Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2009.

Valon, rauhan ja rakkauden täyteistä vuotta 2010!

Etsiessäni sopivaa uuden vuoden tervehdystä, löysin pari omaa runoa yhden kirjan takaa. Ne eivät ole kovin valoisia, mutta jotenkin tuli tunne että ne pitää tähän kirjoittaa. Voi noita hienoja runoja, uskomattomia sanoja; kuinka keksivätkin. Minulla vain tavalliset sanat. Koetan pärjätä. 060993 Miksi maailmani hajotettiin? Ja itse halusin sitä vielä lisää hajottaa, kun ahdisti. Eihän ole juuria. Näen sinut vieläkin seisomassa yksin linja-autoasemalla kun me kolme lähdimme jälleen kerran. Vasta nyt itken; vuosien jälkeen. 041193  

Lokkeja ja koulua

Toissa yönä näin unta että olin työpaikan pihalla aamun koitteessa ja yhtäkkiä taivaalla lensi suuri parvi valkoisia lintuja. Ainakin osa niistä oli lokkeja, sillä yksi niistä lensi kaartelemaan mun ympärille ja jostain syystä takertui jalastaan mun hiuksiin! No, kyllä se saatiin irti. =) Siinä ulkoseinällä oli 2 pienen pientä reppua joista toinen oli minun ja minä vielä siinä ihmettelin että tähänkös minä olen sen jättäny. Mutta en minä sitä ottanut mukaani. Viime yönä olin opettajana. =D Ja mulla ei sitten ollut paitaa ... yläosa oli ihan paljaana. Mutta kukaan ei reagoinu siihen mitenkään. Joku vierailija sitten kysäisi että mitäs minä oikeastaan opetan (en kyllä muista mitä vastasin) ja hän huomautti että mulla ei ole paitaa. Minä totesin siihen, että ainiin totta tosiaan, pitäisiköhän pukea paita ennen kun menee ulos =D Selitin vielä siinä että mulla oli ollut kuuma eikä kyllä ollenkaan tullut mieleen että olisi jotenkin erikoista että riisuin paidan. *hirn* Se oli vielä v

Poikien taidonnäyte

Kuva

Tanssikoulussa

Olin sitten viime yönä tanssikoulussa Herrahenkilön kanssa. Tai ymmärtääkseni menimme sinne kyllä eri matkoja mutta pariksi me siellä päädyttiin. Opettaja vielä huusi minulle perään "Jos sinä aina ottaisit nämä tapaukset niin me päästäis helpomalla" (niin kun mitkä tapaukset??) johon minä nauroin: "En minä niitä kaikkia huoli, mutta tämä onkin erikoistapaus" Nojooh! Heko heko! Kiinnitin huomiota siihen, että olimme paljain jaloin. Herrahenkilö istui jakkaralla ja sen jalkojen juuren alkoi kerääntyä paljon naisia palvovin katsein. Mulle alkoi tulla paniikki, että huonosti tässä käy. Mutta sitten yhtäkkiä tajusin, että eihän siinä ollut mitään hätää. Herrahenkilöhän on aidosti sitä mitä se aina on: kuuntelee, ja kohtelee ihmisiä herrasmiehen tavoin, säteilee eikä voi asialle mitään. Rauhoituin, mutta olin kyllä niin rontti että ajattelin "Palvokaa vaan mutta tuo mies on kyllä minun!" =D Uni hyppäsi jonkun tietyn ajanjakson yli, koska yhtäkkiä olimme

Avaimet seikkailee

Tulin töistä kotiin, ja lämpötolpalla huomasin, että olin kadottanut lämpötolpan avaimen ja auton toisen avaimen (jolla saa vain ovet auki, ei pysty käynnistämään autoa). Tutkin taskuni viiteen kertaan, vaikka olin jo ensimmäisellä kerralla varma että kadonneet on. Kauhukuvat vilisivät silmissä ja ajattelin että ne ei kyllä ennen kevättä löydy. Pahimmassa tapauksessa ne on pudonneet työpaikan pihalle aamulla ja se aurattiin tänään... Totesin mielessäni että nyt ei auta muu kuin pyytää enkelit apuun. Ja pyysinkin. Tulin sisälle ja kas kumma: avaimet napottivat eteisen pöydällä! Joku ystävällinen oli aamulla ne löytänyt parkkipaikalta ja tiputtanut postiluukusta. Miesväki oli löytäny ne lattialta. Kiitos!  

Arki koittaa huomenna

Joulun pyhät alkaa olla ohi. Neljä päivää on ollut ihan riittävä tauko töistä minulle. Miesväki jatkaa lomailua vielä ensi vuoden puolelle. Ja onhan minullakin tynkäviikko tiedossa. =) Töissä on kuitenkin näin vuoden vaihteessa paljon tekemistä joten ei voi kuvitellakaan että olisin poissa. Lomailen sitt myöhemmin keväällä. On kuitenkin ollut ihanaa olla muutama päivä kotona ilman mitään menoja ja suunnitelmia. On pelattu koko perheellä ja syöty paljon ja hyvin. Hauska on ollut! Vaikka kuopus kuulemma ikävöi kavereitaan jo jouluaattona =P  

Jouluisia kuvia

Kuva
Joulukuusi ja juurelle ilmestyneet lahjat.   Pojat kuusen juurella posket punaisina saunasta ja innostuksesta.       Autoratailua

Joululahjat on sitten avattu...

Ja jouluruuilla herkuteltu! Tänä vuonna saimme myös kinkkua ;D Olipa se kerta kaikkiaan herkullista! Tein bataattilaatikkoa, ja totesimme että laatikkoruuat eivät kerta kaikkiaan sovi meidän jouluun kun emme pidä niistä =P Meille sopivat paremmin erilaiset salaatit, kinkku ja kalat. Niinpä jatkossa ruokailemme tuolla kaavalla =) Lahjukset: Mä sain kirjan, satasen setelin, Carcassonen, Kaneli-saippuan, Mustikkalakuja ja -marmelaadeja, Iltasatuja -dvd:n ja miehen kanssa yhdessä teatteri-illan Varkauden teatteriin ja se sisältää lapsenvahdin. =) Mies sai Disney Monopolin, Kolmannen Naisen cd:n, raaputusarpoja, tupla dvd:n Fantastic 4. Perhe sai siis Wiin ja Fit Plussan sekä Aku Ankan ison kirjan Kolme Cabalerroa (että kyllä ne tonttut kuuntelee pitkin vuotta kun Aaron sanoi pari kuukautta sitten minulle että sellaisen haluaisi ja mä EN ostanut sitä =P) Pojat sai yhteiseksi autoradan ja Madagaskar Wii-pelin Aaron sai Spiderman-auton rataan, Geomageja, Tatu ja Patu Oudot Aakk

Lämpöistä valon juhlaa kaikille!

Maaria, matala neiti, pyhä piika pikkarainen, kylpi kylyn kyllältänsä, vatsan löylyn vallaltansa; saip on tuonne poikuensa heinille kesäteoille, syntyi poika polvillehen, lapsi lantehuisillehen. Jouluna Jumala syntyi, paras poika pakkasella, hevon heinähuonesehen, sorajouhen soimen päähän. Härkä olkia levitti, sika penkoi pehkuloita, poian pienen peitteheksi, katteheksi kaikkivallan. Jouluna Jumala syntyi, paras poika pakkasella. Nousi kuu, yleni päivä, armas aurinko havahti, tähet taivon tanssaeli, Otavat piti iloa syntyessä suuren Luojan, yliarmon auetessa.   *Kanteletar*  

Hyvä Tuomas joulun tuopi

Ennen vanhaan tänään tuli olla kaikki jouluvalmistelut valmiina. No ei oo, sori esiäidit =) Mutta melekein! Oltiin viikonloppuna poikien mummilassa ja tätilässä ja ystävien luona. Ja joka paikassa tietysti herkuteltiin. Kun eilen tultiin kotiin, huomattiin että omalle pikkutorille oli kasvanut pieni kuusimetsä. Mentiin sitten joulukuusen hakuun. Mä leivoin yhden kakun lisää ja vähän järjestelimme joulukuuselle tilaa ja muutenkin laitettiin joulua kotiin. Kipaistiin vielä laulamaan kauneimpia joululauluja. Pojat nukahtivat kynttilän valossa. Oli niin jouluinen tunnelma jo <3 Tänä aamuna heräsimme hiljalleen leijailevaan pakkaslumisateeseen. Olisi ollut kiva jäädä kotiin fiilistelemään joulua mutta työt kutsuivat. Eihän tässä ole kuin 2 kokonaista päivää ja jos vanhat merkit pitävät paikkansa niin aatonaattona päästään aikaisemmin pois. Eskaria jännittää joulu niin paljon, että käy vähän väliä kaikkien hermoille. Kiusaa kaikkia ja tekee kaikki kepposensa ja keksii uusia ja itk

JOULU TULEE

Ihanaa! Joulu on jo niiiiiin lähellä että voi melkein sanoa sen olevan jo täällä. Ja Pakkasherrakin neitoineen on viihdyttänyt meitä ja näyttänyt ettei ilmastonlämpeneminen ole niin lähellä kuin olemme luulleet.  =) Olemme leiponeet, käyneet jouluostoksilla erikseen ja yhdessä, käyneet syömässä itsenäisyyspäiväkakkua anoppilassa, kävelleet jalkamme kipeiksi Joulumarkkinoilla, osallistuneet lapsien joulujuhliin päiväkodilla ja koululla (eskarit juhlivat koululaisten kanssa), lähettäneet joulukortteja ja saaneetkin... Edessä on vielä käynti toisessa mummolassa, joulukahvittelu ystävien luona, kauneimmat joululaulut, kuusen hankinta, kinkun haku anoppilasta, jotain lahjojen paketointia. Joitakin koristeita on vielä kaappien kätköissä. Tuoksuja, valoja, ääniä ... JOULUA! <3    

Kaikkee...

