9. tammikuuta; 1955 Hemmo Silvennoinen voitti ensimmäisenä suomalaisena Saksan-Itävallan mäkiviikon
Aamulla -18. Kylläpä kelpasi käydä lenkillä vaikka ei vieläkään tehty ns. täyspitkää lenkkiä.
Yön aikana oli tullut ehkä maksimissaan noin 3 senttiä lunta. Mutta aura-autot jyräsivät ja naapuri kolasi pihaansa. Multa näkyi. Ei meillä kukaan edes puhunu, että pitäiskö kolata. Ei pitäis. Ei voi sanoa, että lunta olisi tullut.
Esikoinen kysyi yhtäkkiä eilen saako mennä kaverinsa luo lauantaina eli tänään. Ei yleensä kauheasti ole menossa kenenkään luo, mutta nyt kaveri oli kysyny voisiko tulla. Lupasin, että pääsee jos vaan auto lähtee käyntiin. Sen verran matkaa sinne kaverin luo ja osittain valtatien laitaa, että ei voi laittaa kävelemään.
Mies laittoi siis peltilehmän liekaan, kun ensin oli taiteillut auton ovet auki. Sillähän ei ole ajettu sitten viime sunnuntain. Se on seisonut kovien pakkasten ajan. Ei olla viitsitty huviajelua ajella. Olihan siinä aamulla vähän haasteita ovien kanssa. Auto kyllä lähti kerralla käyntiin. Vähän oli jäykkä alussa, mutta perille päästiin.
Esikoisen kaverin isä tuli pihalle kysymään, haluaisinko kuhaa ja haukea, hän voisi fileroidakin. No mikä ettei! Totta kai ottaisin. Niin tulin kotiin kalojen kanssa. Ihanaa! Vastikään tuli nettipalstalla puheeksi ruoka, ja kalastajat ja kalat. Ja vähän heitin ilmaan toiveen, että voi kun olisi joku joka kalastaisi ja siltä voisi ostaa kalaa. Maailmankaikkeus pisti tässä erässä paremmaksi ja lahjoitti kalaa!
Sillä aikaa kun esikoinen oli kaverillaan, teimme kuopuksen kanssa Runebergin kakun.
Illaksi pakkanen taas kiristyi. Mittarissa -24
Yön aikana oli tullut ehkä maksimissaan noin 3 senttiä lunta. Mutta aura-autot jyräsivät ja naapuri kolasi pihaansa. Multa näkyi. Ei meillä kukaan edes puhunu, että pitäiskö kolata. Ei pitäis. Ei voi sanoa, että lunta olisi tullut.
Esikoinen kysyi yhtäkkiä eilen saako mennä kaverinsa luo lauantaina eli tänään. Ei yleensä kauheasti ole menossa kenenkään luo, mutta nyt kaveri oli kysyny voisiko tulla. Lupasin, että pääsee jos vaan auto lähtee käyntiin. Sen verran matkaa sinne kaverin luo ja osittain valtatien laitaa, että ei voi laittaa kävelemään.
Mies laittoi siis peltilehmän liekaan, kun ensin oli taiteillut auton ovet auki. Sillähän ei ole ajettu sitten viime sunnuntain. Se on seisonut kovien pakkasten ajan. Ei olla viitsitty huviajelua ajella. Olihan siinä aamulla vähän haasteita ovien kanssa. Auto kyllä lähti kerralla käyntiin. Vähän oli jäykkä alussa, mutta perille päästiin.
Esikoisen kaverin isä tuli pihalle kysymään, haluaisinko kuhaa ja haukea, hän voisi fileroidakin. No mikä ettei! Totta kai ottaisin. Niin tulin kotiin kalojen kanssa. Ihanaa! Vastikään tuli nettipalstalla puheeksi ruoka, ja kalastajat ja kalat. Ja vähän heitin ilmaan toiveen, että voi kun olisi joku joka kalastaisi ja siltä voisi ostaa kalaa. Maailmankaikkeus pisti tässä erässä paremmaksi ja lahjoitti kalaa!
Sillä aikaa kun esikoinen oli kaverillaan, teimme kuopuksen kanssa Runebergin kakun.
Illaksi pakkanen taas kiristyi. Mittarissa -24
Kommentit
Lähetä kommentti