KosmisenAuringonHöpinät

Ulkona on maagista! -23, satelee hiljalleen lunta. Niin hiljalleen että välillä tuntui kuin hiutaleet olisivat vain roikkuneet ilmassa, heilahdellen. Pilviverho on kuitenkin niin ohut että kuu näkyy ja valaisee utuisena. En osaa paremmin kuvailla. Olen kohta puoli vuotta käynyt läpi henkilökohtaista Unelmat todeksi- valmennust a. Eilen oli valmennuspäivä. Koska olen kohdannut kaksoisliekkini, tämäkin valmennus kerta oli monella tapaa yllättävä. Ehkä kerron kaksoisliekkiasiasta tarkemmin joskus toisen kerran. Eilinen sai minut taas muistamaan, että tällä matkalla on se toinekin. Kun minä kohtaan omia pelkojani, kipujani, lukkojani, myös kaksoisliekkini on matkalla. Hän ei todennäköisesti tällä hetkellä edes ymmärrä mitä tapahtuu. Minä ainakin luulen ymmärtäväni 😂 Kävin koiran kanssa kylmässä, maagisessa yössä. Kaipasin jotain lämmintä ja tein elämäni ensimmäisen voima-matcha -latten Se oli ihan hyvä mutta kaipasin siihen enemmän makua. Täytyneen testailla. Tai jospa se mintull...

Tajusin että aika kuluu nykyään nopeammin kuin ennen enkä ole piiiitkääääään aikaan päivittänyt blogia. Tosin elämässä on tapahtunut niin paljon kaikenlaista ettei ole ehtinyt kirjaa pitämään siitä kaikesta. Enkä aio ruveta muistelemaan. Olen kasvanut sisäänpäin, tullut enemmän omaksi itsekseni, enemmän sieluni kaltaiseksi. Viime viikolla seisoin kaupassa karkkihyllyn edessä. Teki mieli karkkia.... ja sitt ei oikeasti tehnyt mieli. Pysähdyin hengittämään ja kysäisin itseltäni ja keholtani, että mikähän se mahtaisi olla mitä mun ihan oikeasti tekee mieli, mitä keho tarvitsee. Ja tajusin samassa, että mun nesteytys oli ihan pielessä. Vaihdoin hyllyä ja etsin parhaimman mahdollisen valmissmoothien mitä siinä kaupassa oli tarjolla. Se oli taivaallista! Jep. Minä karkkien ja suklaiden suurkuluttaja valitsin kaupassa ihan jotain muuta. Myönnetään että toisinaan olen ottanut suklaapatukan. Ja katunut heti kun olen haukannut siitä. Miten tavallinen suklaa voikin olla niin pahaa!! Fazun s...

Yhtäkkiä huomasin, että mun kadoksissa ollut lauluääni on palannut! Voi mikä onnen tunne! Ruokavalio ja erilaiset energiapuhdistukset ja henkinen avautuminen ovat tässäkin asiassa tehneet ihmeitä. Enpä olisi ennen vuoden vaihdetta osannut aavistaakaan tällaista. Yhä useammin minä vain tiedän asioita. Siitä on ollut välillä apua työssäkin! Välillä sattuu hiukan erikoisia juttuja, kuten perjantaina kun olin soittamassa eräälle asiakkaalle ja juuri kun olin naputtamassa kahta viimeistä numeroa, siitä samasta numerosta soitettiin. Hetken aikaa tuijoitin puhelinta "Miten voi olla mahdollista?!" Mutta kyllä se vaan oli. Eikä ollut mitenkään odotettua että ko. asiakas edes soittaisi. Jokin aika sitten ryhdyin seuraamaan Tomi Kokkoa sekä facessa että instassa. Sitten sain yhtäkkiä kauhean ahdistuksen siitä, että olen ilmoittautunut hänen luennolleen. Ahdistuksen siitä miten tällainen ylipainoinen persjalkainen voi mennä sille luennolle kun tyyppi on itse niiiiin fit. Mutta tuleen...

