sunnuntai 30. syyskuuta 2007

Siivouskärpänen



Mua puraisi siivouskärpänen =D Miehet lähti mummollaan (siis mun anoppilaan) ja rehellisesti sanottuna mua ei yhtään kiinnostanu lähtee tänään sinne. Sanoin miehelle, että jään kotiin siivoamaan. Ja oikeasti siivosinkin. Siivosin monta tuntia mutten ole vieläkään tyytyväinen!

Mun pitänee siis jatkaa huomisiltana jne. Mun piti jo komentaa itseäni lopettamaan kun tajusin että voimia ei ollut vaikka kuinka teki mieli järjestellä ja jynssätä! Ehkä tästä sekasotkusta löytyy joskus kotikin ;D

Minä löysin motivaattorin mutten kyllä ilkee kertoo mikä se on =P


Karppauksesta



Voi kyllä minä olen tyytyväinen ratkaisuuni! Vähemmän mahakipuja ja ilmavaivoja ja vähemmän painoa =D

Elokuun puolesta välistä minulla on tippunut paino 6 kg. Pahimpaan tilanteeseen verrattuna 8 kg. Alkaahan se jo vaatteissa tuntua =P



keskiviikko 26. syyskuuta 2007

Kirjoitukseni vuodelta 2001



Oli pimeä talvi-ilta jossain Pohjolan perukoilla. Tuuli oli sinä iltana päättämätön. Se ei tiennyt mistä suunnasta se tuulisi. Siksipä se tuuli millon mistäkin. Se oli saanut partnerikseen hurjaan tanssiinsa lumisateen. Tällaisena iltana kaikki olivat turvallisesti omissa suojissaan. Ainakin kaikki järkevät olennot. Joku kulkija kuitenkin kahlasi vallattoman tanssin keskellä.

Kulkija oli pukeutunut nahkasaappaisiin ja pitkään takkiin. Hän oli kietonut paksun huivin päänsä ympärille ja vetänyt Aino-mummin neulomat lapaset käsiensä suojaksi. Hän piti lujasti kiinni olkapäällään heiluvasta kassista. Se oli painava, mutta silti hän pelkäsi sen tempautuvan tuulen mukaan. Kulkija pakeni. Silti hän ei kulkenut yhden kuusen alta toisen kuusen alle, vaan taivalsi aukealla. Hän tiesi, että vielä eilen siinä oli ollut tie. Hän ei vaivautunut kätkemään jälkiään takaa-ajajilta, vaan luotti siihen, että hänen ympärillään pyörivä lumi kätkisi pian hänen askeleensa.

Kulkija pakotti hänen ohitseen pyrkivän kulkuneuvon pysähtymään. Hän ajatteli sillä tavoin eksyttävänsä takaa-ajajat vähäksi aikaa. Kulkija kurkisti kulkuneuvon ikkunasta ulos. Matkan varrelle asetetut lyhdyt valaisivat hiukan pimeää maisemaa. Tuuli ja lumi jatkoivat ikkunan takana villiä tanssiaan. Kulkija huokasi syvään ja sulki hetkeksi silmänsä, muttei päästänyt hetkeksikään otettaan kassista.

Pian kulkija huomasi kulkuneuvon lähestyvän hänen piilopaikkaansa. Hetken hän mietti pyytäisikö kuljettajaa ajamaan piilopaikkansa pihaan. Ajateltuaan asiaa hän totesi ajatuksen vaaralliseksi ja pyysi kuljettajaa pysähtymään jonkun matkan päähän . Kulkija lähti jälleen kahlaamaan kinoksissa. Taivallusta ei kestänyt kauan. Pian hän oli piilopaikkansa ovella. Hän vilkaisi ympärilleen. Ketään ei näkynyt. Hän luikahti ovesta hämärään piilopaikkaansa.

Kulkijan ympärillä oli lähes pimeää. Hän sytytti lyhdyn ja pehmeä valo valaisi piilopaikan. Kulkijan kaksi pientä, karvaista seuralaista räpsyttelivät valon sokaisemina silmiään vuoteella. Ne huomasivat ystävän palanneen ehjänä kotiin. Iloisena ne hyppäsivät vuoteelta tervehtimään ja painautuivat pehmeinä ja lämpöisinä kulkijan jalkoihin. Kulkija jutteli niille hellällä äänellä ja hyväili niiden turkkia. Hän riisui ulkovaatteensa, ja ruokki seuralaisensa ja itsensä. Hetken aikaa hän kaiveli hyllyjään, kunnes löysi mieleisensä kirjan. Kulkija käpertyi huovan alle lukemaan.