Joulun odotus alkoi jo melkein perinteisellä tavalla: harmaana ja sateisena. Se ei vaan onnistu nyt kuitenkaan masentamaan joulunodotuksen iloa! Kuuntelen töissä jouluradioita, jouluvalot on töissä ja kotona, kotiin hiipii pikkuhiljaa jouluisia asioita ja tuoksuja. Joulu tulee!! Asunnon myynnin suhteen teimme päätöksen, että irtisanomme nykyisen välityssopimuksen. rauhoitamme tilanteen joulun ajaksi ja katsomme tammikuussa uuden välittäjän. Kauppa kuulemma käy mutta silti nykyinen välittäjä ei ole saanut asuntoamme kaupaksi tämän 8 kuukauden aikana. En sano että se on välttämättä välittäjän vika, mutta kokeillaan nyt vaihtoa, josko se auttaisi. Tällä hetkellä ei näytä olevan tarjolla edes sellaista omakotitaloa jota voisi harkita... Henkisen kasvun puolella olen mielestäni sisäistänyt rakkauden uudella tasolla. On hyvä ja miellyttävä olla tuon rakkauden sisällä. En tosin kuvittele, että olisin jotenkin saavuttanut nyt täydellisyyden tässä asiassa. En todellakaan ole. Mutta ymmä

Chakrojen eri tasoja

Olin lauantaina kurssilla jossa käsiteltiin chakrojen eri tasoja uudessa ajassa ja tehtiin harjoitus jossa yhdistimme kakkoschakran 3., 4, ja 5. taso. En lähde nyt selittämään tähän ehkä monimutkaiseltakin tuntuvaa asiaa koska mulla menisi siihen koko päivä =D Kerron vain että ensimmäistä kertaa meinasin jättää harjoituksen kesken. Minulle niiiiiin pahaolo että sitä oli vaikea uskoa. Yäks ja puistatus. Onneksi Jaana sano juuri silloin että jos tulee huono olo tai kipuja niin voi jättää hetkeksi sen mitä on tekemässä ja hengitellä valoa. Mä jatkoin hetken ja sitten välillä hengittelin valoa ja sitt taas jatkoin, kun olo parani. Eipä olis tullut mieleenkään että joku henkinen harjoitus tekisi tuollaisen olon! Tulipahan sekin koettua. =)    

Pohdintaa omasta olemuksesta

Olen nyt lueskellut aiemmin linkittämääni juttua enkeli- ja tähti-ihmisistä. Pidän itseäni melko vahvasti enkeli-ihmisenä, vaikka se ei välttämättä aina näy päällepäin. Aikakaudet ovat tuoneet mukaan katkeruutta, turhautumista, kyynisyyttä, skeptisyyttä... Miten ihmeessä saan kaikki lukot auki? Miten ihmeessä voisin välittää rakkautta kun kaikki tuo itseinho ja muut negatiivisuudet tuppaavat tielle? Miten voin edes hyväksyä sen että minulla on tuo tehtävä? Miten voi käsitellä sitä että en luultavasti tässä elämässä koskaan tule saamaan fyysiseltä tasolta hyväksyntää sille mitä olen? Kun minulla on niin suuri tarve kuulua ryhmään, joukkoon, saada hyväksyntää, mutta toki siis omana itsenäni. Miten luon sen tunteen, että olen oikeassa paikassa ja suoritan jumalan suurta tehtävää rakkaudessa? Miten poistan sen vuosisataisen yksinäisyyden tunteen, sen eristyksissä olemisen tunteen? Vaikka minulla on perhe, ystäviä, ja vaikka kuulun yhteen jos toiseen yhteisöön, niin koskaan en tunne

Mysteerikoulu

Viikonloppu siis vierähti Kultaisen Mysteerikoulun parissa Jyväskylässä. Meillä on todella ihana ryhmä ja ihanat ohjaajat. Oli mukava viettää viikonloppu rakkaudellisissa energioissa vaikka joiltakin osin viikonloppu olikin rankka. Ensinnäkin päivät olivat pitkät, mistä en kyllä sinänsä valita. Toiseksi pintaan nousi joitakin asioita joita piti sitten käsitellä itkun kanssa, ainakin minulla. Ensinnäkin "valaistuin" siitä että mitä suurimmalla todennäköisyydellä olen enkeli-ihminen. Täällä aiheesta jotain. Itsensä lokeroon laittaminen ei koskaan ole hyväksi ihmiselle. Mutta joskus tällaiset keinotekoiset lokerot voivat auttaa ihmistä ymmärtämään itseään paremmin.  Ja tämän viikonlopun aikana opin itsestäni jotakin. =) Parantamismeditaation aikana tapahtui varsinaisesti se itkulla käsittely. Meditaation ohjaaja puhui jotain vanhojen haavojen yms. parantamisesta ja irtilaskemisesta. Ja yhtäkkiä minä todella sisäistin sen että minun ei tarvitse kantaa kaikkia vanhoja ha

Kaikenlaista ja monenmoista

Kuopus nosti yöllä kuumeen ja sai yskän. Kumpikaan ei ole paha mutta kotona ollaan. Isäni soitteli jokin aika sitten. Kuulosti valoisalle ja puheesta sai selvää ihan hyvin, vaikka eihän se ääni vieläkään (onko koskaan...) ole sitä mitä ennen. Käy kuulemma useimpina päivinä syömässä terveyskeskuksella ruuan, ja joka päivä joku käy katsomassa kotona, ja on saanut edunvalvojan. Huom; nimenomaan hän itse kokee että on SAANUT edunvalvojan. Töissä on menossa monenmoista muutosta. Saas nähdä mitä kaikkea oikeasti sitten tapahtuu. Soitin viime viikolla eka kerran heinäkuun jälkeen onnettomuudessa olleelle työkaverille. En vain ollut saanut soitettua aiemmin. En tiedä enää miksi se oli muka niin vaikeaa. Kun ei siinä puhelussa sitten ollut mitään vaikeeta. =D Oikein mukava ja valoisa puhelu. Mysteerikoulu alkaa tänä viikonloppuna. Ihanaa ja jännää! Huomisaamuna on lähtö Jyväskylään puoli kahdeksan aikaan ja kotiudun sunnuntai-iltana iltaysin jälkeen. Miesväki jää pitämään kotia pystyssä

Kummitus

En muista olenko kertonut aiemmin siitä, että työpaikallani kummittelee. Noh, joka tapauksessa täällä on joku mies. Välillä kuuluu koputtelua, välillä jopa musiikkia vaikka pitäisi olla talo tyhjä. Minä olen kerran nähnyt hänet istumassa työhuoneeni sohvalla. Vähän nukkavieru, huonoryhtinen mies. Säikähti minua varmaan enemmän kuin mnä häntä =D Tänä aamuna hän seisoi mun työhuoneen kynnyksellä. Ei tullut sisälle vaikka minä sanoin kohteliaasti "tervetuloa". Vähän aikaa vaihteli jalkaa ja sitten lähti pois. Tällä kertaa siis kuulin kun joku seisoi kynnyksellä, ja mä olin yksin työpaikalla silloin. =) Sympaattinen kaveri, vähän ujo.  

Uusi tukka ja muikea ilme

Kuva
 

Kaikenlaista

On huono tilanne lääkäriin pääsyn kanssa. Yritin saada aikaa omalääkärille. Tämä on ollut koko viikon poissa. Sijaista ei saa. Koska minulla ei ole mitään kiirellistä hätää, saan ajan ehkä marraskuun lopulla. Että silleen. Lääkärin haluaa että pääsisin kilpirauhastutkimuksiin. Talon osto onkin yllättävän pitkä ja väsyttävä prosessi. Nykyinen asunto on edelleen myymättä eikä uutta ehdokasta ole. Stressaavaa. Yritän parhaani mukaa luottaa elämään ja siihen että kaikki järjestyy. Joku opetusprosessihan tässä on menossa. Hellitä ja luota? Kärsivällisyyden oppitunti? =) Mysteerikoulun alku lähestyy. Ilolla ja mielenkiinnolla odotan sitä! Vanheninkin pari päivää sitten. Tosin nykyään joutuu melkein sormilla laskemaan sen minkä ikäinen sitä onkaan =P Tapahtumia muistellaan sen perusteella oliko meillä lapsia, ja montako lasta sillon oli ja minkä ikäisiä ne oli. Lapset täyttää vuosia ja kasvaa, itse ei vanhene? Parin vuoden päästä on kuitenkin pyöreät juhlat.  

