Kaksi tunturikyyhkyä

Eilen lähdin aamupäivällä koiran kanssa lenkille. Mies oli kyllä sanonut, että lunta on satanut mutta jotenkin en vain sisäistänyt asiaa. Olin ehkä liian innoissani jouluvalojen virittelystä ja ensimmäisestä joulukalenterin luukusta. Lunta oli tullut reilu 10 cm. Tokihan laitoin vaelluskengät jalkaani kun lähdin koiran kanssa metsään! Eikä siinä mitään, ne olivatkin oivalliset. Paitsi että nilkkapituisena ne sallivat lumen tunkeutua kenkään ja hetken kahlaamisen jälkeen nilkat olivat jäässä. Sitten ne turtuivat. Me olimme koiran kanssa silti reippaita ja kiersimme koko metsälenkkimme lumessa kahlaten. Totuuden nimissä on sanottava, että koira oli huomattavasti reippaampi kuin minä koska se juoksi suurimman osan matkasta, vieläpä edes takaisin ja mutkien kautta. Sehän teki ainakin tuplasti sen lenkin minkä minä! Minä taasen onnistuin loppumatkasta kaatumaan rähmälleni paljain käsin. Vaikka pudistelin heti vaatteeni, lumi ehti sulaa sen verran että jaloille tuli vilu. Onneksi tosiaan olimme jo melko lähellä kotia.

Tänä aamuna olin viisaampi ja laitoin säärystimet, jotka olivatkin hyvä ratkaisu. Sukka oli kostunut vain hiukan nilkasta mutta muuten oli kuivaa. Nyt pitää tietysti hiukan selventää pukeutumistani. Muutama vuosi sitten luovuin pitkistä housuista ja pukeudun siis aina pitkään hameeseen. Joogatunti on ainoa poikkeus. En ole vielä keksinyt miten hame pysyisi nilkoissa kun nostaa jalat seinälle… Lisäksi talviaikaan hameen alle sujahtaa kyllä jonkinlaiset välihousut. Tänäänkin minulla oli bambuleggarit ja kaksi hametta. Siksi siis lumi pääsee nilkkurissa kenkään helposti. Mutta nytpä olen ymmärtänyt säärystimien kätevyyden. Siinäkin siis jälleen yksi käsityöprojekti. Kohta pitänee ruveta kulkemaan lenkilläkin neule mukana. Hah hah!