Myrskyinen keskiviikko

Aamulla maa oli selkeästi märkä kun heräsimme. Siitä huolimatta lähdin pelkässä collagetakissa lenkille koiran kanssa. Noh, loppumatkasta kastuimme hiukan, mutta emme pahasti. Loppumatka oli muutenkin mielenkiintoinen kun koira oli sitä mieltä, että joku tulee vastaan mutta ketään ei näkynyt eikä kuulunut. Sanoin koiralle, että ehkäpä se oli kettu tai mäyrä (joita on siellä näkynytkin) mutta se on jo mennyt pois, anna olla. Mutta kuinka ollakaan kun matka jatkui näkökenttään tuli jonkun ajan päästä metsätyökone joka teki harvennushakkuuta. Koira kuuli sen melkoisen matkan päähän, mutta minä en.

Minulla oli tänään kampaaja ja jouduin jättämään lapset yksin kotiin, vaikka tiedossa oli myrskytuulta. Ja niinhän siinä kävi, että sillä aikaa kylämme yli pyyhälsi ukkosmyrsky ja puita oli kaatunut valtatiellekin ihan lähistöllä. Onneksi lapset eivät olleet tajunneet millaisesta myrskystä oikeasti oli kyse. Totesivat vaan, että oli ukkonen ja olivat pistäneet koneet kiinni ja ottaneet johdot seinästä. Ihme ja kumma, kasvihuoneemme oli täysin ehjä! Mutta se mikä vielä enemmän ihmetyttää: myös kaikki tulppaanit ovat edelleen pystyssä eivätkä ole menettäneet terälehtiään.

Minulla oli hauskaa kampaajalla. Hiukseni värjätään nykyään kasviväreillä, joka vie enemmän aikaa kuin muilla väreillä värjääminen. Tänään kampaajaystäväni värjäsi minun ja yhteisen ystävämme hiuksia limittäin ja kälätimme tietysti keskenämme samalla ja joimme kahvia. Sovimme, että seuraava aika hoidetaan samalla tavalla. Keskustelimme myös siitä, että voisimme tänä kesänä lähteä käymään päiväseltään Valamossa.