittää kuopukselle, että toiset viettävät isoja sukujouluja. Sitä on kuitenkin vaikea käsittää kun sellaista ei ole kokenut. Tapaninpäivänä meillä on käynyt vieraita mutta viime vuosina me olemme olleet kylässä: sisareni pojan syntymäpäiviä juhlimassa. Näin myös tänä vuonna.
Kommentit
Lähetä kommentti