Herra 3,5 wee kertoi

Kuopus yllätti minut tänä aamuna. Herra kysyi minulta "Äiti, missä me sillon kasvettiin kun sinä ja minä oltiin vauvoja?" Minä selitin että kumpikin on ensin kasvanut äitinsä vatsassa ja sitten sen ulkopuolella. Poika ihan tuohtui (tyylin "kyllä mä tämän jo tiedän"): "EI! Kun sillon kun me molemmat oltiin vauvoja!" Aijaa, tää olikin näitä juttuja. Mun oli pakko siihen vastata: "Anteeksi, minä en muista. Muistatko sinä?". Hetken päästä poika sanoi jonkun paikan nimen jota minä en edes yritä kirjoittaa tai lausua. Joku kylä joka tapauksessa. Sen perään sanoi: "Meidän isä oli tiedemies." Minä tarkensin: "Ai sinun ja minun isä vai toi isä joka istuu vessassa?" Johon poika tuohtuneena: "No meillä oli tiedemiesisä." Minä pahoittelin pojalle, kun en tällaista muista ja totesin että joskus aikuiset ei muista näitä asioita niin hyvin kuin lapset. Mun mielestä niin selkeä menneen elämän muisto kuin olla jo voi =)    

Tuulee

Hurja tuuli! Upeaa! Muutoksen tuulia? Paljonhan puhutaan siitä, että maapallon energiat muuttuvat ja se aiheuttaa erilaisia oireita myös maapallolle. Väittäisin että nämä rajut tuulet ovat yksi niistä oireista. Nyt pitäisi oikeastaan seisoa tuolla ulkona ja tuulettaa itseäänkin =D En tiedä, jostain syystä viime aikoina on tuntunut että on tapahtunut sisäisiä muutoksia. Tiettyjä asennoitumisjuttuja. Niitä on vaikea eritellä. Ehkä se on sitä ettei reagoi joihinkin tilanteisiin enää vanhan kaavan mukaan; ei välttämättä reagoi ollenkaan. Selkeästi jotain on tapahtunut ja tapahtuu. Päivässä on paljon hetkiä kun rakastan kaikkea, ihan kaikkea hyvin syvästi. Se fiilis ei välttämättä kestä kun muutaman sekunnin mutta se on.  

Juhlimassa

Olin erään ystävän kanssa juhlimassa. Pari paukkua otin, oli muuten aika vahvaa *puist*. Sitt mä tein jotain ihmeostoksia pankkikortilla ja kävellessäni niiden ostosten kanssa pohdiskelin että nyt on mies vihainen kun on tässä kuussa muutenkin rahat tiukilla, mutt enää ei voi mittään. Sitt jatku taas juhlat, ja tehtiin "lankakerää". Varmaan tiedätte sen leikin. Juhlijoita oli siis paljon. Seuraava kuva olikin sitt siitä että heräsin tuon ystävän kanssa jostain toimistolta. Ja totesin sille että multa katkes filmi tuon lankakerän kohdalla. Ei mitään mielikuvaa loppuillasta. Ystävä vain naurahti ja sanoin sitten että elämme aikaa jolloin voi kokeilla vielä miltä ne vanhat jutut tuntuu mutta pian on valittavaa elääkö vanhassa vai uudessa. Kaivelin siinä vielä taskujakin: pankkikorttia ja henkilöllisyystodistusta oli poltettu vissiin sytkärillä. =O Niin, voisiko selvempää viestiä tulla: tee valintasi uuden ja vanhan energian välillä sillä jos et tee sitä pian, jäät uuden

Tänään tasapainossa

Tiistaiseen tapaan olin joogassa (ja aamulla olin ollut salilla). Kotiinpäin ajellessa totesin olevani harvinaisen tasapainoisessa tilassa. Fyysisesti oli hyvä olla. Oli virkeä olo, lantio ja selkärangan kaikki kanavat avoinna, oli rento olo. Vain pieni jomotus vasemmassa hartiassa vähän häiritsi mutta sekin oli jotenkin osa sen hetkistä tasapainoa. Ympärillä oli upean värinen luonto. Olen muutenkin viime päivinä suorastaan ahminut tuota värien sinfoniaa! Upea syksy!

Itku tuli

Tulin tänä aamuna töihin ja työkaverilta (siltä joka on kuntoutuksessa) oli tullut postia. Työhön liittyvää. Voi sitä käsialaa... =( Mutta: Hän kirjoittaa! Kun tähän asti ei ole pystynyt kirjoittamaan ollenkaan. Jee! Ja minä pillahdin asiasta itkuun. Yhtä aikaa surulliseen ja iloiseen =)  

Punaiset sukat

Kuva
  Ei tullut parempaa kuvaa vaikka yritin millä asetuksilla. Mutta eiköhän tästä saa selvään =)  

Ihana pimeys!

Olen varmaan ennenkin kirjoittanut tässä blogissa että rakastan pimeyttä. Tänä aamuna oli ihanan pimeää kun lähdin vähän ennen kuutta salille. Sitä on vaikea selittää. Pimeys on jotenkin pehmeää ja tulee lähelle. Pimeässä näkee asioita joita päivänvalossa ei näe; sekä fyysisillä silmillä että henkisillä. Pimeys on mystinen. Ihana, rakas pimeys! Ja kuka uskoisi että olen pelännyt noin 16-vuotiaaksi asti pimeää =D  

Käväisin vähän terapiassa ;D

Kuva
 

Monimutkaista kerrassaan

Mehän olemme tehneet ehdollisen tarjouksen omakotitalosta. Ehtona on ollut että nykyinen asunto saadaan myytyä. Ei ole vielä saatu. Tähän tarjouksen on määritelty tietty päivämäärä mihin asti on voimassa. Nyt minulle selvisi, että ehdollinen tarjous ei sido millään tavalla myyjää. Ostajaa kylläkin sopimussakon uhalla. Tämän seurauksena myyjä saa siis myydä talonsa ohi meidän tarjouksen ihan milloin vain. Ja nyt tämän hetkinen myyjä on saanut tarjouksen jonka nähtävästi hyväksyy. Tämä tarkoittaisi sitä, että me emme voi ostaa ko. omakotitaloa. Tällä hetkellä ei ole muita ehdokkaita uudeksi kodiksi. En todellakaan arvannut että tämä omakotitaloprojekti on näin monimutkainen! Minua suututtaa koko homma. Pojille on päiväkotipaikat juuri tuon ko. talon lähistöltä koska kuvittelimme tekevämme kaupat siitä talosta, piakkoin. Kyllä minä ymmärrän myyjää, että haluaa saada talonsa kaupaksi. Mutta minun moraalikäsitykseen ei sovi tuo, että jos myyjä on ehdollisen tarjouksen hyväksynyt, ni

Humauksella alas

Noh, tänään en sitten enää liitele korkealla. Ja tippuminen maan pinnalle niinkin korkeista energioista kuin missä olin, on aika rankkaa. Tuntuu kuin painuisi suorastaan maan sisään. Parhaan kykyni mukaan pysyttelen posiitivisissa energioissa, mutta kyllä fyysisen maailman asiat antavat tällä hetkellä aika moisen vastuksen. En välitä nyt avautua asiasta, ainakaan vielä. Tilanne on sen verran sekava. Toki pms ei auta asiaa yhtään ainakaan parempaan suuntaan...

Fiilikset tänään

Taidan edelleen leijua korkealla. Tuntuu etten ole ihan läsnä. Tosin se tunne alkoi jo viime tiistaina. Työt ovat kyllä sujuneet sutjakkaasti. Olen ollut hyvin rauhallinen asiakkaille. Nojoo, ainahan mä olen rauhallinen asiakkaille, mutta sanotaanko että oikein erityisrauhallinen. =D Mä olin jopa täysin rauhallinen ja ulkopuolinen tarkkailija tunteilleni sillä hetkellä, kun tajusin työkavereideni tilanneen pitsaa isolla porukalla enkä minä kuulunut siihen porukkaan. Minkäpä sille voi jos jotkut ovat ajattelemattomia. Söin tyynenä salaattini joka maistui =) Ja totesin mielessäni että oikeastaan on kiva istua hiljaa koska minua ei tippaakaan kiinnosta keskustella Big Brotherista tms. Toisaalta olisi kivaa jos voisi keskustella itseään kiinnostavista asioista jonkun työkaverin kanssa. Mutta minulla on onneksi toisaalla ystäviä ja kavereita joiden kanssa keskustella. Tällä hetkellä minulla on syvä sisäinen rauha. Kaikki järjestyy eikä minun tarvitse kantaa huolta mistään. Tosin pie

Kultaiset Sydänmeditaatiot ja Mysteerikoulu

Vietin viikonlopun Laukassa Kultaisten Sydänmeditaatioiden merkeissä. Vimeinen eli 7. tapaaminen oli kyseessä. Meditoimme, keskustelimme, söimme, nauroimme... =) Kosmisessa palvelussa, meditaatio sekin, koin hyvin voimakkaan Kristusenergia kokemuksen meditaation lopussa. Siinä annettiin Kristusenergia parantaa omaa itseään. Ajattelin ensin että ei tunnu sitten niin missään. Kunnes tapahtui ikään kuin "räjähdys". Näin ikään kuin kultaisen, valoa hohtavan tähden josta lähti paljon säteitä. Se oli suorastaan sokaiseva. Tunsin olevani yhtä sen ja kaiken muun kanssa. Tapahtui täydellinen antautuminen Kristusenergialle. En osaa tätä paremmin selittää. Se oli sellainen kokemus mitä ei osaa kuvailla! Se pitää kokea! Jos minulla oli jotain epäilyksiä siitä ilmoittaudunko Mysteerikouluun vaiko en, niin tuon kokemuksen jälkeen niitä ei kyllä ollut. Ilmoittauduin. Se alkaa marraskuussa.  

