Vuoden ensimmäinen päivä

Hämmästyin kun koira herätti minut aamulla vastaa vaille kahdeksan eikä se ollut tehnyt tarpeitaan lattialle. Illan ja yön pelkääminen varmaan vaati veronsa koiraltakin. Vaikka pyysi ulos, sinne meneminen oli kuitenkin vaikeaa. Ovella piti kuulostella ja terassilla myös. Alkumatka meni siihen, että pysähdeltiin vähän väliä ja koira katseli ympärilleen hädissään olevan näköisenä. Lopulta ehkä sitten luotti siihen ettei enää mikään paukahtele ympärillä. Tosin illan viimeinen pissalenkki alkoi myös vähän vastahakoisesti. Ehkä koira tulkitsee asiaa niin että pimeällä paukkuu pelottavasti.

Kävimme koko perhe metsässä kävelemässä. Koira vaikutti vähän hämmentyneeltä siitä, että lähdimme kaikki, mutta otti ilon irti asiasta ja juoksi onnellisena poikien kanssa pitkin metsää. Ilma oli raikas ja happipitoinen eikä sadekaan juuri vaivannut meitä. Ulkoilu oli oikein mukava!

Huomisaamuna pojilla alkaa jo koulu taas. Miehellä loma jatkuu loppiaisen yli. Minulla on kampaaja huomenna, vaikka minusta tuntuu että olin ihan äskettäin siellä. On siitä kuitenkin noin 6 viikkoa aikaa. Mihinkähän sekin hurahti.