Tunnin päästä hän laski kirjan kädestä. Kulkija ajatteli, että päivä oli kuitenkin ollut hyvä, rikas ja onnellinen. Hän hymyili. Maailmassa oli rakkautta paljon. Mielessään kulkija toivotti sen kaiken rakkauden kiitollisena tervetulleeksi matalaan majaansa.

keskiviikko 19. syyskuuta 2007

Uni


 


Näin viime yönä unta, että olin hississä. Katson avaimesta että kerros on 52. Olin jo painanut nappia kun rupesin katsomaan uudestaan että kerros onkin 7 ja huone 52. Ja hups, 7. kerros vilahti juuri silmien ohi. Totesin siinä kanssahisseilijöille, että eipä maha mittään, ehkä ylhäällä on näkemisen arvoiset maisemat. =D


Tietty mulla on tähän oma tulkinta, mutta jos joku haluaa heittää jotain niin antaa tulla =)


 

tiistai 18. syyskuuta 2007

Ylistys joogalle



Kuten ennenkin on tässäkin blogissa tullut todettua: jooga on ihanaa! Ja kamalaa, koska olen huomannut että mulla ei olekaan moniin liikkeisiin vaadittavia lihaksia. =D Ei ihme jos jotkut jutut on ollu mun mielestä inhottavia ja vaikeita enkä ole halunnut niitä tehdä. En ole pystynyt tekemään niitä oikein, koska mulla ei ole siihen tarvittavaa lihasvoimaa! Esim. vatsalihakset ovat olemattomat.

Tämän päiväisen joogan jälkeen tietää tehneensä jotain muuta kuin sohvalla löhöilyä ja tietokoneen ääressä istumista ;D Harjoitus oli niin onnistunut, että loppurentoutuksessa olin niin syvällä että luiskahdin yhteen menneeseen elämään! Silti oli tietoinen nyt-hetkessä. Aluksi en edes tajunnut katselevani jotain, saati mennyttä elämää... Sitten kun rupesi olemaan jääkarhun turkkia tms. niin rupesin vähän ihmettelemään. Ja saman tien tupsahdin takaisin nykytodellisuuteen, mutta rentoutunut olo jatkui. =)

Joogaohjaajani (Miikan kummi) on vakaasti päättänyt, että tänä syksynä hänen joogaryhmänsä löytää vatsalihakset jos ei muuta. Ja mie en ilkee olla yrittämättä. Toisaalta; hyvää se vaan tekee. Ainakin tänään on loistava olla! Saa nähdä miten KA huomenna valittaa, kun ei pääse ylös sängystä ;D

sunnuntai 16. syyskuuta 2007

Suuri rakkaus



Minulla oli eilen treffit suuren rakkauteni kanssa.

Eli olin teatterissa! =) Esitys oli upea, ihana, mahtava, koskettava... mitä positiivista ikinä keksinkin! Mielettömän työn oliva tehneet, ja tietenkin edelleen tekevät joka näytöksessä. Minua itketti, nauratti, ajattelutti... Vahva Minna-musikaali!

Elokuviin olen monestikin pettynyt. Mutta teatteriin en koskaan. Olen aina täysin sisällä tarinassa ja elän mukana joka hetken. Esityksen jälkeen menee oma aikansa, että palaa arkitodellisuuteen. Teatterissa on taikaa!

torstai 13. syyskuuta 2007

keskiviikko 12. syyskuuta 2007

Uusi tukka



Ennen kuva:



Jälkeen kuva (miks näistä tulee näin huonoja? itseään on vaikee kuvata =D)


Toinen:



torstai 6. syyskuuta 2007

Taikarumpu



Mummi oli Lapissa käymässä ja toi Aaronille pienen shamaanirummun, taikarummun. Aaron on sillä tänään soitellut onnellisena: "Äiti, tää on ihan oikea taikarumpu! Tää osaa soittaa kaikki laulut!" Taikarumpu osasi soittaa jopa Fröbelin Palikoita. ;D Vautsi mikä rumpu! On se varmaan ihan oikea taikarumpu kun niin hienosti osaa soittaa. =)

maanantai 3. syyskuuta 2007

Karppauksesta


 


Tiukkaa karppausta takana 2 viikkoa. Paino on pudonnut 4 kg. Senttejäkin on toki kadonnu. Olo on fyysisesti oikein hyvä. Ei turvota, ei koske. Jippii!


Olo on henkisestikin huipussaan! En tiedä johtuuko tämä karppauksesta. Pursuan ideoita jotka eivät kaikki ole toteuttamiskelpoisia. Minua koko ajan huvittaa monenlaiset asiat sisäisesti. Hykertelen ja hymyilen ja myhäilen. Ja välillä tuntuu, että voisin hyppiä, tanssia, laulaa, halata kaikkia; töissäkin! Joko tämä johtuu karppauksesta tai sitt mulla on viimeinkin pyörä nyrjähtäny paikaltaan ;D


 

lauantai 1. syyskuuta 2007

Lemurian kristallikoulu, osa 2




Terkkuja kiviltä! Oli todella ihanaa! Noh, tietäähän sen että voimallisissa ja etenkin korkeissa energioissa työskenneltiin. Sarilla on paaaaaljon kiviä mukana ja pääsimme niitä kokeilemaan ja niiden kanssa työskentelemään. Paljon tuli parannusta ja tasapainosta, etenkin sydämen alueelle. (puhun siis nyt vain itsestäni).



Sarin innostus ja rakkaus kiviin oli tarttuvaa! Ja meillä kaikilla oli hersyvän hauskaa.



Tunsin niin suurta rakkautta, kiitollisuutta, ihmetystä ja kunnioitusta kiviä kohtaan, etten ole aikaisemmin tuntenutkaan. Olen toki ihaillut ja energiat olen tuntenut. Mutta nyt koin ne aivan uudella tavalla. Monen kiven olisin mielelläni mukaani ottanut... Lähtihän sieltä kuukivi- ja karneolikaulakoru ja muutama käsikorukin. =)