Asunnon myynnistä, jälleen kerran

Hienoa, saimme ensimmäisen tarjouksen. Mutta kun teimme vastatarjouksen, ostajaehdokkaat perääntyikin saman tien. No jopas! Juu, toki heillä on oikeus siihen. Suurin ihmetyksen aiheeni onkin välittäjä joka sanoi että hinta olisi ollut ok.  Meidän mielestä ei ollut koska alueella on myyty samanlaisia asuntoja huomattavasti suuremmalla hinnalla; jopa meidän pyyntiä suuremmalla. Minä kysyinkin suoraan miksi meidän pitäisi myydä ko. hinnalla. Vastaus oli: koska asunto on ollut kauan myynnissä eikä ole trendikäs. =O Mä menin melkein sanattomaksi. Joo, meidän huonekalut tuskin on trendikäät mutt ne ei olekaan myytävänä ;D Ja enpä olisi tätä hoksannut jos äitini ei olisi asiaa todennut: välittäjä on varmasti sanonut ostajille että me suostutaan siihen hintaa kun on jo niin kauan myyty...  

090909

Tänään on siis kolmen yhdeksikön päivä. Henkisissä piireissä merkittävä päivä. "Sattumalta" tänään on siis myös Paraseuran Huasteluilta kuten aiemmassa avauksessa kirjoitin. Mielenkiinnolla odotan innoittaako tämän päivän energiat millaisia keskusteluja. Itselläni taisi alkaa tämän päivän energioiden vaikutus jo eilen kun tuntuu etten ollut ihan täällä enkä ole nytkään. Tästä päivästä on varmasti useita kanavointeja. Tässä yksi.

Ihmeellinen FaceBook

Löysin feissarin kautta pitkäaikaisen kirjeenvaihtoystäväni Australiasta! Olimme vuosia kirjeenvaihdossa, mutta sitten maailman tuulet kuljettivat ja yhteydenpito jäi. Oli jännä tunne kun hain nimellä ja näin kuvan. Hihkaisin miehelleni, että nyt löytyi oikea ihminen! =D Tunnistin hänet kuvasta vaikka hiukset olivat ihan toisen malliset ja vuodet ovat kuluneet. Noh, hän on vahvistanut tämä tuntemisen. Jotenkin ihana tunne. Feissari on muutenkin aika ihmeellinen paikka.  

Syksy

Syksy alkaa virallisesti tällä viikolla =D Jooga alkaa tiistaina, keskiviikkona on syksyn ensimmäinen Huasteluilta ja viikonloppunakin olen kurssilla. Nämähän on selkeet syksyn merkit, vai mitä. ;D  

Televisio

Olen viime vuosina katsonut erittäin vähän televisiota. Joskus ennen lapsia seurasin useitakin ohjelmia, nykyään en oikeastaan mitään. Ei sillä etteikö tarjontaa olisi. =) Tuntuu vain että aika ja voimavarat eivät riitä. Eilen kuitenkin päätin katsoa kolmoselta uuden sarjan Mentalist avausjakson. Muistin jälleen että televisiostakin voi tulla viihdyttäviä tarinoita. Saatanpa jopa ruveta seuraamaan tätä sarjaa. Pidin siitä ja päähenkilön luonteesta ja olemuksesta. Saattaa olla että minulla on jollain tapaa kieroutunut huumorintaju, mutta päähenkilö on mielestäni melkoinen huumorimies =D  Luulenpa että jonkinlaista sydämen parannusta sain ;D

Kiitos kysymästä, pärjäilen ihan ok

Noh, kukaan ei ole oikeasti kysynyt miten pärjäilen. Mutta tekisi mieli sanoa pomolle noin. Tiedän, ei ole sellainen asia mistä pitäisi ärsyyntyä, mutta jostain syystä mua nyt vaan kauheasti ärsyttää. Se ettei se kysy. Ei sillä ettenkö pärjäisi. Mä pärjään. Mun elämä ei pyöri yhden työkaverin ympärillä. MUTTA enpä voi sanoa että ihan helppoakaan olisi ollut. Työkaverin kaikista puutteista ja järjettömästä elämäntavasta huolimatta minusta tuntuu aika ajoin siltä, että elämästäni on kadonnut yksi valopiste. Aika ajoin se kieltämättä ahdistaa minua. Noh, asiaan ei auta kuin aika... niin sanotusti. Ja viittaan tällä avautumisella aiempiin avauksiin työkaverista joka on sairaalassa.  

Meditaatio

Olen tosi kauan luistanut varsinaisista meditaatiohetkistä. Mieli on kyllä sellainen jännä vekkuli, että varmasti keksii muuta tekemistä! Eilen päättäväisesti kaivoin esille Kultaisten Sydänmeditaatioiden 6. levyn ja tein koko puolen tunnin harjoituksen. Mikä ero on tällä aamulla ja eilisaamulla! Ei tarvinnut kovin pitkään tehdä harjoitusta kun rauha ja rakkaus laskeutui. Ylipäätään koko meditaatio oli parantava kokemus. Mitenkä se välillä unohtaakin... Elonkorjuu juhlassa esiintyi intiaaniryhmä, oletettavasti Etele-Amerikan intiaaneja. Soittivat huiluilla ja rummuilla, ja myynnissä oli levyjä. Jostain syystä mua itketti koko ajan. Olisi tehnyt mieli lähteä pois, mutta pojat halusivat katsoa ja kuunnella. Mietin minkälaisen polun ovatkaan valinneet... Olisiko helppoa myydä omaa kulttuuriaan kadulla elannoksi? Minusta se oli jotenkin niin surullista ja ... en minä tiedä. Jotenkin kestämätöntä minulle.    

Kesän muistoa ja tätä päivää

Kuva
Yksi muisto kesältä. Pöyhölässä olimme ulkoilmakonsertissa ja tässä on miesväki nautiskelee lettuja. Konsertissa esiintyy Herra Heinämäen lato-orkesteri joka on loistava!   Eskarilainen ensimmäisenä eskariaamuna   Elonkorjuujuhlista ostetut auringonkukat.  

Kolmas soitto

on Kuopion teatterin lehti. Lueskelin sitä lounaalla. Kääk! Haluaisin mennä katsomaan: Rakkat Rissaset, Lakanasiivet, Vaarallisia suhteita, Vaimoni Maurice ja Vanhan ruhtinaan rakkaus. Siis viisi (5) näytelmää jotka haluan mennä katsomaan!! Sitt on 2 jotka EHKÄ haluan käydä katsomassa. Apua! Jokahan tulisi kausikortti halvemmaksi ;D  

Tilastoja

Oletteko tutkineet omassa blogissanne kävijätilastoja. Minussa on vissiin jotain tilastoijan vikaa, kun mun mielestä ne on mielenkiintoisia! Kuinka monta kävijää päivässä yms. Huomasin juuri että 29.7 on ollut kävijä piikki. Ja mitä silloin tapahtui; kirjoitin työkaverin onnettomuudesta. Kun minulta on toisaalla kyselty hänen kuulumisia niin kiitos hän voi huomattavasti paremmin. On kuntoutuksessa; maanantaina oli kuulemma polkenut kuntopyörää ja peukalo liikkuu toisessa kädessä. Hänelle kovasti enkeleitä, rakkautta ja valoa, että kuntoutuminen tapahtuu niin kuin on tarkoitettu! )*( <3  

Taloa ostamassa... ulkomailta ;D

Näin tosi outoa unta entisestä työkaverista. Mä olin käymässä entisellä työpaikalla ja urputin sille jostain kulhosta jonka se oli antanut jonkun muun käyttöön ja jonka minä olin sille lahjoittanut (?? tää oli kyllä ihan outo juttu enkä edes halua ajatella mitä se tarkoittaa *hirn*) Sitt yhtäkkiä me oltiinkin yhdessä etsimässä taloa ... ulkomailta!!??!! Se oli ehkä Italia, tai Kreikka, tai Espanja... Mä en saanut selvää mikä maa se oli. Me löydettiinkin ihana talo. Ja talon pihalla oli mooonta kalalammikkoa eri tasoissa ja niissä uiskenteli mitä ihmeellisimpiä värikkäitä kaloja, ne oli ihania! Niin, ja se entinen työkaveri on siis mies. ;) Nyt sitt pohtimaan mitä ihmettä tämä tarkoittaa =O  

3 vuotta

Huomasin juuri että olen pitänyt blogia vaihtelevalla menestyksellä vähän reilu 3 vuotta! =O Siis heiiii, vastahan mä aloitin tämän =D Kaikenlaista on matkan varrella tapahtunut eikä kaikkea ole edes kerrottu ;) Pitäisköhän jossain vaiheessa lueskella mitä on tullut kirjoitettua =P

Asunnon myyntiä

Vaikeaksi menee asunnon myynti jos ja kun kukaan ei käy esittelyssä! =( Mulla alkaa pikku hiljaa kärsivällisyys loppua. En arvannut että kerrostalokolmion myyminen on näin vaikeaa! Kuvittelin, että se olis suht helppoa. Todellisuus on karumpaa... Masentavaa!  