Kuinka ollakaan, sopivasti tässä pääsiäisviikolla olen osallistunut energian puhdistuskurssille. Joo, osaan ja tiedän paljonkin asiasta, mutta kertaus on aina hyväksi ja aina tulee jotain uutta, vähintään uusi näkökulma on kun ohjaaja on eri ihminen kuin ennen. Onpa ollut rytinää! Sopivasti ennen kurssia päätin tukahdattua tiettyjä tunteita, koska koin että aiheutin sillä toiselle ihmiselle ahdistusta. Siitähän nyt ei tietenkään koskaan mitään hyvää seuraa jos tunteitaan lähtee tukahduttamaan kun tarkoitus on kokea niitä. Mutta yritin olla kiltti ihminen... Minulle itselleni tuli kuitenkin niin järjettömän vaikea olla, että eräänä aamuna vaan päätin että olkoon ja tulkoon ja menköön kaikki tunteet, tulviikon vaikka yli äyräiden kun niille en mitään voi. Yksi ajomatka töihin meni sydänkeskusta availlen. Armo ja rakkaus. Hengitys toimi taas. Tunteet vyöryivät yli Ja tadaa! Tämä olikin suorin mahdollinen reitti itsensä rakastamiseen! Ihan kuin olisin puhjennut kukkaan! Minulla ei ...

No en oo varma onko elo oikeasti vauhdikasta vaiko muuten vaan täynnä asioita; töitä ja harrastuksia ja töitä. Marttojen kanssa tehtiin pääsiäisruokaa. Kuopus oli mukana. Hänen kanssaan teimme karitsanjauhelihapihvejä itämaisilla mausteilla. Hyviä olivat. Niin kuin muutkin ruuat. Oli hernesosekeittoa, porkkana-kvinoareiskoja, uunijuureksia, jogurttiminttukastiketta, linssisalaattia, kahdenlaista pavlovaa ja marjamämmiä kookoskerma-kinuskin kera. Noh, aamulla olikin sitt sellainen olo että olin syönyt jotain keholleni sopimatonta; silmät tuntuivat turvonneilta. Todennäköisesti syyllinen oli sokeri. Mutta kivaa oli porukassa kokata. Töissä oli luomutarkastus ja kyllähän se meni läpi hienosti. Pikkuisen jännitti eka kerta, mutta tiesin että mitään kovin pahaa mokaa en ole voinut tehdä kun vanhalla kaavalla mentiin ja sillä homma on ennenkin toiminut. Tosin luomutaseeseen kehittelin nyt tälle vuodelle vähän paremman systeemin kun entisessä oli suuria virheen mahdollisuuksia. Nyt on par...

Koira herätteli 7 aikaan. Jee! Käytiin sitten -15 asteen pakkasessa lenkillä. Mies tuikkasi leivinuuniin tulet ja nyt siellä jo hautuu karjalanpaisti. Lounaaksi on kyllä eilistä broiskukastiketta. Mietin eilen että mun pitäisi opetella tekemään sitä ilman kermaa kun maitotuotteet ei oikein kunnolla sovi mulle. Ja onhan se tosi tylsän näköistä ruokaa. 14 päivän puhdistuskuuri oli ja meni. Testasin ihan tietoisesti itseäni ja söin leivonnaisia. Nenä meni hetkessä tukkoon, limakalvot turposivat. Jep, vehnä ei ainakaan sovi. Eikä sokeri. Söin myös pari ruisleipäviipaletta. Rupesin "pilkkimään" melko nopeasti ja sammuin tietokoneen ääreen. Eli nähtävästi ruiskaan ei sovi, tai ainakaan se ei sovi nykyaikaisin menetelmin prosessoituna. Toisaalta, jos haluaa nukahtaa nopeasti, tiedän mistä löytyy apua 😄 Runsas kasviksien käyttö jäi päälle. Samoin aamujuomien käyttö. Kahvi suhteen tulin todella valikoivaksi ja tavalliset juhlamokakultsukatriinat ei oikein maistu. Valitsen mieluummi...

Täällä sitä vaan mennä porskutetaan. Parin ensimmäisen päivän jälkeen mun kuuri on mennyt ihan kivasti. Suolisto toimii erittäin hyvin eli puhdistumista tapahtuu 😂 Teini on ihmeen hyvin jaksanut töissä. Mieleisintä homma, mun mielestä yllättäen, on ollut kirjeiden postitushommat. Eli kuorittaminen ja frankeeraus. Mun mielestä se ei oo kauheen mielenkiintoista, vaikkakin parhaimmillaan se voi olla meditatiivista. Ehkä teini nauttii siinä omasta rauhasta. Töissä oli tänään melko ikävä puhelu jossa toinen osapuoli korotti ääntään ja oli hyvin tuohtunut. Asiasta johon minä en pystynyt vaikuttumaan ja joka ei todellisuudessa ollut edes soittajan henkilökohtainen asia. Hän vain käyttäytyi kuin joku olisi loukannut häntä henkilökohtaisesti. Otin melko tyynesti viestin vastaan ja välitin henkilölle jolle se oikeasti kuului. Tämä soittaja tiesi kyllä että minä en asialle voi mitään. Onneksi tuollaisia puheluita tulee todella harvoin. Yleensä puhelut on mukavia. Sanoo ihminen, joka ei ole...

En vain eilen jaksanut kirjoittaa. Eilinen ilta yllätti. Olin kyllä tietoinen, että tämä kuuri, puhdistusta kun on, voi nostaa tunteita pintaan, mutta en odottanut hillitöntä itkunpuuskaa. Lähdin ihan tavallisesti koiran kanssa iltapissakävelylle ja yhtäkkiä vaan rupesin itkemään ja itkin suurimman osan matkasta. Ja mietin mitä ihmettä oikein tapahtuu ja mitäs nyt sitten tekis! Noh, onneksi nykyteknologia suo mahdollisuuden siihen, että vertaistukiryhmä on nopeasti käytössä. Eli viestiä facebook-ryhmään. Ja kyllähän sieltä tuli tukea, ohjeita ja kannustusta. Tänään on uusi aamu ja kuuri jatkuu. Eihän se nyt yhteen itkuun ja ahdistuksen tunteeseen lopahda. Pikkuisen suomalaista sisua ja taas porskutetaan. Eväät on valmiina odottamassa lähtöä työpäivän pyörteisiin. Esikoiseni (kohta 15 Wee) lähtee tänään kanssani töihin; itseasiassa lähtee koko viikon. Hänellä on TET-viikko ja halusi tulla minun työpaikalle. Ja koskapa se on mahdollista niin tehtiin järjestelyt minun työaikaan ni...

Minulla on ollut hiukan haasteita terveyteni kanssa. Sen lisäksi olen vuosia syönyt huonoilla ruokailutavoilla, ja tämä ei tarkoita että kaivaisin nenääni ruokapöydässä tms. Kun heräsin siihen, että olen 46-vuotias ja syön lääkkeitä kohta enemmän kuin 88-vuotias anoppini, tajusin että täytyy vissin tehdä jotain. Koen että tarvitsen nyt vähän lujemman ravistelun joten päätin ruveta kauneuskuurille . Tänään on sen ensimmäinen päivä. Noh, arvata saattaa että aamulla oli muka ihan törkeä nälkä, vaikka normaalisti minulla ei aamuisin ole nälkä. Nautin sen mitä aamuun oli ohjeistettu ja nälkä hävisi. Melkein unohdin ruokaa laittaessa, että en saa nyt tämän 14 päivän aikana syödä lehmänmaitotuotteita ja melkein höyläsin itselleni juustoviipaleen. Ja voi kuinka ikävästi Juho Pullin viipurinrinkeli tuoksuu järjettömän hyvälle, vaikka tiedän että se ei sovi ollenkaan mun mahalle ja se pistää sen sekaisin. Ei olisi ollut vaarallista, jos nyt olisin ajatuksissani syönytkin sen juustoviipal...