perjantai 18. syyskuuta 2015

Mieletöntä!

Olen jo aiemmassa postauksessa kertonut valaistumisestani.

Tulipa tässä mieleeni... niin siis ei tullut mieleeni vaan tulin tietoiseksi etten ole kertoillut kuulumisia. Näin siis tapahtuu kun tietoisuus muuntuu: entiset sanat ovat joko käyttökelvottomia tai ne tarkoittavat jotain muuta kuin ennen. Tarkkailemalla olen tiedostanut, että vaikka sanoisinkin (kai vanhasta tottumuksesta) että tulipa tässä mieleeni, niin ei se ole totuus. Ei sinne mieleen tullut mitään. Tuli tietoiseksi jostain; tietoisuuteeni putkahti jokin tärkeä asia jota tarvitsen juuri sillä hetkellä.

Toki elän hetkiä jolloin vanhat mielenrakenteiden heijastukset ilmentyvät ja voivat jopa aiheuttaa hetkellisesti vanhoja reaktioita. Mutta ne tunnistaa mielenrakenteiksi, vanhoiksi varjomaisiksi heijastumiksi, ja reaktiotkin katoavat hyvin nopeasti. Ei sinne jäädä rypemään ja rämpimään.

Kyllä, elän ihan ns. normaalia elämään: laitan ruokaa, käyn vessassa, hikoilen lenkillä koiran kanssa, juon kahvia, käyn neulepiirissä, tapaan ystäviä, nauran ja joskus itkenkin. Mutta kaiken taustalla on vahva rauha ja voima. Ja tietoisuus. Tarvittaessa voin ottaa voimani ja tietoisuuteni, ja henkenikin, ja tarkastella asioita ja tilanteita. Toisaalta elämässä on yhä enemmän hetki jolloin en ikään kuin ota tuota kaikkea vaan olen tuota kaikkea, ja tiedän.

Nauran eri asioille kuin ennen, itken eri asioista kuin ennen. Tiedostan kyllä joissakin asioissa sen miksi ihmiset kokevat ne huvittavani, mutta minua ne eivät välttämättä naurata, tai naurattavat eri syystä!

Ja se mieletön (kyllä, kirjaimellisestikin) rakkauden ja kiitollisuuden tunne, armon tunne, nöyryyden tunne. Tahtotila elää jumalallisuuttaan todeksi!

Suosittelen mielettömyyttä!

tiistai 15. syyskuuta 2015

Mökkiytymistä

Olin pari viikkoa sitten Henkisen Kasvun Ohjaajan koulutusporukan kanssa mökillä Kolin liepeillä. Sepä olikin varsin voimaannuttava ja rakkauden täyteinen viikonloppu.






Männä viikonloppuna olin jälleen mökillä. Vähän eri naisporukalla. Ollaan tunnettu 25 vuotta ja koko porukalla nähty yli 10 vuotta sitten. Viikonloppuun kuului paljon naurua ja ystävyyden vahvistamista. Ei sitä voi millään mitata. Kun jutut ikään kuin jatkuvat siitä mihin jäivät, ja vaikka maailma on meitä kuljettanut ja kasvattanut, olemme silti samat pohjimmiltamme. Ehkä terävimpiä kulmia on hiottu, ehkä joku kohta on pehmeämpi. Silti tiedämme ja tunnemme toisemme. Voimme nauraa hillittömästi muutamalle harhaan ajolle, voimme sanoa mitä ajattelemme, ruokaa laittaessa pyörimme toistemme tahdissa kuin kauniissa tanssissa ikään...




torstai 3. syyskuuta 2015

Ohi syyskuuuuun...

Ei kun hei! Yhtäkkiä tuli syksy! Ja syyskuu.

Kuopus on tällä viikolla aloittanut jälleen kokki/askartelukerhon ja uutena liikuntakerhon. Sanoi että yrittää taas houkutella lisää luokkakavereitaan tuonne kokki/askartelukerhoon. Mielestäni kuopus osaa olla innostava yksilö joten saattaa vielä onnistuakin!

Esikoinen ei harrasta muuta kuin tietokonepelejä, mutta on se kylällä ollut kavereineen pyöräilemässä, piilosta ja hippasta.

Ja minulla alkoi tänään neulepiiri kesätauon jälkeen. Olipa ihana tavata ihania neulootikkoja!