Sydän sai hetkeksi uuden sykkeen...

Menin hakemaan poika tarhasta eikä esikoista näy missään! Pikkuveli uusi "Aajon Aajon äiti tuli hakemaan!" Ja tarhantädit sanoivat ettei Aaron ole siellä. MITEN NIIN EI OLE?!! No eskarista oli ilmoitettu että ei ole yhtään eskarilaista tulossa päiväkodin pihaan. Herran jumala! Missäs meidän poika sitten on. Ei sellainen kerta kaikkiaan ole mahdollista. Tädit ehdotti että jos isä on käynyt hakemassa. Heko heko! Kyllähän mä tietäisin jos mun mies olisi käynyt hakemassa pojan kesken päivän!! Lastentarhanopettajan olisi pitänyt tuoda Aaron koululta päiväkodille vähän ennen neljää. Siinä kuulkaa säikähti tarhantäditkin ja soittivat heti koululle josta tämä uusi lastentarhanopettaja lähti etsimään Aaronia. Mä olin ehtinyt jo soittaa miehelle kotiin että lähtee myös etsimään pihalta ja puistosta. Aaron oli jäänyt iltapäiväkerholaisten sekaan eikä lastentarhanopettaja ollut huomannut mitään! =(( Tosin poikakaan ei ollut välittänyt mitään. Siellä se oli pelannut palloa vaan. E

Eskari

Aaronilla alkoi tänään esikoulu. Äitiä ja isää taisi jännittää enemmän kuin itse eskarilaista! =D Vaikka kyllä kuulemma poikaakin vähän jännitti. Ei kai muuten mutta eskari on koulun tiloissa eikä päiväkodilla. Kaverithan on osittain tuttuja ja tädit myös. Reippaasti kuitenkin poika lähti ja sinne jäi. Hyvä kun huomasi että vanhemmat ja pikkuveli poistuivat. =P Vähän minua itseäni harmittaa että joutuu aloittamaan tuossa eskarin, kun muuton myötä joutuu vaihtamaan. Minun alkuperäinen suunnitelmahan oli että muutamme heinäkuun aikana ja silloin Aaron olisi päässyt aloittamaan eskarin suoraan uudessa paikassa. Mutta asiat menee nyt näin eikä sille voi mittään =)  

Hoitopaikat

Saimme tällä viikolla tietää että pojille on hoitopaikat uudessa paikassa. Tai siis esikoiselle toki eskaripaikka + hoito. =) Nyt pitäisi enää saada mahdollisimman pian myytyä nykyinen asunto, että pääsisimme tekemään lopulliset kaupat omakotitalosta. Sitten remontti ja muutto... ja uuteen elämään totuttelu! Niin että jos joku etsi kerrostalokolmoita Kuopiosta niin olis myytävän ;D  

Jännä fiilis

Olin lauantaina Hankasalmella Pyyteettömän rakkauden toimintapäivässä. Siellä oli monenmoista ohjelmaa; mm. Juha Tulkki puhui sisäisen rauhan löytämisestä ja musikaalisen annin tarjoili Rija Itävallasta. Oikein lämmin henkinen päivä! Ai miten niin jännä fiilis... No lauantaina tuli hyvin voimakas tunne omasta yrityksestä. Tosin sitä se tunne ei kertonut mitä se yritys pitää sisällään ;D Toistaiseksi viihdyn nykyisessä työssä, mutta oletan että minulle jossain vaiheessa kerrotaan mikä se oma yritys sitten on. Hiukan se voimakas tunne tällä hetkellä vaivaa, mutta opetellaanpas nyt sitä kärsivällisyyttä. Annetaan muhia ja kypsyä.  

Töissä taas =)

Eka työviikko loman jälkeen alkaa olla takanapäin. Yhtä hullunmyllyä selvittää loman aikana kertyneitä papereita jne. Mutta ihanaa kuitenkin olla taas töissä! Toki kaipaan alla mainittua työkaveria. Hänen tilanteensa on tällä hetkellä parempi. Pitkä ja arvattavasti kivinenkin on kuntoutuksen tie. Hän on sitä mieltä että kyllä hän jo ensi viikolla kävelee ihan normaalisti eikä usko kun lääkärit sanovat että niin ei käy. Hyvä tietysti on, että hänellä on vahva luottamus kuntoutumiseen ja toipumiseen =) Minun on ollut välillä vaikea pysytellä ulkopuolisena. Minun on tietoisesti pitänyt muuttaa ajatuksiani. Pahimmalla hetkellä olisi tehnyt mieli ajatella (suorastaan huutaa ajatuksissa), että nyt et kyllä häivy tuolla tavalla, saat luvan pysytellä fyysisellä tasolla ja oppia... Jossain vaiheessa en tiennyt, kumpi on parempi uutinen, sekö että hän on kuollut vai sekö että jää eloon. Tietoisesti siis pyrin lähettämään ajatuksia, että on turvallista tehdä omat ratkaisut ja tekipä hän m

Rankka päivä

Aamulla soitti pomo. Käski istua. Onneksi tottelin. Työkaveri (ja Herrahenkilöksi täällä mainittu) makaa sairaalassa kaulasta alaspäin halvaantuneena. Meni asiat kerta heitolla oikeisiin mittasuhteisiin. Olen ollut koko päivän vähän itkuinen. Toisaalta olen todella kiitollinen siitä, että osa minusta käsitteli asiaa heti henkiseltä kannalta. Ja kiitollinen siitäkin että olen kertonut miten paljon välitän, jos en saakaan enää tilaisuutta! Kiitollinen kaikesta siitä mitä olen saanut, tässäkin tilanteessa. Lisäksi kuulin vasta tänään että ystäväni morsian on kuollut lauantaina ja ystäväni on itsekin sairaalassa.  

Miikan mystiset Vauvat

En olekaan kertonut, että Miikan (3 wee) elämää hallitsevat mystiset Vauvat. Vauvat tietävät kaiken ja osaavat kaiken. Kukaan muu ei ole nähnyt näitä Vauvoja. Ne ovat kuulemma sinisiä, punaisia, vihreitä, keltaisia ja violetteja. Vauvat asuvat milloin Ranskassa, milloin jossain mökissä Italiassa... joskus jopa meidän kotona. Vauvoilla on ainakin lehmiä ja kissoja. Ja Vauvat ovat kertoneet että Miika Veikko-ukki (joka on ollut kuolleena n. 30 vuotta) asuu tätä nykyään Italiassa. Vauvat ovat korkein auktoriteetti. Ja auta armias jos äiti ja isä ovat Vauvojen kanssa pikkuisen eri mieltä... ;D Miika on käynyt Vauvojen kanssa aika monessa paikassa missä äiti ja isäkään eivät ole päässeet käymään, mm. Pariisissa. Jostain syystä Vauvat välillä tietävät ihan oikeasti asioita joista meillä muilla ei ole ollut aavistustakaan, ennen kuin asia on todeksi myöhemmin havaittu. Viimeisin taisi olla se, kun Miika kertoi että hän on käynyt Vauvojen kanssa kotieläinpihassa jossa on punainen talo

Puijon tornissa

Kuva
       

Lomaressi

Nyt se sitten iski: lomastressi. En mä stressaa menemisiä ja/tai tulemisia tms. Ollaan oltu 2 viikkoa kaikki lomalla ja mä en enää jaksa yhteistä aikaa. Pojat on toistensa kurkussa koko ajan: "Äiti, toi löi", "Äiti, toi otti senjasentavaran." "Äiti, äiti äiti...." Mulla meni taas hermot totaalisesti. Mies sai loistoidean että lapset polkee pyörällä ja aikuiset kävelee. Ja mä olin niin hölmö että suostuin. Voi taivas sitä jatkuvaa vinkumista. Erityisesti sitä harrasti esikoinen, Herra 6 wee. Koko ajan oli jokin asia huonosti. Jos ei muuta, niin tie kallistui väärään suuntaan tai tiessä oli mäki... Viimein mä totesin että nyt riitti, selvitköön miten vaan, mä en enää odota ja kuuntele sitä vinkumista. Menin menojani ja jätin äijät selviytymään. Taisin huutaakin, että mä en enää ikinä lähden niiden kanssa mihinkään. Mä tartten lomaa lomaasta...

Museoita ja kotieläimiä

Kuva
  Olemme lomailleet ja käyneet museokierroksella sekä kotieläinpihassa. Museokierroksella emme muistaneet kovin ahkerasti käyttää kameraa =P     Aaron ja Miika Korttelimuseon pihalla     Miika vauhdissa Korttelimuseolla.     Pojat katselevat ankkoja.     Pupujen ruokintaa.     Porsaat ja pojat ... vai pojat ja porsaat  =D     "Äiti, tuo lehmä nuolas!" (sivumennen sanoen: äiti sai lehmästä allergisen reaktion, ikinä en ole mistään eläimestä saanut mitään!!)     Aasi ja poni.     Miika ja pikkukisu.     Aaron leikittää pikkukisua.     Aaron halusi kuvata evästauon.   Strutsit Mega ja Hertsi.     Aaron syöttää lammasta.     Miika syöttää lammasta.     Pitkällisen odotuksen jälkeen saimme pyrstökuvan! =)  

LOMA

Vähän reilu 3 tuntia ja mulla alkaa loma. Aika huikea tunne. En ole koskaan ollut silleen oikeasti lomalla lomalla. =D Ja olen sitä mieltä että olen ansainnut lomani! Vähän mä olen tähän päivään asti ressannu miten täällä pärjätään kun toisinaan soittivat kotiin sairaslomallakin. Mutta kyllä minulla on nyt vahva usko siihen, että pärjäävät.  

