sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Minä Olen Keho Mieli Henki

Käväsin tänä viikonloppuna vuosien tauon jälkeen Minä Olen -messuilla. Oli kiva reissu! Menin Helsinkiin jo perjantaina parin ystävän kanssa ja aamulla menimme messuille. Tutustuimme näytteille asettajien tarjontaan ja kävimme parilla luennolla. Kaksi luentoa joissa kummassakin puhuttiin enkeleistä, mutta olivat energioiltaan ihan erilaiset.

Anu Wyskielin esiintyminen oli jenkkityylistä ylipursuvien adjektiivien ja blingblingkenkien kera, energia oli keveää, lähes pintaliidon omaista. Oli siinä asiaakin. Heti Anun perään, pienen tauon jälkeen, esiintyy Tim Whild. Jäimme saliin ja juttelin ystävieni kanssa, mutta tiesin heti milloin Tim tuli saliin.

Tim oli vahva kontrasti vaaleaan pitsimekkoon pukeutuneelle Anulle. Timillä oli reisitaskuhousut ja flanellipaita, puutarhurin olemus, juureva, maadoittunut. Ja hän toi mukanaa vahvan universumin energian. Pum! Olin vaikuttunut. Myös hänen luennostaan.

En muista oliko vuosi 2001 vai 2002, kun olin samaisille messuilla ja Diana Cooperin luennolla. En silloin edes tiennyt kuka hän. Seuranani oli ystäväni jota messut eivät ehkä kiinnostaneet niin paljon kuin minua, mutta hän halusi olla seurassani. En ollut menossa Dianan luennolla jonka aiheena oli enkelit. Ajattelin että se on liian kevyt aihe. Vähänpä tiesin... Ystäväni kuitenkin halusi mennä kuuntelemaan, ja se oli ainoa luento jonne hän oikeasti halusi. Menin mukaan. Kun Diana nousi lavalle, tajusin heti olleeni niiiiin väärässä. Se oli sen hetkisen elämäni upein luentokokemus. Ostin "Ihanat enkelit" -kirjan. Opin tietämään kuka Diana Cooper on.

Vuosien saatossa olen tutustunut monien henkisten opettajien kirjoihin ja ajatuksiin ja osallistunut lukuisille kursseille. Kaikki ovat vieneet minua eteenpäin kukin omalla tavallaan. Mutta aina kun palaan tavalla tai toisella Dianan energioihin, kirjojen, kurssien, videoiden jne. pariin, tuntuu kuin palaisin kotiin, juurille. Ihan mitenkään väheksymättä muita opettajia! Kaikki täydentävät toisiaan.

Timin luento oli paluuta kotiin, jälleen kerran.

Minulla on joskus ollut vaikeuksia palata tällaisten tapahtumien jälkeen arkiseen maailmaan. Nyt ei käynyt niin. Heräsin aamulla, tein aamupalaa sillä aikaa kun mies oli koiran kanssa ulkona, kävin miehen kanssa kaupassa, laitoin ruokaa. Elämä tuntuu hyvälle ja tasapainoiselle. Arjelle mutta kuitenkin henkiselle. Jotain tapahtui Timin luennolla. Tahdon uskoa, että tämä on pysyvämpää laatua.

Hävikin ehkäisemistä. Kauppiaamme henkilökuntineen pakkaa kuluvan päiväyksen leivät muovikassiin ja myy viitosella. Tässä tämän päivän kassin sisältö. Pakastin on keksitty ja sitä käytetään. On taas joksikin aikaa leipää! Mies totesi joku aika sitten, että viitosenkassin ansioista meillä on monipuolisemmin erilaisia leipiä tarjolla.





Neulepiirissä olemme tehneet syöpäosastolle sytomyssyjä ja villasukkia lahjoituslangoista. Se on tämän kevään hyväntekeväisyysprojekti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti