Mieletöntä!

Olen jo aiemmassa postauksessa kertonut valaistumisestani.

Tulipa tässä mieleeni... niin siis ei tullut mieleeni vaan tulin tietoiseksi etten ole kertoillut kuulumisia. Näin siis tapahtuu kun tietoisuus muuntuu: entiset sanat ovat joko käyttökelvottomia tai ne tarkoittavat jotain muuta kuin ennen. Tarkkailemalla olen tiedostanut, että vaikka sanoisinkin (kai vanhasta tottumuksesta) että tulipa tässä mieleeni, niin ei se ole totuus. Ei sinne mieleen tullut mitään. Tuli tietoiseksi jostain; tietoisuuteeni putkahti jokin tärkeä asia jota tarvitsen juuri sillä hetkellä.

Toki elän hetkiä jolloin vanhat mielenrakenteiden heijastukset ilmentyvät ja voivat jopa aiheuttaa hetkellisesti vanhoja reaktioita. Mutta ne tunnistaa mielenrakenteiksi, vanhoiksi varjomaisiksi heijastumiksi, ja reaktiotkin katoavat hyvin nopeasti. Ei sinne jäädä rypemään ja rämpimään.

Kyllä, elän ihan ns. normaalia elämään: laitan ruokaa, käyn vessassa, hikoilen lenkillä koiran kanssa, juon kahvia, käyn neulepiirissä, tapaan ystäviä, nauran ja joskus itkenkin. Mutta kaiken taustalla on vahva rauha ja voima. Ja tietoisuus. Tarvittaessa voin ottaa voimani ja tietoisuuteni, ja henkenikin, ja tarkastella asioita ja tilanteita. Toisaalta elämässä on yhä enemmän hetki jolloin en ikään kuin ota tuota kaikkea vaan olen tuota kaikkea, ja tiedän.

Nauran eri asioille kuin ennen, itken eri asioista kuin ennen. Tiedostan kyllä joissakin asioissa sen miksi ihmiset kokevat ne huvittavani, mutta minua ne eivät välttämättä naurata, tai naurattavat eri syystä!

Ja se mieletön (kyllä, kirjaimellisestikin) rakkauden ja kiitollisuuden tunne, armon tunne, nöyryyden tunne. Tahtotila elää jumalallisuuttaan todeksi!

Suosittelen mielettömyyttä!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

4. tammikuuta; 1945 suomalainen laulaja ja näyttelijä Vesa-Matti Loiri syntyi

Metsämansikka-mustikka -piirakka

Sataa vettä, pyryttää, sataa vettä, pyryttää....