Kaksi viikkoa jouluun
Mies oli tänä aamuna edelleen sen verran räkätautinen, että jäi kotiin. Minä putsasin auton ja lähdin ajelemaan töihin. Ajelin jo aimo matkan yhtäkkiä kuului kauhea pamaus autosta. Mutta mitään ei löytynyt: renkaat ehjät, pakoputki paikallaan, en ollut ajanut minkään elukan päälle ... Tarkistin auton vielä hallissakin kirkaissa valoissa eikä mitään. Perin juurin merkillistä. Mies kyseli paloiko mikään hälytysvalo yms. No ei. Ei palanut ja auto toimi ihan normaalisti.
Työpäivä ei ollut niitä ruusuisimpia mutta näin jälkeenpäin ajatellen: mitäpä minä siitä välittämään jossain jollain on huono päivä ja hän käyttää aikaansa puhumalla ilkeästi toiselle ihmiselle (siis minulle). Minä kuitenkin tiedän miten asiat ovat; asiakas ei aina ole oikeassa

Koska mies oli kotona, päätin mennä käymään töiden jälkeen eläinkaupassa ja pitkäripaisessa sekä ruokakaupassa. Eläinkaupassa tajusin, että enhän minä olekaan kaikkia joululahjoja hankkinut: olin tyystin unohtanut että olen neljän koiran täti! Sen lisäksi, että ostin omalle koiralle purtavaa, hankin sisaren perheen koirille pienet joululahjat. Alkosta mukaan lähti pienen pieni pullo konjakkia leipomuksia varten. Ruokakaupassa kävin kotikylällä.
Ajoin pihaan ja avasin takaoven ottaakseni sieltä autonlämmitysjohdon. Pitäähän lehmä laittaa yöksi liekaan. Ennen kuin joku energiansäästöfriikki ehtii kiekumaan niin meillä on ajastin


Illan olenkin sitten ryystänyt pakurikääpäteetä, kun pikkuisen tuntuu että mullekin sitä räkätautia pukkaa ja nyt ei jouda sairastamaan.
Kommentit
Lähetä kommentti