Jotain kummallista on tapahtumassa



koska minä näen visoita suuresta katastrofista. Ne on epämäräisiä eikä niistä oikein saa otetta. Mutta visioissa se koskettaa kaikkia. Ja ei, ne eivät ole unia vaan ihan valvetilassa päähän tupsahtavia kuvia.

Viimeksi kun näin tällaisia, erosin...

Ei kyllä tässä ole mitään aikomustakaan erota, mutta ehkä noi merkkaa sitt jotain vastaavaa mullistusta elämässä. En tiedä. Ne ovat  välillä ahdistavia.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Metsämansikka-mustikka -piirakka

Aina ei tuoksu ruusulle

Vuoden viimeinen muuttui vuoden ensimmäiseksi