Valokuva työpyöydällä

Mulla on työpöydällä valokuva mun pojista. Tänään sen seuraksi päätyi toinen valokuva. Pomon kaverista, täällä Herranhenkilönä nimitelty. =D Pomo tuli esittelemään mulle sitä kuvaa ja mä kysyin hetken mielijohteesta voinko mä saada sen. Pomo ei sanonu mitään, mutta jätti sen kuitenkin mun pöydälle. Niin että mä nyt tiedä onko se oikeasti minulle vai ei. Mutta tänään se oli mun silmänilona pöydällä. =)  

Kävin taas kampaajalla =D

Kuva
   

Vihdoinkin kuvia juhannuksesta!

Kuva
    Aaron risunuotion kimpussa. Tää oli ihan huippua 6-vuotiaan mielestä!     Pieni lepotauko.     Mummi ja pojat laiturilla.     Pakollinen maisemakuva ;D   Ja sitten sarja tulevasta mallista joka tässä esittelee huippumuotia suoraan Pariisista.            

Juhannusta!

  " Minä avaan syömmeni selälleen ja annan päivän paistaa. Minä tahdon kylpeä joka veen, ja joka marjan maistaa. Minun mielessäni on juhannus, ja juhla ja mittumaari, ja jos minä illoin itkenkin, niin siellä on sateenkaari." - Eino Leino - Kaikille meille oikein mukavaa juhannusta vaikka sää ei taidakaan kovin kesäinen olla. Annetaan auringon paistaa ainakin sisällämme. Ei, minä en nyt illoin itke. Tosin tänään olen moneen otteeseen nauranut kyyneleet silmissä kun on jotenkin niin hervotonta touhua ollut. Olen jopa saanut 2 rakkaudentunnustusta... ja ei kerrota mun miehelle kun ne ei kumpikaan tullu siltä ;D Ja ne siis tuli kahdelta eri mieheltä... Toinen oli vaivihkainen huomionosoitus jonka tietysti voi tulkita ihan miten vaan, mutta kyllä minä nyt kuitenkin tulkitsin sen niin että "tykkään sinusta" =) Toinen sanoi ihan suoraan. Noh, sitä ei tietysti voinut sanoa suomeksi, ei tietenkään koska jos sanoo suomeksi "minä rakastan sinua" niin

Kesäloma

Kolme viikkoa töitä ja sen jälkeen alkaa ensimmäinen oikea kesälomani! Neljä viikkoa... Miten minä osaan olla lomalla?!? Se ois vaan osattava. Lapsetkin kaipaa lomaa. Aaron 6 vee totesi illalla: "Mukavaa kun loma lähestyy." Saattaa olla että neljän viikon jälkeen kaikki ollaan iloisia kun päästään takaisin arkeen =D Noh, jos suunnitelmat toteutuvat niin eipä paljon tosiaan jouda miettimään työasioita. Muuttoa olen lomalleni suunnitellut jo viime syksystä asti ;D Toki mukaan sopii juhlia!  

Jorinaa...

Elämä on kummallista. Silloin kun olin jotain 12 vee, Yö oli kova sana, ja sitä kuuntelin paljon. Silloiset biisit osaan edelleen suurinpiirtein ulkoa. Sitten meni vuosia etten juurikaan kuunnellut Yötä. Nyt se iskee taas aika kovasti. Uusi single "Loisto" on loistava! =D Asiasta toiseen... Viime aikoina oma perhe on tuntunut niin rakkaalle. Yllättävä tunne. Ehkä mun aivoissa on tapahtunut jotain =P Olipa elämässäni mitä sivujuonteita tahansa niin pojat ja mies ovat kuitenkin ne tärkeimmät. Elämääni saa mahtua rakkautta ja ihmisiä.  En ole koskaan uskonut siihen että ihmiselle on olemassa se yksi ja ainoa oikea. Elämässä on kysy valinnoista ja sopimuksista. Vaikka nykyinen parisuhde on aika ajoin ahdistanut ja tuntunut pahalle, uskon että olen jatkossakin kiitollinen siitä että olen kuitenkin pysynyt parisuhteessani. Noh, se ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö minulla olisi helliä ja rakastavia tunteita myös muita kohtaan... =D  

Talo

Nyt meillä on yksi vahva ehdokas uudeksi kodiksi. Taidamme mennä katsomaan kolmannen kerran =D Sitt jos vieläkin tuntuu siltä että se voisi olla kotimme niin tehdään tarjous. Ja pidämme peukkuja että saamme nykyisen kodin kaupaksi!

Isä

Isäni on joutunut sairalaan aivoinfraktin takia. Oikea puoli on lievästi halvaantunut. Hoidot on aloitettu, kuntoutus ja puheterapia aloitetaan tällä viikolla mahdollisimman pian. Positiivista on se, että halvaus on lievä ja järki toimii. Surullista ja ahdistavaa on se että me kaikki lapset olemme niin kaukana, pitkän matkan takana. Meistä ei ole apua! Tämä on juuri se tilanne josta olen joskus ollut huolissani, kun isä on yksin pohjoisessa... Isä on aina liikkunut luonnossa. Miten isän käy jos hän ei enää pääse tunturiin ja metsään...  

Tilannekatsaus

Lainalupaus on. Talo on edelleen katsonassa. Ja asunto myynnissä. Yksi talo on kiikarissa Siilissä. Menemme sitä uudelleen katsomaan. Miksihän sitä ei osaa kaikkea katsoa heti ekalla kertaa?? Vaikka näitä taloja on tullut katsottua monta, niin aina jää jotain katsomatta =D Toisaalta se on ihan hyväkin käydä katsomassa useamman kerran. Meidän nykyistä kotia on käynyt yksityisesti katsomassa yksi ihminen. Yleisnäyttö on tulevana viikonloppuna. Toivon kovasti että kaikki liikkuvat palikat osuvat oikeaan aikaan oikeille paikoille. Tai oikeastaan en vain toivo vaan uskon! =) Elämme edelleen jännittävää aikaa.

Oma napaisesti oma pää =D

Kuva
       

Synttärikuvia

Kuva
    Aaron avaamassa pakettia jonka sai äidiltä, isältä ja pikkuveljeltä.     Isä oli tehnyt alennusmyyntilöydön. Kiva lisä muihin junarataosiin.     Vähän tarjoilua. Etualalla savuporokakku, taempana Spidermankakku ja omena-ricotta-mantelikakku.  

Kuusi vuotta sitten

Kuusi vuotta sitten oli sateinen päivä. Tänään paistaa aurinko. Kuusi vuotta sitten säällä ei ollut niin väliä, sillä kärvistelin KYSin synnytysosastolla salissa nro 3. Koko päivän yrittivät käynnistää synnytystä. Minun piti makoilla paikallaan vaikka monta kertaa kysyin saisinko nousta. Ei käynyt. Onneksi iltaan tullut kätilö oli toista mieltä ja sain nousta. En kauan ehtinyt olla pystyssä kun tunsin miten vauva solahti kohdilleen ja saman tien tuli niin kova supistus että löi jalat alta. Vähän reilun 4 tunnin kuluttua maailmaan syntyi esikoispoikamme. Minä olin voitonriemuinen äiti "Poika! Minähän sanoin, että se on poika!" =D Kun suurin osa ennusteli tyttölasta. Yksi ihan tuntematon ihminenkin sanoi minulle: "Sinulla on tyttömaha. Minä olen aina tiennyt lapsen sukupuolen. Tyttö on." Noh, kerta se on ensimmäinenkin kun erehtyy ;D Tänään poika siis täyttää 6-vuotta ja huomenna juhlitaan. Syksyllä alkaa esikoulu. Jännää! =)  

Salielämää

Viime viikon piti olla kevyt viikko salilla. Siitä tulikin sitten täysin lepoviikko kun olin kipeänä ja toivuin. Tällä viikolla aloittelin sitten taas kevyesti. En nyt sentään ihan alusta, mutta kevyemmin kuin mitä edellisellä viikolla. Pikkuisen kyllä hämmästelin, että onpas tämä tosiaankin kevyttä touhua! =D Sitä jotenkin kuvittelee, että eihän siellä ole mitään tapahtunut, mutta ehkä minultakin on ruvennut löytymään toimivampia lihaksia. Kyllähän minä yhtenä iltana ihmettelin mikä ihmeen möykky mulla on käsivarressa, kun hieroin sitä. Ahaaaaaa! Se onkin lihas! =P Enkä kyllä olis uskonu miten hyvälle eilisaamuna tuntui kun menin salille ja pääsin harjoittelemaan. =O Että se hyöty tuosta lepoviikosta ainakin oli, että huomasi sen että se salilla käyminen tuntuu hyvälle. =)  

Kipeänä

  Noh, johan tässä olikin monta viikkoa kun oli ihan terveenä. Tällä kertaa olen mahataudissa. Huoh! Jostain syystä ollaan tänä talvena sairasteltu enemmän kun koskaan ennen...  

