13. tammikuuta; 1930 Mikki Hiiri esiintyi ensimmäisen kerran sarjakuvassa.

Nuutinpäivä. En korjannut joulua vielä pois.

Eilisiltana lumimyräkkä saavutti meidät. JEE! Tänä aamuna oli ihan huippuhienoa olla lenkillä koiran kanssa kun ympärillä tuuli ja tuiversi. Koirakin oli onnellinen kun sai upottaa kuononsa hankeen. Kotona piti vielä tuijottaa ikkunasta.






Lämmitin leivinuuniakin kun tuntui kolealta.

Etsin illan keskustelupiiriin pienen alustuksen ja tulin lukeneeksi muitakin asiaan liittyviä tekstejä. Neuloin ja katsoin "Varsovan vakoojat". Minulla meni hetki tajuta, että huolimatta siitä että päähenkilö puhui kaunista englantia, hän oli kuitenkin ranskalainen... En oikein tiedä onko tuo minisarja edes hyvä, mutta David Tennantin takia sitä voi katsoa.

Neljän jälkeen lähdin ajelemaan autolla kaupunkiin. Tavallista hitaammalla vauhdilla. Edelläni ajoi pitkän aikaa joku kanssa autoilija joka ajoi nippa nappa kuuttakymppiä kahdeksankympin alueella. Ymmärrän kyllä, lumi tuprusi koko ajan ympärillä, mutta ei mielestäni niin pahasti etteikö olisi voinut ajaa vähän kovempaa. Myönnän, ohitin sen autoilijan heti kun se oli mahdollista. Motarillakin sai ajaa vain kahdeksaakymppiä, mutta oli se kyllä aiheellistakin.

Kaupungissa ajoin torin alle parkkiin. Kävin noutamassa passini. Olo on nyt outo. Minulla on passi. Minulla on virallinen henkilöllisyystodistus. Jestas! Koska minulla oli aikaa ennen keskustelupiiriä, kävin ostamassa esikoiselle pohjalliset Kuomiin ja putkihuivin, kuopukselle muistikirjan ja itselleni kalsarit. Sen jälkeen kello olikin jo sen verran että päätin hakea auton ja siirtyä seuraavaan paikkaan.

No se oli helpommin sanottu kuin tehty! Jäin jumiin auton kanssa ulosmenorampille. Se oli niin jäässä, että vaikka kuinka rauhallisesti painoin kaasua ylämäkilähdössä, renkaat vain sutivat ja sutivat. Jouduin peruuttamaan. Parilla eka kerralla en nähtävästi peruuttanut tarpeeksi koska jäin edelleen sutimaan. Että anteeksi vain kanssa-autoilijat jotka jouduitte odottamaan kun oli vähän haasteellista.

Sitten kun viimein pääsin kunnolla kadulle, vaihtui samalla myös vihreät valot ja pääsin oikein aaltoon!

Keskustelupiirissä kävi ilmi, että yksi ystäväni oli myös jäänyt samaan paikkaan sutimaan ja joutunut peruuttamaan. En siis ollut ainoa. Ehkä en olekaan niin huono ajaja kuin hetken luulin. Keskustelupiirissä oli oikein mukava henki.

Kotimatkalla lumi pöllysi ehkä enemmän kuin menomatkalla. Jouduin välillä jarruttelemaan kun en nähnyt mitään. Välillä edessä olevien takavalot katosivat ja hiljentelin kun en yhtään tiennyt mitä siellä edessä tapahtuu. Ei siellä mitään erikoista tapahtunut, mutta leijaileva lumi oli niin sakeaa että se peitti näkyvyyden. Pääsin kuitenkin ilman kommelluksia turvallisesti perille.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

4. tammikuuta; 1945 suomalainen laulaja ja näyttelijä Vesa-Matti Loiri syntyi

Metsämansikka-mustikka -piirakka

Sataa vettä, pyryttää, sataa vettä, pyryttää....