23. tammikuuta; 1978 Ruotsi kielsi ensimmäisenä maailmassa otsonikerrosta tuhoavat aerosolituotteet

Eilen mieheni täytti 50 vuotta. Hän ei halunnut juhlia. Mutta miehen sisar perheensä kanssa ja miehen äiti tulivat kahville ja toivat tullessaan riisipiirakoita ja täytekakun. Johan siinä oli kemuja kerrassaan miehelle joka ei pidä juhlista!

Tänä aamuna oli suorastaan lauhaa kun mittari näytti vain -11! Olipa ihanaa käydä pidemmällä lenkillä pitkästä aikaa. Koira nautti ja minäkin. Tosin loppumatkasta tuntui etten jaksa enää nostalla jalkojani. Äkkiä kunto menee huonommaksi. Jos koiraa ei olisi, en varmaan enää pääsisi ulos talosta...

Heräsin ensimmäisen kerran kuuden maissa koska minulla oli ihan kauhea vessahätä. Koira nukkui sängyssämme jalkopäässä, harvinaisesti. Ajattelin, että kun menen vessaan niin se varmaan alkaa höhkimään uloslähtöä, kun kello oli kuitenkin jo aikainen aamu. Mutta ei, se jatkoikin uniaan sängyllä eikä ollut millään tavoin lähdössä ulos. Kömmin takaisin peiton alle sen viereen nukkumaan. Mies heräsi seitseämän maissa ja silloin koira sitten jo vähän haukahteli. Mutta vasta kahdeksan jälkeen mentiin ulkoilemaan.

Tein tänään kuopukselle kalevalaista jäsenkorjausta, kun hän on valitellut aika usein kipeitä jalkojaan ja hartioitaan. Totesin siinä sitten ääneen "Tässähän tulloo hiki!". Koira ryntäsi esikoisen huoneen ikkunaan katsomaan ja haukkumaan, että kukahan sieltä mahtaa tulla. On oppinut selkeästi ymmärtämään mitä jotkut sanat tarkoittavat.

Lounaaksi valmistui broiskukeittoa. Tämä keitto elää ja on joka kerta vähän erilainen. Pääperiaate on kuitenkin se, että teen kasvissosekeiton jonne viskaan sitten jonkun wokkivihannespussillisen ja kypsät broiskusuikaleet. Tänään keitossa oli porkkanaa, perunaa, palsternakkaa, sipulia, valkosipulia, tuoretta inkivääriä, tuoretta chiliä, kurkumaa ja suolaa. Broiskusuikaleet paistoin pannulla curryn kera. Lorautin myös vähän kermaa keittoon samalla kun laitoin sinne jotain itämaisia wokkivihanneksia ja kypsyt broiskut. Kuumensin keiton vielä kiehuvaksi.






Kun huusin "syömään", koirakin kallisti päätään. Ymmärsipäs senkin sanan.

Illalla saunottiin. Sekään ei koiraa hyppyyttänyt. Yleensähän se syöksyy minun perään kun lähden liikkeelle. Pitäähän sen saada selville mihin menen  ja mitä teen. Eihän koskaan tiedä jos vaikka olisi mahdollisuus päästä mukaan ja/tai saada herkkuja. Mutta kun lähdin saunaan koira ei liikauttanut koipiaan; silmillään vain seurasi. Liekkö ymmärtänyt senkin kun mies sanoi "saunaan". Eihän koira sinne. Suihkussa olijoita saattaa joskus ovelta käydä katsomassa ilmeellä "Hulluja!".

Illalla mittari on näyttänyt -7,5 astetta. Oikein miellyttävää oli käydä koiran kanssa iltakävelyllä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

4. tammikuuta; 1945 suomalainen laulaja ja näyttelijä Vesa-Matti Loiri syntyi

Metsämansikka-mustikka -piirakka

Sataa vettä, pyryttää, sataa vettä, pyryttää....