Kaksi yötä jouluun on...

Heräsin viime yönä siihen, että esikoinen seisoi sängyn vieressä ja kertoi että pikkuveli oli oksentanut sänkyyn. Vieläpä esikoisen sänkyyn kun nukkui isoveljen vieressä. Mies nousi siivoaaman. Esikoinen kertoi aamulla, että pikkuveli oli sen jälkeen oksentanut useamman kerran vatiin ja sammunut aina vadin viereen. Aamulla kuopus jo söi banaania kun heräisin. Jonkun ajan päästä valitti, että vatsaan koskee mutta ruoka kuitenkin pysyi sisällä. Taisi mennä tällä tämä tauti. Toivottavasti me muut pysymme terveenä! Itseni kohdalla luotan maitohappobakteereihin. Minä kun sitt sairastan nämä vatsataudit pidemmän kaavan mukaan...



Mies heräsi aamulla aikaisin pesemään yöllisiä jälkiä. Ja laittoi samalla tulet leivinuuniin. Saatiin kinkku sinne paistumaan. Nyt se odottaa kypsänä aattoa... siis kinkku, ei mies



Aamupäivällä mies kävi katsomassa kuusenmyyjää mutta ei sellaista näkynyt. Vuosi sitten oli kaksikin. Liekkö pakkanen pelottanut? Tänään on kuitenkin oltu kolmessakymmenessä pakkasasteessa. Onneksi miehen siskon mies lupasi jo eilen että tarvittaessa saadaan käydä kuusi heidän metsästään. Mies soitti sinne ja sopivat kuusenhausta. Nyt kuusi on sulamassa.



Tänään on pikkuisen siivoiltu ja illalla tein konjakkikranssaitaikinan tekeytymään jääkaappiin. Ovat pikkuleipiä. Huomenna meinasin leipoa ne, ja pullaa. Esikoinen toivo itse tehtyä perunasalaattia joten varmaan sekin tehdään huomenna. Ja tiedossa olisi myös piparkakkujen koristelua.



Joulu on jo nurkan takana!