Jouluaattona
Jouluaattona
Lauantaina piipahdimme pikaisesti koululaisten joulukirkossa. Sen jälkeen lähdimme kinkunhakumatkalle Muuruvedelle. Olin tilannut noin 7 kg luomukinkun Topin maatilamyymälästä. Mutta ennen ostoksia toki joimme kahvit. Tulihan sieltä ostettua muutakin; luomuketsuppia, pakurikääpäteetä, suklaata, teetä, luomuappelsiinia, hunajaa… noh, vaikka sun vallan mitä! Ja loppujen lopuksi se kinkkukin oli 9,5 kiloinen!
Sunnuntaina mies lähti poikien kanssa kuusenhakureissulle ja minä jäin lämmittämään leivinuunia kinkun paistoa varten. Päätin sitten pestä myös saunan ja pesuhuoneen ja ehdinpä laitella joulukoristeitakin lisää ennen kuin miesväki tuli kotiin. Esikoinen (10 Wee) oli saanut valita kuusen ja omakätisesti kirveellä kaataa sen. Voi millaisia lapsuusmuistoja! Pojat huomasivat heti, että oli ilmestynyt lisää koristeita ja minä olin niin kuin en olisi tiennytkään. Väitin kovasti, että tonttujen on täytynyt tehdä koristeluja sillä aikaa kun minä pesin saunaa ja pesuhuonetta. Pojat ainakin leikkivät uskovansa.
Aatonaatto aamuna maisteltiin hiukan kinkkua kun mies leikkasi siitä äidilleen aimo annoksen kinkkua. Kyllähän tuosta määrästä nyt anopillekin riittää. Eipähän hänen tarvinnut ostaa kaupasta mitään pikkupalaa. Minä kävin vielä kaupassa ostamassa maitoa, leipää yms. pientä. Illalla tein peruna- ja italiansalaatin sekä lohikakun. Pojat olivat aiemmin koristelleet pipareita ja sillä aikaa kun minä tein salaatteja, he koristelivat kuusen. Sitten olikin jo kauhea väsymys, mutta minun piti vielä jaksaa paketoida muutama paketti.
Tänä aamuna koira herätti puoli seitsemältä viemään ulos. Yöllä oli pikkuisen tupsauttanut lunta, niin ettei nyt ihan musta ollut maa. Ja varmaan sen verran oli pakastanut, että hiekoitussepeli oli jäätynyt tien jäiseen pintaan kiinni. Pystyi oikeasti kävelemään eikä tarvinnut vain hissutella liukastumisen pelossa. Tämä joulukuu on ollut kovin lämmin ja lähes lumeton. Joulupukki joutuu luottamaan porojen lentotaitoon tai turvautumaan helikopteriin.
Kahdeksan maissa pojat kömpivät sängyistää ihan itsenäisesti ja pääsimme katsomaan Joulupukin kuuma linjaa. Se vaan jotenkin kuuluu jouluperinteeseen. Kahdeltatoista Suomen Turku julisti joulurauhan ja sen jälkeen me söimme riisipuuron.
Mies ja kuopus lähtivät käyttämään anoppia hautausmaalla ja minä lähdin koiran kanssa lenkille. Nyt koira makaa väsyneenä aamun touhotuksesta ja lenkistä. Ja me esikoisen kanssa odottelemme kahta muuta kotiin. Jossain vaiheessa on sauna ja ehkä kohta sen jälkeen joulupukki jo olisi tuonut lahjat eteiseen. Illemmalla syödään kinkkua, niitä salaatteja ja valkosipuliperunoita. Tästäpä muistuikin mieleen, että täytyy laittaa sienet valumaan että saan tehdä sienisalaattia; mun jouluherkkua.
Lauantaina piipahdimme pikaisesti koululaisten joulukirkossa. Sen jälkeen lähdimme kinkunhakumatkalle Muuruvedelle. Olin tilannut noin 7 kg luomukinkun Topin maatilamyymälästä. Mutta ennen ostoksia toki joimme kahvit. Tulihan sieltä ostettua muutakin; luomuketsuppia, pakurikääpäteetä, suklaata, teetä, luomuappelsiinia, hunajaa… noh, vaikka sun vallan mitä! Ja loppujen lopuksi se kinkkukin oli 9,5 kiloinen!
Sunnuntaina mies lähti poikien kanssa kuusenhakureissulle ja minä jäin lämmittämään leivinuunia kinkun paistoa varten. Päätin sitten pestä myös saunan ja pesuhuoneen ja ehdinpä laitella joulukoristeitakin lisää ennen kuin miesväki tuli kotiin. Esikoinen (10 Wee) oli saanut valita kuusen ja omakätisesti kirveellä kaataa sen. Voi millaisia lapsuusmuistoja! Pojat huomasivat heti, että oli ilmestynyt lisää koristeita ja minä olin niin kuin en olisi tiennytkään. Väitin kovasti, että tonttujen on täytynyt tehdä koristeluja sillä aikaa kun minä pesin saunaa ja pesuhuonetta. Pojat ainakin leikkivät uskovansa.
Aatonaatto aamuna maisteltiin hiukan kinkkua kun mies leikkasi siitä äidilleen aimo annoksen kinkkua. Kyllähän tuosta määrästä nyt anopillekin riittää. Eipähän hänen tarvinnut ostaa kaupasta mitään pikkupalaa. Minä kävin vielä kaupassa ostamassa maitoa, leipää yms. pientä. Illalla tein peruna- ja italiansalaatin sekä lohikakun. Pojat olivat aiemmin koristelleet pipareita ja sillä aikaa kun minä tein salaatteja, he koristelivat kuusen. Sitten olikin jo kauhea väsymys, mutta minun piti vielä jaksaa paketoida muutama paketti.
Tänä aamuna koira herätti puoli seitsemältä viemään ulos. Yöllä oli pikkuisen tupsauttanut lunta, niin ettei nyt ihan musta ollut maa. Ja varmaan sen verran oli pakastanut, että hiekoitussepeli oli jäätynyt tien jäiseen pintaan kiinni. Pystyi oikeasti kävelemään eikä tarvinnut vain hissutella liukastumisen pelossa. Tämä joulukuu on ollut kovin lämmin ja lähes lumeton. Joulupukki joutuu luottamaan porojen lentotaitoon tai turvautumaan helikopteriin.
Kahdeksan maissa pojat kömpivät sängyistää ihan itsenäisesti ja pääsimme katsomaan Joulupukin kuuma linjaa. Se vaan jotenkin kuuluu jouluperinteeseen. Kahdeltatoista Suomen Turku julisti joulurauhan ja sen jälkeen me söimme riisipuuron.
Mies ja kuopus lähtivät käyttämään anoppia hautausmaalla ja minä lähdin koiran kanssa lenkille. Nyt koira makaa väsyneenä aamun touhotuksesta ja lenkistä. Ja me esikoisen kanssa odottelemme kahta muuta kotiin. Jossain vaiheessa on sauna ja ehkä kohta sen jälkeen joulupukki jo olisi tuonut lahjat eteiseen. Illemmalla syödään kinkkua, niitä salaatteja ja valkosipuliperunoita. Tästäpä muistuikin mieleen, että täytyy laittaa sienet valumaan että saan tehdä sienisalaattia; mun jouluherkkua.
Kommentit
Lähetä kommentti