Kuusi munivaa hanhea
Suomen itsenäisyyspäivä. Suomi on kuulemma 96-vuotias. Minä olen mennyt jo laskuissa sekaisin. Mutta ajatella, että Suomessa asuu ihmisiä jotka ovat syntyneet Venäjän vallan aikana.
Tänään minä, mies, kuopus ja anoppi menimme sankarihautausmaalle aamulla kello 9. Partiolaiset kynttelöitsivät jokaisen sankarihaudan. Sen jälkeen siirryimme kirkkoon itsenäisyyspäivän jumalanpalvelukseen. Kyllä, minä, pakana, istuin tänään kirkossa jumalanpalveluksessa. Kuopuksella oli partiolupauksen anto. Esikoisellakin olisi ollut, mutta hän kieltäytyi astumasta kirkkoon (mitä en suoraan sanottuna kauheasti ihmettele…) joten hän antaa partiolupauksensa myöhemmin partioillassa.
Siellä minä, pakana, istuin sitten kirkossa ja mietin, että varsin oli pakanalliset menot. Veriuhri roikkui seinällä; kädet ja jalat lävistettynä nauloilla ristiin. Ei sentään jaettu sitä uhria seurakunnalle tässä palveluksessa. Kolehtikin kerättiin ja siitä sanottiin jumalalle “Ota vastaan tämä…” Niin, siinäkin oli uhri. Onhan kirkossa alttarikin, joka viittaa uhriin. Noh, en siis osannut olla täysin kiltisti siellä kirkossa. Onneksi ajatuksemme eivät vielä ole täysin kaikkien luettavissa. Anoppi-parka olisi saanut sätkyn minun mietteistä!
Partiolupaus meni hienosti ja sen kunniaksi uuden sudenpennut saivat partiohuivit kaulaansa. Kuopukselle tämä oli iso ja kauan odotettu asia. Käytiin vielä kirkkokahveillakin seurakuntasalilla ja pappi kävi oikein erikseen onnittelemassa kuopusta, joka oli ainoa uusista sudenpennuista joka oli tullut kahville. Tai oikeasti hän kyllä joi mehua.
Kun tultiin kotiin, mies pyysi kuopusta hakemaan saunapuita. Kuopus ei ollut kovin innokas ja mieheni kysyi: “Etkös sinä just äsken antanut partiolupauksen jossa sanoit olevasi avuksi toisille?” Siihen kuopus totesi: “Ai niin!” ja meni hakemaan puut. Kerrottakoon, että kuopus latoo puut varastosta laatikkoon ja mieheni sen laatikon sitten oikeasti kantaa sisälle.
Leivoimme poikien kanssa tänään ison kasan tuoksuvia pipareita. Uusimmassa Martta-lehdessä oli sellainen resepti, jossa taikinasta voitiin heti leipoa kun se oli tehty. Kätevää. Resepti on 50- ja 60-lukujen taitteesta. Tähän asti on tehty taikina jota on pitänyt vähintään yön yli seisottaa kylmässä. Mutta tämä resepti oli näppärä ja maistuva. Taikina oli helppo käsitellä. Tätä reseptiä käytämme jatkossakin!
Kävin äsken koiran kanssa illan viimeisellä ulkoilulla. Ulkona satoi lunta. Kuuntelin hiljaisuutta ja katselin naapuruston jouluvaloja, jotka pikkuhiljaa ovat lisääntyneet viikon aikana. Siellä täällä oli myös ulkotulia ja/tai kynttilöitä lyhdyissä. Olin itsessäni tasapainossa. Suuri rakkauden tulvahdus täytti minut ja elin siinä hetkessä täydellisesti.
Tänään minä, mies, kuopus ja anoppi menimme sankarihautausmaalle aamulla kello 9. Partiolaiset kynttelöitsivät jokaisen sankarihaudan. Sen jälkeen siirryimme kirkkoon itsenäisyyspäivän jumalanpalvelukseen. Kyllä, minä, pakana, istuin tänään kirkossa jumalanpalveluksessa. Kuopuksella oli partiolupauksen anto. Esikoisellakin olisi ollut, mutta hän kieltäytyi astumasta kirkkoon (mitä en suoraan sanottuna kauheasti ihmettele…) joten hän antaa partiolupauksensa myöhemmin partioillassa.
Siellä minä, pakana, istuin sitten kirkossa ja mietin, että varsin oli pakanalliset menot. Veriuhri roikkui seinällä; kädet ja jalat lävistettynä nauloilla ristiin. Ei sentään jaettu sitä uhria seurakunnalle tässä palveluksessa. Kolehtikin kerättiin ja siitä sanottiin jumalalle “Ota vastaan tämä…” Niin, siinäkin oli uhri. Onhan kirkossa alttarikin, joka viittaa uhriin. Noh, en siis osannut olla täysin kiltisti siellä kirkossa. Onneksi ajatuksemme eivät vielä ole täysin kaikkien luettavissa. Anoppi-parka olisi saanut sätkyn minun mietteistä!
Partiolupaus meni hienosti ja sen kunniaksi uuden sudenpennut saivat partiohuivit kaulaansa. Kuopukselle tämä oli iso ja kauan odotettu asia. Käytiin vielä kirkkokahveillakin seurakuntasalilla ja pappi kävi oikein erikseen onnittelemassa kuopusta, joka oli ainoa uusista sudenpennuista joka oli tullut kahville. Tai oikeasti hän kyllä joi mehua.
Kun tultiin kotiin, mies pyysi kuopusta hakemaan saunapuita. Kuopus ei ollut kovin innokas ja mieheni kysyi: “Etkös sinä just äsken antanut partiolupauksen jossa sanoit olevasi avuksi toisille?” Siihen kuopus totesi: “Ai niin!” ja meni hakemaan puut. Kerrottakoon, että kuopus latoo puut varastosta laatikkoon ja mieheni sen laatikon sitten oikeasti kantaa sisälle.
Leivoimme poikien kanssa tänään ison kasan tuoksuvia pipareita. Uusimmassa Martta-lehdessä oli sellainen resepti, jossa taikinasta voitiin heti leipoa kun se oli tehty. Kätevää. Resepti on 50- ja 60-lukujen taitteesta. Tähän asti on tehty taikina jota on pitänyt vähintään yön yli seisottaa kylmässä. Mutta tämä resepti oli näppärä ja maistuva. Taikina oli helppo käsitellä. Tätä reseptiä käytämme jatkossakin!
Kävin äsken koiran kanssa illan viimeisellä ulkoilulla. Ulkona satoi lunta. Kuuntelin hiljaisuutta ja katselin naapuruston jouluvaloja, jotka pikkuhiljaa ovat lisääntyneet viikon aikana. Siellä täällä oli myös ulkotulia ja/tai kynttilöitä lyhdyissä. Olin itsessäni tasapainossa. Suuri rakkauden tulvahdus täytti minut ja elin siinä hetkessä täydellisesti.
Kommentit
Lähetä kommentti