Siirry pääsisältöön

Minä Olen Keho Mieli Henki

Käväsin tänä viikonloppuna vuosien tauon jälkeen Minä Olen -messuilla. Oli kiva reissu! Menin Helsinkiin jo perjantaina parin ystävän kanssa ja aamulla menimme messuille. Tutustuimme näytteille asettajien tarjontaan ja kävimme parilla luennolla. Kaksi luentoa joissa kummassakin puhuttiin enkeleistä, mutta olivat energioiltaan ihan erilaiset.

Anu Wyskielin esiintyminen oli jenkkityylistä ylipursuvien adjektiivien ja blingblingkenkien kera, energia oli keveää, lähes pintaliidon omaista. Oli siinä asiaakin. Heti Anun perään, pienen tauon jälkeen, esiintyy Tim Whild. Jäimme saliin ja juttelin ystävieni kanssa, mutta tiesin heti milloin Tim tuli saliin.

Tim oli vahva kontrasti vaaleaan pitsimekkoon pukeutuneelle Anulle. Timillä oli reisitaskuhousut ja flanellipaita, puutarhurin olemus, juureva, maadoittunut. Ja hän toi mukanaa vahvan universumin energian. Pum! Olin vaikuttunut. Myös hänen luennostaan.

En muista oliko vuosi 2001 vai 2002, kun olin samaisille messuilla ja Diana Cooperin luennolla. En silloin edes tiennyt kuka hän. Seuranani oli ystäväni jota messut eivät ehkä kiinnostaneet niin paljon kuin minua, mutta hän halusi olla seurassani. En ollut menossa Dianan luennolla jonka aiheena oli enkelit. Ajattelin että se on liian kevyt aihe. Vähänpä tiesin... Ystäväni kuitenkin halusi mennä kuuntelemaan, ja se oli ainoa luento jonne hän oikeasti halusi. Menin mukaan. Kun Diana nousi lavalle, tajusin heti olleeni niiiiin väärässä. Se oli sen hetkisen elämäni upein luentokokemus. Ostin "Ihanat enkelit" -kirjan. Opin tietämään kuka Diana Cooper on.

Vuosien saatossa olen tutustunut monien henkisten opettajien kirjoihin ja ajatuksiin ja osallistunut lukuisille kursseille. Kaikki ovat vieneet minua eteenpäin kukin omalla tavallaan. Mutta aina kun palaan tavalla tai toisella Dianan energioihin, kirjojen, kurssien, videoiden jne. pariin, tuntuu kuin palaisin kotiin, juurille. Ihan mitenkään väheksymättä muita opettajia! Kaikki täydentävät toisiaan.

Timin luento oli paluuta kotiin, jälleen kerran.

Minulla on joskus ollut vaikeuksia palata tällaisten tapahtumien jälkeen arkiseen maailmaan. Nyt ei käynyt niin. Heräsin aamulla, tein aamupalaa sillä aikaa kun mies oli koiran kanssa ulkona, kävin miehen kanssa kaupassa, laitoin ruokaa. Elämä tuntuu hyvälle ja tasapainoiselle. Arjelle mutta kuitenkin henkiselle. Jotain tapahtui Timin luennolla. Tahdon uskoa, että tämä on pysyvämpää laatua.

Hävikin ehkäisemistä. Kauppiaamme henkilökuntineen pakkaa kuluvan päiväyksen leivät muovikassiin ja myy viitosella. Tässä tämän päivän kassin sisältö. Pakastin on keksitty ja sitä käytetään. On taas joksikin aikaa leipää! Mies totesi joku aika sitten, että viitosenkassin ansioista meillä on monipuolisemmin erilaisia leipiä tarjolla.





Neulepiirissä olemme tehneet syöpäosastolle sytomyssyjä ja villasukkia lahjoituslangoista. Se on tämän kevään hyväntekeväisyysprojekti.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Terveisiä Siperiasta

Niitä on tuulen mukana tullut tällä viikolla. Minun mielestä ihan normaali suomalainen talvisää. Ehkä vähän myöhemmin pakkaset kun jonain toisena vuonna mutta silti.

