keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Tuomaanpäivänä

Hyvä Tuomas joulun tuopi...

Tänään ajattelin leipoa karjalanpiirakoita. Sanoin miehelleni eilisiltana, että kyllä minusta on tullut martta! Muutama vuosi sitten ei olisi tullut mieleenkään että itse leipoisin piirakat jouluksi, pakastepiirakoilla mentiin. Nyt taas tuntuu että ei todellakaan mitään valmispiirakoita.

Äsken istuin keittiössä tekemässä itselleni aamupalavoikkareita. Hiljaisuus leijaili ympärilläni. Kuului vain tuulen humina ulkoa ja seinäkellon raksutus. Oikein pysähdyin kuuntelemaan. Siinä kaikessa oli jo mukana joulun rauha ja pyhyys, jotain hyvin ikiaikaista ja voimallista. Onhan tänään 2112 -päivä, yksi porttipäivistä. Kyllä vanha kansa on tiennyt tämän päivän merkityksen.

Tuntuu hassulle että minulla on tällä hetkellä kaikki lahjat paketoimatta! Yleensä tässä vaiheessa joulun odotusta osa lahjoista on jo viety eteenpäin naapurikaupunkiin. Eipähän mene liian rutiiniksi elämä! Huomasin facebookista myös sen, että monesti Tuomaanpäivänä olemme hakeneet joulukinkun. Tänä vuonna sekin on toisin. Kinkku haetaan lähikaupan lihatiskiltä perjantaina.

Miksi minusta kuulostaa siltä, että tänä vuonna joulun aika onkin perinteiden rikkomista. Oman perheen perinteiden. Teemme monia asioita toisin kuin useampana edeltävänä vuonna.

Minä olen jopa harkinnut lähteväni aattona mukaan hautausmaakeikalle jonka mieheni on yleensä tehnyt äitinsä kanssa kahdestaan. Kuopus sanoi lähtevänsä myös.

Muistin juuri, että vuosi sitten tehdyssä aarrekartassani on teksti "Kaiken voi tehdä toisin".

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti