Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2008.

Läskit

Joogatessa pälkähti päähän, että mitä ihmettää minä näitä läskejäni vihaan. Eipä ne mitään pahaa oo mulle tehneet. Ne haluaa vaan suojella minua. En tiedä tai tiedosta miltä, mutta jonkinlainen suojamuurihan ne ovat. Rasvakerroksenihan suorastaan rakastavat minua! =) Uskon kuitenkin että nyt on jo turvallista elää ilman tuota suojamuuria!

Ryhdistäydyn

ja lopetan tuon itsesääliä täynnä olevan vuodatuksen mitä olen nyt kirjoitellut. Joskus on sillekin aikansa ja paikkansa, mutta tässäkin asiassa liika on liikaa. Toissailtana kirjoitin päiväkirjaani (niin, todellakin: kirjoitan aika ajoin myös ihan perinteistä päiväkirjaa!) nimilistan ihmisistä joiden tiedän pitävän minusta ihan sen takia että olen minä. Sain kokoon 30 nimeä! Siis 30! =O Ja varmaan olen jopa unohtanut kirjoittaa jonkun ihan itsestään selvän nimen... Teki kuulkaa hyvää tuo lista. Tiedän; muutos lähtee sisältäni. Mutta joskus kun rämpii suossa niin vetoapu on paikallaan. Myös keskustelut muutaman ystävän kanssa (kiitos vain Rautaneito, Susanna ja Johanna) ovat ollet hyvinkin tuota vetoapua. Tänään näyttää valoisemmalta jälleen!

Rikki

Tajusin juuri miten rikki mun tunnepuoli on! Pelkkään kaikkia tunteita, ja olisi parempi kun niitä ei olisi ollenkaan =( Myös minäkuva on ihan hajalla. Näennäisesti mulla on hyvä itseluottamus, koska olen rakentanut jonkilaisen suojamuurin ympärilleni. Todellisuudessahan itsetuntoni on huono. En luota siihen, että joku voi pitää minusta ja oikeasti haluaa olla kaverini (okei, en yleistä: pitkäaikaisiin ystäviini jo luotan, kun ne on vaan olleet ja pysyneet sitkeästi ;D). Vaikka olen sosiaalinen ja suht avoin ihminen, suhtaudun kuitenkin varauksella ihmisiin. Ja melkein tiedostamattomasti odotan, että jossain vaiheessa totuus paljastuu: eli oikeasti ihminen ei haluakaan olla kaverini. Muistan melko selkeästi, miten lukiossa päätin, että syy siihen miksi minulla ei ole kavereita, on siinä että olen lihava ja ruma. Jokin syy piti olla olemassa enkä muutakaan keksinyt! Minulla ei ollut poikakaveria eikä kukaan ollut minusta kiinnostunut, eikä minulla kyllä ollut kavereita muutenkaa

Edelliseen lisää ajatuksia

Kiitos kommenteista! Niin se taitaa välillä olla, että olen kiivaasti "opettanut" läheisiäni, mutta jättänyt itseni sen varjoon. En ole elänyt niin kuin olen opettanut... Mitenkähän tuo Rautaneitokin on uskonut mun puheita =D Valmiiksi en kuvittelekaan tulevani ihmisenä, ainakaa ihan heti ja kertaheitolla. Välillä taivastelen sitä, että tällainen keskeneräinen ihminen yrittää kasvattaa lapsia. =P Tarkkaivaiset ovat ehkä huomanneet, että minulla on henkisessä kasvussani hyvä palvelu. Palautetta tuli melko pian myös kurssin vetäjältä. Opettaja tulee silloin kuin oppilas on valmis? Mitään tietoa ei ole siitä kuinka Jaana tuon teki; mistä ihmeestä tiesi tulla tänne kommentoimaan. Nyt sitten pitäisi löytää itsestään se nappula jolla saisi itsensä rakastamaan itseään ja toimimaan sieltä korkeammasta rakkaudesta käsin. Joskus vuosia sitten hioin ja tahkosin asiaa kirjoittamallaa päivittäin positiivisia vahvistuslauseita. Tämä oli ennen lapsia. Olen yrittänyt sitä myöhemminki

