Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2007.

Siivouskärpänen

Mua puraisi siivouskärpänen =D Miehet lähti mummollaan (siis mun anoppilaan) ja rehellisesti sanottuna mua ei yhtään kiinnostanu lähtee tänään sinne. Sanoin miehelle, että jään kotiin siivoamaan. Ja oikeasti siivosinkin. Siivosin monta tuntia mutten ole vieläkään tyytyväinen! Mun pitänee siis jatkaa huomisiltana jne. Mun piti jo komentaa itseäni lopettamaan kun tajusin että voimia ei ollut vaikka kuinka teki mieli järjestellä ja jynssätä! Ehkä tästä sekasotkusta löytyy joskus kotikin ;D Minä löysin motivaattorin mutten kyllä ilkee kertoo mikä se on =P

Karppauksesta

Voi kyllä minä olen tyytyväinen ratkaisuuni! Vähemmän mahakipuja ja ilmavaivoja ja vähemmän painoa =D Elokuun puolesta välistä minulla on tippunut paino 6 kg. Pahimpaan tilanteeseen verrattuna 8 kg. Alkaahan se jo vaatteissa tuntua =P

Kirjoitukseni vuodelta 2001

Oli pimeä talvi-ilta jossain Pohjolan perukoilla. Tuuli oli sinä iltana päättämätön. Se ei tiennyt mistä suunnasta se tuulisi. Siksipä se tuuli millon mistäkin. Se oli saanut partnerikseen hurjaan tanssiinsa lumisateen. Tällaisena iltana kaikki olivat turvallisesti omissa suojissaan. Ainakin kaikki järkevät olennot. Joku kulkija kuitenkin kahlasi vallattoman tanssin keskellä. Kulkija oli pukeutunut nahkasaappaisiin ja pitkään takkiin. Hän oli kietonut paksun huivin päänsä ympärille ja vetänyt Aino-mummin neulomat lapaset käsiensä suojaksi. Hän piti lujasti kiinni olkapäällään heiluvasta kassista. Se oli painava, mutta silti hän pelkäsi sen tempautuvan tuulen mukaan. Kulkija pakeni. Silti hän ei kulkenut yhden kuusen alta toisen kuusen alle, vaan taivalsi aukealla. Hän tiesi, että vielä eilen siinä oli ollut tie. Hän ei vaivautunut kätkemään jälkiään takaa-ajajilta, vaan luotti siihen, että hänen ympärillään pyörivä lumi kätkisi pian hänen askeleensa. Kulkija pakotti hänen ohits

Uni

  Näin viime yönä unta, että olin hississä. Katson avaimesta että kerros on 52. Olin jo painanut nappia kun rupesin katsomaan uudestaan että kerros onkin 7 ja huone 52. Ja hups, 7. kerros vilahti juuri silmien ohi. Totesin siinä kanssahisseilijöille, että eipä maha mittään, ehkä ylhäällä on näkemisen arvoiset maisemat. =D Tietty mulla on tähän oma tulkinta, mutta jos joku haluaa heittää jotain niin antaa tulla =)  

Ylistys joogalle

Kuten ennenkin on tässäkin blogissa tullut todettua: jooga on ihanaa! Ja kamalaa, koska olen huomannut että mulla ei olekaan moniin liikkeisiin vaadittavia lihaksia. =D Ei ihme jos jotkut jutut on ollu mun mielestä inhottavia ja vaikeita enkä ole halunnut niitä tehdä. En ole pystynyt tekemään niitä oikein, koska mulla ei ole siihen tarvittavaa lihasvoimaa! Esim. vatsalihakset ovat olemattomat. Tämän päiväisen joogan jälkeen tietää tehneensä jotain muuta kuin sohvalla löhöilyä ja tietokoneen ääressä istumista ;D Harjoitus oli niin onnistunut, että loppurentoutuksessa olin niin syvällä että luiskahdin yhteen menneeseen elämään! Silti oli tietoinen nyt-hetkessä. Aluksi en edes tajunnut katselevani jotain, saati mennyttä elämää... Sitten kun rupesi olemaan jääkarhun turkkia tms. niin rupesin vähän ihmettelemään. Ja saman tien tupsahdin takaisin nykytodellisuuteen, mutta rentoutunut olo jatkui. =) Joogaohjaajani (Miikan kummi) on vakaasti päättänyt, että tänä syksynä hänen joogaryhm

Suuri rakkaus

Minulla oli eilen treffit suuren rakkauteni kanssa. Eli olin teatterissa! =) Esitys oli upea, ihana, mahtava, koskettava... mitä positiivista ikinä keksinkin! Mielettömän työn oliva tehneet, ja tietenkin edelleen tekevät joka näytöksessä. Minua itketti, nauratti, ajattelutti... Vahva Minna-musikaali ! Elokuviin olen monestikin pettynyt. Mutta teatteriin en koskaan. Olen aina täysin sisällä tarinassa ja elän mukana joka hetken. Esityksen jälkeen menee oma aikansa, että palaa arkitodellisuuteen. Teatterissa on taikaa!

Pojan uusi look

Kuva
Harmi kun en muistanut ottaa Aaronista ennen kuvaa. Mutta nyt kuvat on =)

Uusi tukka

Kuva
Ennen kuva: Jälkeen kuva (miks näistä tulee näin huonoja? itseään on vaikee kuvata =D) Toinen:

Taikarumpu

Mummi oli Lapissa käymässä ja toi Aaronille pienen shamaanirummun, taikarummun. Aaron on sillä tänään soitellut onnellisena: "Äiti, tää on ihan oikea taikarumpu! Tää osaa soittaa kaikki laulut!" Taikarumpu osasi soittaa jopa Fröbelin Palikoita. ;D Vautsi mikä rumpu! On se varmaan ihan oikea taikarumpu kun niin hienosti osaa soittaa. =)

Karppauksesta

  Tiukkaa karppausta takana 2 viikkoa. Paino on pudonnut 4 kg. Senttejäkin on toki kadonnu. Olo on fyysisesti oikein hyvä. Ei turvota, ei koske. Jippii! Olo on henkisestikin huipussaan! En tiedä johtuuko tämä karppauksesta. Pursuan ideoita jotka eivät kaikki ole toteuttamiskelpoisia. Minua koko ajan huvittaa monenlaiset asiat sisäisesti. Hykertelen ja hymyilen ja myhäilen. Ja välillä tuntuu, että voisin hyppiä, tanssia, laulaa, halata kaikkia; töissäkin! Joko tämä johtuu karppauksesta tai sitt mulla on viimeinkin pyörä nyrjähtäny paikaltaan ;D  

Lemurian kristallikoulu, osa 2

Terkkuja kiviltä! Oli todella ihanaa! Noh, tietäähän sen että voimallisissa ja etenkin korkeissa energioissa työskenneltiin. Sarilla on paaaaaljon kiviä mukana ja pääsimme niitä kokeilemaan ja niiden kanssa työskentelemään. Paljon tuli parannusta ja tasapainosta, etenkin sydämen alueelle. (puhun siis nyt vain itsestäni). Sarin innostus ja rakkaus kiviin oli tarttuvaa! Ja meillä kaikilla oli hersyvän hauskaa. Tunsin niin suurta rakkautta, kiitollisuutta, ihmetystä ja kunnioitusta kiviä kohtaan, etten ole aikaisemmin tuntenutkaan. Olen toki ihaillut ja energiat olen tuntenut. Mutta nyt koin ne aivan uudella tavalla. Monen kiven olisin mielelläni mukaani ottanut... Lähtihän sieltä kuukivi- ja karneolikaulakoru ja muutama käsikorukin. =)