Vauhdikasta eloa ?
No en oo varma onko elo oikeasti vauhdikasta vaiko muuten vaan täynnä asioita; töitä ja harrastuksia ja töitä.
Marttojen kanssa tehtiin pääsiäisruokaa. Kuopus oli mukana. Hänen kanssaan teimme karitsanjauhelihapihvejä itämaisilla mausteilla. Hyviä olivat. Niin kuin muutkin ruuat. Oli hernesosekeittoa, porkkana-kvinoareiskoja, uunijuureksia, jogurttiminttukastiketta, linssisalaattia, kahdenlaista pavlovaa ja marjamämmiä kookoskerma-kinuskin kera. Noh, aamulla olikin sitt sellainen olo että olin syönyt jotain keholleni sopimatonta; silmät tuntuivat turvonneilta. Todennäköisesti syyllinen oli sokeri. Mutta kivaa oli porukassa kokata.
Töissä oli luomutarkastus ja kyllähän se meni läpi hienosti. Pikkuisen jännitti eka kerta, mutta tiesin että mitään kovin pahaa mokaa en ole voinut tehdä kun vanhalla kaavalla mentiin ja sillä homma on ennenkin toiminut. Tosin luomutaseeseen kehittelin nyt tälle vuodelle vähän paremman systeemin kun entisessä oli suuria virheen mahdollisuuksia. Nyt on parempi ja siellä on pieni tarkistuslaskelmakin. Vähän olen hyvä!
Kaikenmaailman kokouksissakin on tullut istuttua. Niihin menee yllättävän paljon aikaa elämässä.
Huomenna pidän ensimmäistä kertaa Atlantis-aiheisen kurssin. Yllättävän rauhallisesti tässä istun blogia naputtelemassa. Kurssi on luotu ja se elää huomenna omaa elämäänsä. Tiedän mistä puhun ja miten. Minulla on runko, mutta voisin puhua koko päivän Atlantiksesta ilman runkoakin. Rungon avulla pysytään kuitenkin kurssiaikataulun puitteissa.
Jokunen aika sitten kuopus tuli kotiin itkien, koska ei sovi ikinä mihinkään joukkoon. Tuntee itsensä erilaiseksi ja eristetyksi. Äidin sydämelle käy tällainen. Kun itse tiedän ihan tasan tarkkaan millainen se tunne on! Ja minä olen niin toivonut että omat lapset säästyisivät tältä tunteelta. Aina toiveet eivät vain osu ihan putkeen. Totuushan on että kuopukseni ON erilainen, valtavirrasta poikkeava, rohkea, herkkä ja luova.
Tämän takia olikin tosi ihana tulla tänään töistä kotiin kun kuopus oli niin onnellinen ja hänellä oli ollut erittäin hyvä päivä. Tänään alkoi teatterikerho! Jo aamulla poika tuli lauleskellen huonestaan ja sanoi että herätysääni oli niin hyvä että piti pistää ihan tanssiksi. Nämä teatterijutut ovat kyllä olleet suuri siunaus.
Torstaina istuin kahvilassa nauttimassa erittäin hyvää puolukka-kookosraakakakkua ja cappucinoa, kun yhtäkkiä tulin hyvin tietoiseksi siitä että ruokavalioni alkaa pikkuhiljaa hioutua kohdalleen. Tiedän mikä kohottaa energioitani ja mikä laskee, ja pystyn tekemään tietoisia valintoja syömisieni suhteen. Välillä valitsen tietoisesti syöväni jotain joka ei sovi minulle. Tiedän seuraukset.
Koska fyysisellä keholla on parempi olla, se heijastuu myös sisäiseen elämään, joka pääsee paremmin esiin. Sielullani on enemmän tilaa ilmaista itseään. Näen itsekin sen valon jota olen. Haluaisin koko ajan jakaa tätä hyvää oloa ja valoa! Jostain pyrkii esiin myös hiukan ilkikurinen keijukaisenergia. Se huvittaa minua suunnattomasti.
