Mä ja mun läskit

Olen taas pohdiskellut mun läskejä. En mitenkään vakavasti tai itsesäälissä rypien. Kunhan olen mietiskellyt.

Olen ehkä joskus aiemminkin kirjoittanut, että mun mielestä ne ovat suojamuuri. En edelleenkään tiedä miltä ne suojelevat minua, tai ovat alunperin suojelleet. Muista melko tarkkaan sen hetken kun lukioikäisenä päätin, että olen lihava. Muuta selitystä en keksinyt sille ettei minulla ollut kavereita.... En minä oikeasti silloin ollut edes ylipainoinen!

Sen jälkeen olen välillä saanut itseni kiinni ajatuksesta, että joku ei esim. halua tehdä mun kanssa töitä sen takia että olen lihava. Tiedän, järjellä tajuan että tuo on ihan typerä ajatus! Mutta se ajatus on olemassa ja tunne. Ja ajattelen että joku ei voi millään tykätä minusta koska olen lihava.

Viime aikoina olen huomannut myös sellaisen ajatuskuvion, että jos joku on seurassani läskeistäni huolimatta, niin kyllä se sitten tykkää minusta.

Haluaisin päästä näistä ajatuskuvioista eroon. Miten?

Mielenkiintoista on myös se, että omassa sisäisessä tilassani mä olen kyllä ihan eri näköinen kuin mitä mä olen kun katson peiliin. Rehellisesti sanottuna säikähdän joskus peilikuvaani...