Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2010.

Punainen on kuulemma mun väri....

Kuva
 

Miika ennen ja jälkeen

Kuva
      Miika eilen     Miika tänään   Herra Eskarilainen ei halunnut tulla kuvatuksi, mutta sillä on myös uusi lyhyt hiusmalli.  

Kampuksella

Oli taas vilinää. Mä olin jonkun iiiison yliopiston kampuksella ja siellä hengailla kyllä tuttuja vähän joka lähtöön. Yksi työkaveri antoi minulle spostiosoitteen jollekin tatuoijalle ja selitti mulle että se on tosi hyvä. Se osoite alkoi tiina@. Loppua en muista =) Joku opettaja vaati että mun täytyy täyttää joku koe vaikka mä en ollut edes osallistunut ko. kurssille ja oppiaineeseen...  Mä vaan sattumalta eksyin siihen tilaan missä sitä koetta tehtiin. Se oli vielä joku ysiluokan koe. Etusivulla oli sitten kohta jossa raksi ruutuun systeemillä piti ilmoittaa etten ole osallistunut opetukseen enkä myöskään suorita koetta. =D Mä en oikein tiedä mitä siellä sitt tein kun tuntui vähän etten mä osallistunut mihinkään opetukseen... Ehkä mä haistelin haasteita kun toi Mysteerikoulukin noin lähiopetuksena loppui (ainakin toistaiseksi). Pihalla kun seisokeltiin jostain ilmestyi maailmojen sota -tyyppisesti lentäviä aluksia, joista tiesimme että ne ovat jotain filmausrekvisiittaa. Oli

Kauneus on katsojan silmässä?

Minä en ole koskaan nähnyt itseäni kauniina. Ja minun on aina ollut vaikea hyväksyä jos joku sanoo kauniiksi. Rehellisesti sanottuna otan sen yleensä kettuiluna... Että mitä tuo tuossa valehtelee, näenhän minä etten ole kaunis. Nyt vaan taitaa olla menossa oppitunti kauneudesta =D . On nimittäin nyt tullut niin monta kertaa vastaan tilanteita että minua sanotaan kauniiksi. Viimeksi tänä aamuna työkaveri totesi "Huomenta kaunis". Häkellyin ihan täysin, tuli pikkuisen nurkan takaa tuo.  Minä en kerta kaikkiaan voi tuota ottaa kettuiluna, en millään ilveellä. Vaikka kyllä minä mietin, pienen pienen hetken että se laittoi viestin väärälle ihmiselle... Että olisiko pikkuhiljaa vaan aika hyväksyä että jotkut ihmiset näkevät minut kauniina? =)  

Töikavereista...

Jotkut aiemmin blogia lukeneet ehkä muistavat ettei minulla ole ollut kovin ruusuiset välit työkavereiden kanssa. Että toisinaan on pikkuisen otateltu. Firmaan on tullut uusia työntekijöitä. Ja tilanne on muuttunut. Tällä hetkellä minulla on aivan ihania työkavereita! <3 Huumori kukkii ja välillä naurattaa niin että mahaan ja poskiin koskee. Olen ollut heidän kanssaan baarissa muutaman kerran ja haus,kaa on ollut sielläkin. Kertaakaan ei ole ollut tunnetta, että olisin väärässä porukassa. Päinvastoin! Toisaalta taas jos joku ottaa päähän niin aina on joku joka kuuntelee <3 Osaan todellakin arvostaa tätä ja olla kiitollinen!! Tiedän että olen saanut ainutlaatuisen lahjan.    

Puhdistusreaktio tai jotain...

Palstalla oli päivänä eräänä puhetta ensimmäisestä suuresta oikeasta rakkaudesta teini-iässä. Mä vastasin siihen että mä en tiedä sellaisesta mitään kun oikeastaan en ole sellaista kokenut koska mä ihastuin / rakastuin 8-vuotiaana vasta paikkakunnalle muuttaneeseen poikaan joka ei kyllä todellakaan ollut kiltti naapurin poika. Sitä kesti vuosia... Aina siihen asti kunnes hän kuoli silloin kun mä olin noin kaksikymppinen. Toki joo mulla oli muita ihastuksia aina mutta ei mitään vastaavaa koskaan. Ei oltu koskaan yhdessä; mä en kelvannu. Samassa tajusin että rupesin sitt käsittelemään sitä kelpaamista. Sieltäkö se tulee???  Että kun mä en ollut sitä mitä se ois halunnu ja mä en kelvannu... Seuraavana päivänä tuli vahva tunne, että toi pitää kertoo yhdelle työkaverille vaikkei se sille mitenkään kuulunut ja koko ajatus tuntui ihan ääliömäiseltä. Mutta kun se tunne vaan oli ja pysyi vaikka mä kuinka yritin häätää sitä pois ja yritin selittää sille että ei oo hyvä idea ;D Mä