Hyvää vappua!

Vappulaulu [Erkki Melartin. Larin Kyösti = Kyösti Larson, 1873-1948.] 1. Nyt iloitkaa nyt laulakaa, niin kaunis taas on maa, mut kauniimpi se toivo on min kevät kasvattaa: Nyt Vappu on, nyt Vappu on, taas, veikot laulakaa, niin että taivaan Iuhtihin tää laulu kajahtaa. 2. Maan yrtit vielä unelmoi, myös neidot unelmoi, ja ihana se lempi on, mi linnun virres' soi. Nyt Vappu on, nyt Vappu on, taas, veikot laulakaa, niin että taivaan Iuhtihin tää laulu kajahtaa. 3. Kuin astuisitte aurinkoon, niin tienne astukaa, kuin kuninkaita oisitte ja teidän kaikki maa! Nyt Vappu on, nyt Vappu on, taas, veikot laulakaa, niin että taivaan Iuhtihin tää laulu kajahtaa. 4. Oi kuulkaa, sävel siivet saa, se oikeen kaijun saa, se päivä kruunaa kunniaan, ja sitä kuulee maa! Nyt Vappu on, nyt Vappu on, taas, veikot laulakaa, niin että taivaan Iuhtihin tää laulu kajahtaa.

Koti myynnissä

Tänään teimme sopimuksen välittäjän kanssa ja nyt kotimme on virallisesti myynnissä. Käääk! Tavallaan on pikkuisen koditon olo...Kun uutta kotia ei vielä varsinaisesti ole. Muutenkin on vähän hassu olo tämän asian kanssa. Toisaalta asiat eivät etene tarpeeksi nopeasti ja toisaalta ne etenevät huimaa vauhtia enkä tiedä kestääkö pää mukana =P Jaa, millaisia taloja on käyty katsomassa. Pitää olla vähintään 3 makuuhuonetta ja tietenkin leivinuuni! Tämä jälkimmäinen "vaatimus" tietysti rajaa vaihtoehtoja aika paljon... Takka on sitten ylimääräistä plussaa, eli jos ei ole niin sitt ei ole mutta ei haittaa jos on. Mielenkiintoisia ratkaisujahan taloissa on eri asioiden suhteen. Mun on vaikea kuvitella omakotitaloa ilman leivinuunia, vaan yllättävän moni on sellaisen joskus rakentanut. Mutta olen täysin vakuuttunut että se meidän koti löytyy!

Välittäjiä

Tänään olen keskustellut kahdenkin välittäjän kanssa. Toisen kanssa sovin, että hän tulee tiistaina katsomaan nykyistä asuntoamme ja mietitään jos annamme asunnon hänelle myyntiin. Toisen kanssa keskustelin mahdollisesta tulevasta kodista. Molemmista jäi ihan hyvä jälkikaiku, sen jälkeen kun myyntipuheet oli suodatettu pois. Onneksi teen joka päivä myyjien kanssa työtä. Minulle on kehittynyt aktiivisuodatin noille myyntipuheille. Kuka kauppaa sitten mitäkin ;D Jännää!!  

Omakotitaloprojekti

Tehdäänpä tälle ihan oma kategoria =D Olemme käyneet katselemassa taloja. Meillä on ollut 2 vaihtoehtoa, joista olemme olleet oikeasti kiinnostuneet. Eilisiltana näytti siltä, että toinen niistä on jo mennyt. Olimme tietoisia, että siitä oli menossa tarjoukset, mutta emme lähteneet mukaan kun ei tuntunut vielä ajankohtaiselta. Ja eipä tuota tiedä jos vaikka putkahtaa jostain vielä parempi vaihtoehto! =) Nyt tarvittaisiin pankilta lainalupaus, ja nykyinen pikaisesti myyntiin. Mä olen intoa täynnä tästä asiasta! Kaikki tavara jota me emme enää tarvitse, lähtee kiertoon. Tarjolla olisi vauvan vaatteita (kaikki 90 senttiset ja siitä alaspäin joutaa), muutamia kestovaippoja, yksi lasten sänky, vaunut, matkarattaat, jotain Tupperwaren astioita, erä erilaisia kirjoja... Tietäis vaan millon mä ehdin niitä jonnekin viemään =P Vaikka minä olen aika kauan puhunut tästä omakotitaloon muuttamisesta, ja syksystä asti oikein vakavasti, niin mies on ruvennut vasta nyt työstämään asiaa! ARGH! S

Kuntosali

Mä en ole yllätys yllätys kuollut siihen että olen käynyt salilla. Minä olen jopa herännyt reippaana aamulla puoli tuntia normaalia aikaisemmin käydäkseni pari kertaa viikossa ennen töihin menoa salilla, yksin. =O  Olen seonnut? =D Yllättäen minä en ole väsynyt, vaan täynnä virtaa. Hupaisaa on se, että mä olin ihan paniikissa siitä että en pääse pääsiäissunnuntaina salille =P Oijoijoi! Kävin joskus viisaan keskustelun siitä, että ihminen on luonteeltaan laiska. Ihmismieli keksii paljon tekosyitä sille, ettei liiku. Minun tekosyy on monesti ollut se, että olen kouluaikaan oppinut inhoamaan kaikkea liikuntaa. Tähäkin viisalla keskustelukumppanilla oli vastaus (jostain syystä hänellä on vastaus kaikkiin kysymyksiin...): "Ihminen voi oppia pois oppimistaan asioista." Uh! Totta! Kyllä minä tämän tiesin, mutta olipa kiva kun joku sanoi minulle sen ääneen ;D  

Aaronin uusi look

Kuva
     

Mitähän olen tehnyt "väärin"

Mitenkähän voisin jälleen toimia toisin, kun tuntuu että työkaverit eristävät minut työyhteisöstä. Sopivat keskenään moneltako menevät kahvitauolle, mutta kukaan ei vaivaudu kysymään minua. Ja jos minä kysyn, niin ei välttämättä edes vastata. Jotain minun varmaan pitäisi tehdä toisin. En tiedä mitä. Olen parhaan kykyni mukaan ollut oma valoinen itseni, yrittänyt tutustua, keskustella, olla ystävällinen, sanonut huomenta joka aamu... Jos minulle sanotaan suoraan, että työasiatkin hoidetaan mielellään sähköisesti eikä kasvotusten niin minä kunnioitan sitä parhaani mukaan. En tiedä, ehkä ylireagoin asiaan, koska minulla on koulukiusatun tausta. Ehkä tämä tänään tulee ylitse siksi, että se työkaveri jonka kanssa on löytynyt yhteinen sävel, on nyt pitkällä sairaslomalla ja tunnen olevani yksin. Enkä minä jaksa tänään toimia korkeimmasta rakkaudesta... Haluaisin vain huutaa kaikken pahan olon päin jokaisen naama.  

Sanat

Tänään jälleen huomasin miten ihan muutamalla positiivisella sanalla on kohottava vaikutus. Ja se vaikutus kestää monta tuntia! Minä olen tietoisesti opetellut jakamaan kiitosta ja muutenkin positiivisia sanoja. Kiitokset tulevat jo ihan luonnostaan, mutta vielä tässä on opettelemista. Liian helppoa sujahtaa yleiseen tapaan, jossa vähätellään ja moititaan. Onneksi positiivisuus on lisääntynyt.  

Silmäpolilla KYSissä

Esikoinen, toukokuussa 6-vuotias, valitteli syksyllä että vasen silmä näkee huonommin kuin oikea, ja että hän näkee esim. sormen kahtena. Mentiin sitt neuvolalääkärille ja saatiin lähete KYSin silmäpolille. Tänään sitten vihdoin päästiin sinne. Ja niinhän siinä kävi, että pojalla on molemmissa silmissä hajataittoa ja vasen näkee pikkuisen huonommin kuin oikea. Silmälasit saatiin. Tai saadaan, koska sopivia linssejä ei ollut hiottuna joten ne pitää tilata. Muuten olisi saatu jo mukaan. Odotellaan reilu viikko niin saadan sitt kotiin ne lasit. Uuden elämän opettelua meille kaikille kun isoveli kulkeekin silmälasit päässä. =)  

Kevät ja muutoksia ilmassa

Kevät on jo ilmassa. Vaikka aamulla on pakkasta -10 astetta, ilma tuoksuu keväälle! Rakas joogaohjaajaystäväni on raahannut minut kuntosalille. Noh, yhden kerran on käyty enkä kuollut ;D Huomisaamuna olisi uusinta. Sain mieheltä sykemittarin hääpäivälahjaksi. Pakkohan sitä on sitten käydä salillakin ettei hieno lelu jää käyttämättä! =D Olemme tekemässä suurta muutosta. Aiomme ostaa omakotitalon! Minä olen ilmoittanut kaikille, että muuttotalkoot ovat sitten heinäkuussa kun minulla on loma =P Nykyinen asunto pitäisi pian laittaa myyntiin. Suurin muutos voi olla se, että harkitsemme yhtenä vaihtoehtona muuttamista Kuopion ulkopuolelle... Ei kauhean ekologista eikä vihreää... Kun ottaa huomioon sen, että olemme molemmat töissä Kuopiossa. Mutta joskus taloudelliset seikat menevät valitettavasti ekologisuuden edelle. Kuopion hintataso on aika korkea. Joten muutoksen tuulet puhaltavat =)  

Jälleen kuumeessa

Mä olen taas kuumeessa! Tällä kerta mulla on mahatauti... Mikään ei kestä sisällä =( Äsken sain mustikkamehun kestämään jopa 2 tuntia sisällä ja oli ihan hyvä olo. Sitt menin juomaan toisen lasillisen ... ja vissiin ne molemmat tuli pois. Mitenkähän kauan ihminen voi tätä kestää...      