Itsensä rakastaminen ja rakkaudesta toimiminen

Ennen henkistä kurssia keskustelin kurssin vetäjän kanssa siitä, miten vaikeaa minulle on tuoda henkisyyttä arkeen ja lisäksi myös siitä että parisuhde on jotenkin niin vaikeaa. Jaana selitti, että korkeammasta rakkaudesta toimimalla on helpompi käsitellä eri asioita, myös tunteita, ja yleensä asiat myös luistavat silloin paremmin. Korkeammasta rakkaudesta käsin antaa vapauden itselleen ja toisille ja se tuo elämään uuden ulottuvuuden. Niin, tiedänhän minä sen. Myöhemmin kirjoitin Jaanalle, että tiedän tämän oikein hyvin, mutta jostain syystä en halua toimia näin! Etenkään parisuhteen kohdalla. Koska en ole ollenkaan varma onko minulla enää halua rakastaa ja olla tässä. Vielä myöhemmässä keskustelussa Jaana kysyi voisiko tuo haluttomuus ollakin sitä oman itsensä kanssa työskentelyä; ettei halua rakastaa itseään ja antaa vapautta itselleen. Niin... no ... sitähän se on!! Miksi itsensä rakastaminen on vaikeaa? Miksi itsensä kohtaaminen on niin vaikeaa? Miksi on vaikeaa katsoa its

Vaihtelu

virkistää. Eikö? =) Siksipä vaihtelun vuoksi vaihdoin blogin pohjan.

Oras

kävi Kuopiossa. Ja minä kävin kuuntelemassa. Puhui ilmastonmuutoksesta ja siitä mitä kunnassa voidaan tehdä ehkäisemään ilmastonmuutosta. Tuli asiaa jonka jo tiesinkin ja joillain tavalla pidin itsestään selvänäkin. Mutta nähtävästi on kuitenkin niin ettei kaikkialla toimitaan niin. Paikallistuntemus asiasta parani myös. Kiitos paikallisten "tietopankkien". Oras itse on aikamoinen tietopankki myös, ja persoonallisuus. =) Täytyy myöntää, että osittain menin paikalle ihan ihmisen takia. Minua kiinnosti millaisen kuvan hän antaa ihan livenä nähtynä. Voisin sanoa, että jos lyhyt tapaaminen jotain kertoo niin ihan väärää kuvaa hänestä en ole saanut. Toki asiakin minua kiinnosti, ja luultavasti olisin mennyt paikalle vaikken kunnallisvaaliehdokas olisikaan.

Valokuvaus

Jouduin sitt heti pyöritykseen, kun tänään aamupäivällä selvisi että pitäisi olla valokuvassa 17 jälkeen. Jippijaijee! Arvatkaa minkä älämölön pojat oli päästäneet kun tulikin isi hakemaan eikä äiti, vaikka äiti oli aamulla luvannut tulla. =D Meni aikataulut vähän uusiksi, mutta ehkä se tekee mulle hyvää ... Kuva tuli otettu, vaikka aattelin kauhuissani että hiusmalli on kun kananlinnun takapuoli... Mutta ei se sitt ehkä ollutkaan, koska kuvasta tuli ihan siedettävä. Oisko enkelit käyneet asialla ;D Kuvaukseen menessäni näin torilla erään naisen kädessä kassin jossa luki isolla "You look great!" Kiitos! =)

Lupauduin juuri

kunnallisvaaleihin ehdokkaaksi!! =O Olen vähän tyrmistynyt itsekin =D Okei, tiesin että tämä tulee joskus mulle. Olen tiennyt sen jo noin 10 vuotta. Mutta en kuitenkaan ihan näitä vaaleja vielä ajatellut =P Kun nyt pyydettiin niin lupauduin. En vielä yhtään tiedä teenkö minkäänlaista vaalityötä vai olenko vain nimenä ja naamana listalla. Pitänee katsoa sitäkin miten saan aikani riittämään (heti tuli kommenttia henkimaailmasta että senkun venytät aikaa ;D). Puolueen voi jokainen arvata jos on yhtään seurannut mun blogia ;) Mutta niille jotka eivät ole aiemmin seuranneet mun blogia: vihreä olen. Noh, mun pitänee siis perustaa tähän uusi kategoria =D

Henkisen kasvun kurssi, 1. tapaaminen

Niin, se ensimmäinen tapaaminen oli eilen. Meitä on 7 + kurssin vetäjä, Jaana. Alussa vähän kerrottiin itsestämme; keitä olemme ja miksi olemme kurssilla. Tehtiin luottamusharjoitus eli toinen pisti silmät kiinni (ja kukaan ei sitten kurkkinut!) ja toinen ohjasi. Tulemme tarvitsemaan luottamusta toisiimme kurssin aikana. =) Minulle ihan tuttuna harjoituksena katselimme kanavina mitä viestiä toiselle nousee. Minulla ei ollut vaikeuksia nähdä koska jo tiedän että näen, mutta siinä olikin sitten haastetta että tajuan sanoa kaiken mitä näen ;D Eli pidän jotain asiaa itsestään selvänä enkä hoksaa sanoa sitä toiselle! Harjoittelun paikka. Kävimme myös hiukan ulkoilemassa, kun ensin olimme pyytäneet viestiä johonkin kysymykseen. Jokainen omaansa. Ulkoilun tarkoitus oli löytää se vastaus ympäriltään, ihan tavallisista arkipäivisistä asioista. Joo, löytyi. =) Mielenkiintoisena havaintona huomasin, että näin viestin myös parille muulle joita en kylläkään osannut yhdistää tiettyyn kurssil

Henkisen kasvun kurssille

Heräsin eilen siihen, että sunnuntaina alkaa yksi henkisen kasvun tiivis kurssi, johon osallistumista olen arponut. Lähinnä raha-asioihin vedoten, omassa mielessäni siis. Ja eilen tuli sellainen olo, että jos mitenkään kuitenkin olisi mahdollista että osallistuisin. Keskustelin asiasta miehen kanssa joka totesi, että jos se on tärkeää niin sitten pitää osallistua. Mie sanoin, että eihän tuota edes vielä voi tietää pääsenkö mukaan kun vain 8 otetaan ja kurssi alkaa kuitenkin jo sunnuntaina. Mutta ainahan voi soittaa ja kysyä... Mie soitin äsken ja kysyin. Kurssin vetäjä naurahti, ja totesi että on hänellä peruutuspaikka. Hän olikin ihmetellyt, milloin Ninni-Riikka herää kun oli nähnyt jo minut sillä kurssilla. No heräsin mie ... vähän viime tipassa ;D Joka tapauksessa pääsin kurssille ja palaan asiaan!

Suorasanaisuus kunniaan?

Kerroin aiemmin, että toimitusjohtaja kaveri olisi minuun halunnut tutustua lähemmin jos en olisi varattu. Tänään hän kävi jälleen huoneessani. Muutaman kohteliaan "hyvääpäiväämitäkuuluu"-lauseen jälkeen hän totesi silmiin katsoen: "Minä en himoitse vain sinua vaan myös juotavaa." =D Mulla petti pokka! Vedet silmissä nauraen viittasin juomahyllyn, että herra on hyvä vaan ja ottaa. Nähtävästi jano oli suurempi kuin se toinen himo ;D Loistava päivän piristys! Ja ajatelkaa jos me kaikki olisimme yhtä suoria puheissamme. =D