Tänään olin töistä vapaalla ja tein neulepiiriin raakakakun. Ei se kovin hyvin onnistunut mutta tulipahan tehtyä. Maistui hyvälle mutta rakenne ei ollu ihan niin kuin olis pitäny. Aina ei voi onnistua, ei edes joka kerta, eikä varsinkaan ekalla kerralla.

Kännykkä on ruvennut temppuilemaan, se kuumenee hetkessä nollasta sataan (ei, en lähettele kiihkeitä ja kuumia viestejä...) ja käynnistelee itseään uudestaan omatoimisesti. Noh, aattelin etten kauaa semmoista katsele, ettei käy niin että olen jossain Kuopio-Jyväskylä välillä ja se leviää lopullisesti. Tilasin uudemman ja siihen suojakuoret. Sunnuntaina tilasin ja tänään ne tuli. Eri paikoista mutta hienosti synkroniassa toistensa kanssa. Ensimmäinen haaste ilmeni äsken: microkortti ei käy, kun pitäis olla nanokortti. Huomenna on tiedossa reissu kaupunkiin.

Olen saanut tän…

Pohdintoja ja avautumisia

Yhtäkkiä huomasin, että mun kadoksissa ollut lauluääni on palannut! Voi mikä onnen tunne! Ruokavalio ja erilaiset energiapuhdistukset ja henkinen avautuminen ovat tässäkin asiassa tehneet ihmeitä. Enpä olisi ennen vuoden vaihdetta osannut aavistaakaan tällaista.

Yhä useammin minä vain tiedän asioita. Siitä on ollut välillä apua työssäkin! Välillä sattuu hiukan erikoisia juttuja, kuten perjantaina kun olin soittamassa eräälle asiakkaalle ja juuri kun olin naputtamassa kahta viimeistä numeroa, siitä samasta numerosta soitettiin. Hetken aikaa tuijoitin puhelinta "Miten voi olla mahdollista?!" Mutta kyllä se vaan oli. Eikä ollut mitenkään odotettua että ko. asiakas edes soittaisi.

Jokin aika sitten ryhdyin seuraamaan Tomi Kokkoa sekä facessa että instassa. Sitten sain yhtäkkiä kauhean ahdistuksen siitä, että olen ilmoittautunut hänen luennolleen. Ahdistuksen siitä miten tällainen ylipainoinen persjalkainen voi mennä sille luennolle kun tyyppi on itse niiiiin fit. Mutta tuleen ei…

Metsämansikka-mustikka -piirakka

Tässä miesväen saalis jossa siis kaikki punainen on metsämansikkaa! Tämä saalis joutui miesväen pyynnöstä alla olevaan marjapiirakkaan. Tuli muuten hyvää. Esikoinen oli menossa synttäreille herkuttelemaan mutta hänen piti saada kaksi palaa marjapiirakkaa :-D

Ohje on piirakkaan on ollut joskus aiemminkin blogissa mutta koska se on jossain kaukana menneisyydessä, kerrataan:
MARJAPIIRAKKA
2 dl maitoa (vähän hapankin käy) 100 g voita
Kiehautetaan ja jäähdytellään.
3 munaa 3 dl sokeria
Vatkataan vaahdoksi.
4½ dl vehnäjauhoja 2 tl leivinjauhetta
Ja tokikin muna-sokeri -vaahtoon lisätään muut aineet. Kaadetaan taikina syvälle uunipellille leivinpaperin päälle. Ripotellaan pinnalle vadelmia, mustikoita... tai kuten minä nyt tein, metsämansikoita ja mustikoita. Puutarhamansikat ovat vähän isoja, mutta tietysti jos pistäisi paloiksi. Voi tähän varmasti laittaa vaikka raparperiakin tai omenaa. Marjat siis osittain uppoavat taikinan sisään.
Paistetaan 200 asteessa noin 20 minuuttia.