Yo' man!

Kuva
     

Pari unta

Näin unta että olin entisessä työpaikassani töissä. Minun piti kysyä jotain työasiaa Eskolta ja menin sitä kyselemään. Se rupesi selittämään jotain siirrettävistä seinistä, eikä se mitenkään mielestäni liittynyt siihen kysymääni asiaan. Sanoin "Anteeksi tyhmyyteni mutta en nyt kyllä tajua". Ja siihen Esko tokaisi: "Niin, tyhmähän sinä välillä olet." Mä olin niin järkyttynyt etten osannu sanoo mitään. Sitten Esko rupesi selittämään sitä työasiaa ja sanoi: "Katsotaan sitä aamulla sitten yhdessä". Minä totesin, että ei kai sitä yhdessä tartte katsoa kun vaan saan uudet oikeudet ohjelmaan ja tarkennuksen yhteen kohtaan, olenhan mä ennenkin tehnyt sitä työtä. Esko kurtisti kulmiaan ja katsoi tosi pitkään. Ja siihen minä sitt hönkäisin: "Ei kertaus pahasta ole. Jos sulla kerran on aikaa ja haluat sitä yhdessä mun kanssa katsoa niin varmaan ihan hyvä. Eihän sitä tiedä jos olen vaikka jotain alunperinkin ymmärtänyt väärin." Sitten Esko selitti jo

Kuumeessa

Meillä on nyt sairastettu koko perhe. Alkuviikon olivat pojat kuumeessa ja flunssassa. Tänään menivät tarhaan kun minä ja mies jäätiin kotiin. Minä kovasti kuumeisena, mies ei enää niin. Mä en muista milloin olisin ollut näin kipee ja näin korkeassa kuumeessa! Flunssaahan tämä on.  

Lauantailook

Kuva
   

Kuva päästä

Kuva
   

Kannattelua ja tukea

Olen viime päivinä pohtinut omaa suhtautumistani toisten ihmisten polkuihin. Minun tekisi niin mieli kannatella ja kiskoa ja parantaa ja pelastaa... Minä tiedän sydämessäni että mikään näistä ei ole mun tehtävä. Tai korkeintaan jonkinlainen parantaminen tiettyinä hetkinä. Toisen on vaan kuljettava se oma polkunsa. Silti haluaisin kauheasti sörkkiä asiassa; tuhlata omaa energiaani. Tiedän, että voin tukea lähettämällä valoa ja enkeleitä ja rakkautta, jokaisen korkeimman itsen parhaaksi. Tiedän senkin, että se on enemmän kuin fyysinen minäni voi tehdä. Miksi sitten en pitäydy vain siinä? Ego haluaa pullistella ja uskoa, että kun kukaan muu ei ole siihen pystynyt niin minä kyllä pystyn koska olen niin ainutlaatuinen? Minä uskon, että aina on toivoa. Minä uskon, että on annettava mahdollisuus. Olen joskus sanonut, että minä en aio kadota, olen täällä vielä senkin jälkeen kun joku tilanne rauhoittuu ja muuttuu. "Sen mitä sanoon, sen tarkootan ja se pitää paikkansa". Kyllä

Talvi

Ihanaa kun on oikea talvi! Lunta ja pakkasta! Olen varmaan omituinen mutta minä nautin kun pakkanen nipistelee poskia ja välillä on jopa kylmä. Vuodenaikojen vaihtelu on minulle tosi tärkeää. Talvella kuuluu olla lunta ja pakkasta. Kesällä vihreää ja lämmintä. =) Välillä mietin meneekö mun pää sekaisin jos tuota selkeää vuodenaikojen  vaihtelua ei olekaan. Biologinen ohjelmointi hämmentyy? =P  

Natsiupseeri

Vaihteeksi yksi edellinen elämä. Itseasiassa tätä elämää edeltävä. Olen siis ollut natsiupseeri. Valitettavasti tästä elämästä en ole kauhean hyvin perillä. Siellä on jotain jota mulle ei kerrota. Sen verran tiedän että olen toiminut vastoin omaa näkemystäni koska olen luullut saavuttavani sillä jotain. Vaimoni oli juutalainen... Ehkä halusin pelastaa hänet, en tiedä. En kuitenkaan onnistunut hänen tai lapsieni pelastamisessa ja luulen että itsellenikin kävi kovin huonosti. Olen joskus pohtinut mitkä kaikki asiat ovat heijastumaan tuosta elämästä...  

Ystävänpäivänä 2009

YSTÄVYYDEN SIUNAUS Siunatkoon elämä Sinua hyvillä ystävillä. Ja että oppisit olemaan hyvä ystävä itsellesi. Että kykenisit matkaamaan sielussasi paikkaan, jossa on syvää rakkautta, lämpöä, tunnetta ja anteeksiantoa. Muuttakoon tämä sinut. Muuttakoon tämä toiseksi kaiken, mikä sinussa on kielteistä, etäistä tai kylmää. Niin että ymmärtäisit todellisen intohimon, toveruuden ja yhteenkuuluvuuden merkityksen. Että osaisit arvostaa ystäviäsi. Että olisit heitä kohtaan hyvä ja auttavainen; ja että he soisivat sinulle kaiken sen siunauksen, haasteen, totuuden ja valon, jota matkallasi tarvitset. Ettet milloinkaan vetäytyisi syrjään, vaan pysyisit aina suloisessa yhteydessä anam caraasi (sielun ystävääsi). (JOHN O´DONOHUE) ANAM CARA - KELTTILÄISTÄ VIISAUTTA

Bussissa

Olin viime yönä matkalla bussissa. Mukanani oli 3 entistä työkaveria. En muista mitä kaikkea me puhuttiin. Mietin kuitenkin unessa, että istumme vähän hassusti kun jokainen istui omassa penkissään ja käytävän yli huudeltiin. Jo aiemminkin unissani seikkaillut Esko kysäisi jotain mun työstä. Sitten hän katsoi minua vakavana hyvin syvälle silmiin ja sanoi: "Tuntuu yllättävän pahalle laittaa nimensä paperiin, jonka sisällön totuudellisuudesta ei ole varma". Mä jäin oikeasti valveilla miettimään tuota lausetta. Itseasiassa mietin sitä jo unessa. Pitäisköhän mun tarkkailla eteeni tulevia papereita vai mitä =) Ja viestihän oli mennä ohi kun mä keskityin ensin vaan niihin lumoaviin silmiin ;D  

3 vuotta sitten

kärvistelin KYSin synnytyssalissa nro 3. Muutaman tunnin päästä maailmassa oli perheen 2. poika. Jota tyttönä odotettiin ;D Mutta ei sukupuolella niin väliä! Miika täyttää tänään siis 3-vuotta! Mihinkähän se 3 vuotta oikein hurahti... Miika itse totesi aamulla, että ei ole enää pieni vauva. No eipä ole joo. =)  

Haaste

Kuva
Rautaneito haastoi. Minullakaan ei ole kuin yksi kansio joten pitänee ottaa siitä se 4. kuva =)   Avaa neljäs kansio, jossa säilytät blogisi valokuvia. Valitse neljäs kuva kansiossa, ja julkaise se blogissasi. Selitä kuva. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.   Pojat ihan vähän pienempänä kuin nyt =D Miika on alle vuoden tossa joten Aaron on 3-vuotta. Miika täyttää pian sen kolme! Ja joo, näkyyhän tossa taustalla ukonrohjakekin! En mä haasta ketään kun en tunne kettään ;D  

Luistelemaan lähdössä

Kuva
  Huoh mikä pahvikasa  taustalla. Pitänee tehdä vierailu roskakatokseen =D  

Naisellisuutta

Kävin tänään LadyRoyalissa joka on paikallinen alusvaateliike. Sain hypistellä ihania rintaliivejä! Kerrankin sain oikein valitsemalla valita mitkä liivit ottaisin. Ettei tarvinnut tyytyä siihen mitä sai. Toisaalta: eka kertaa mä en vissiin katsonu hintalappuja ;D MasterCard kyllä itki mutt kerranha se kirpaisee... Ja sitt kotona tajusin, että rintaliivien ostaminen on aina ollut mun naisellisin puoli. Rakastan kauniita liivejä. Mutta välillä saitana (pakon edessä) olen joutunut ostamaan mummoliivejä. Eikä kyllä aina ole ollut minun koossa kovin kauniita tai seksikkäitä (sanoinko minä tämän??) liivejä tarjolla. Nyt kyllä oli! Olisin voinu ostaa kaikki!! Taisi olla 5 vaihtoehtoa. Säälin kuitenkin budjettiani sen verran että ostin vain kahdet =D Naisellinen olo =)