Marttojen kanssa tehtiin pääsiäisruokaa. Kuopus oli mukana. Hänen kanssaan teimme karitsanjauhelihapihvejä itämaisilla mausteilla. Hyviä olivat. Niin kuin muutkin ruuat. Oli hernesosekeittoa, porkkana-kvinoareiskoja, uunijuureksia, jogurttiminttukastiketta, linssisalaattia, kahdenlaista pavlovaa ja marjamämmiä kookoskerma-kinuskin kera. Noh, aamulla olikin sitt sellainen olo että olin syönyt jotain keholleni sopimatonta; silmät tuntuivat turvonneilta. Todennäköisesti syyllinen oli sokeri. Mutta kivaa oli porukassa kokata.
Töissä oli luomutarkastus ja kyllähän se meni läpi hienosti. Pikkuisen jännitti eka kerta, mutta tiesin että mitään kovin pahaa mokaa en ole voinut tehdä kun vanhalla kaavalla mentiin ja sillä homma on ennenkin toiminut. Tosin luomutaseeseen kehittelin nyt tälle vuodelle vähän paremman systeemin kun entisessä oli suuria virheen mahdollisuuksia. Nyt on parempi ja siellä on pieni tarkistuslaskelmakin. Vähän olen hyvä!
Kaikenmaailman kokouksissakin on tullut istuttua. Niihin menee yllättävän paljon aikaa elämässä.
Huomenna pidän ensimmäistä kertaa Atlantis-aiheisen kurssin. Yllättävän rauhallisesti tässä istun blogia naputtelemassa. Kurssi on luotu ja se elää huomenna omaa elämäänsä. Tiedän mistä puhun ja miten. Minulla on runko, mutta voisin puhua koko päivän Atlantiksesta ilman runkoakin. Rungon avulla pysytään kuitenkin kurssiaikataulun puitteissa.
Jokunen aika sitten kuopus tuli kotiin itkien, koska ei sovi ikinä mihinkään joukkoon. Tuntee itsensä erilaiseksi ja eristetyksi. Äidin sydämelle käy tällainen. Kun itse tiedän ihan tasan tarkkaan millainen se tunne on! Ja minä olen niin toivonut että omat lapset säästyisivät tältä tunteelta. Aina toiveet eivät vain osu ihan putkeen. Totuushan on että kuopukseni ON erilainen, valtavirrasta poikkeava, rohkea, herkkä ja luova.
Tämän takia olikin tosi ihana tulla tänään töistä kotiin kun kuopus oli niin onnellinen ja hänellä oli ollut erittäin hyvä päivä. Tänään alkoi teatterikerho! Jo aamulla poika tuli lauleskellen huonestaan ja sanoi että herätysääni oli niin hyvä että piti pistää ihan tanssiksi. Nämä teatterijutut ovat kyllä olleet suuri siunaus.
Torstaina istuin kahvilassa nauttimassa erittäin hyvää puolukka-kookosraakakakkua ja cappucinoa, kun yhtäkkiä tulin hyvin tietoiseksi siitä että ruokavalioni alkaa pikkuhiljaa hioutua kohdalleen. Tiedän mikä kohottaa energioitani ja mikä laskee, ja pystyn tekemään tietoisia valintoja syömisieni suhteen. Välillä valitsen tietoisesti syöväni jotain joka ei sovi minulle. Tiedän seuraukset.
Koska fyysisellä keholla on parempi olla, se heijastuu myös sisäiseen elämään, joka pääsee paremmin esiin. Sielullani on enemmän tilaa ilmaista itseään. Näen itsekin sen valon jota olen. Haluaisin koko ajan jakaa tätä hyvää oloa ja valoa! Jostain pyrkii esiin myös hiukan ilkikurinen keijukaisenergia. Se huvittaa minua suunnattomasti.
Kommentit
Lähetä kommentti