Näkymättömästä näkyvämmäksi
Olin tänään Henkisen Kasvun Ohjaajan -koulutuspäivässä. Näistä on jotenkin vaikea kertoa kun pitäisi olla itse kokemassa.
Olen tehnyt itseni jossain vaiheessa näkymättömäksi, kuin konsanaan Muumien Ninni. Kyllä, pukeudun värikkäisiin vaatteisiin ja välillä vähän erikoisestikin. Mutta puhun nyt toisenlaisesta näkymättömyydestä. Olen halunnut piilottaa sen mitä oikeasti olen. Tokihan olen kovastikin kuvitellut olevani oma itseni. Hah! Ja samalla nujertanut itseäni, mollannut, tallonut, arvostellut, väheksynyt... en ole tarvinnut kenenkään apua siihen.
Jälleen kerran tänään oli siis aika kohdata tunteita ja sitä todellista itseäni. Tiukan prosessin jälkeen sain sanoa itselleni "Minä olen kaunis". Huih! Ja koska olin sydäntietoisuudessa otin vastaan myös muiden sanat, ja ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni uskoin mitä minulle sanottiin. Sanoin koulutuksen vetäjälle, että on kamalaa tulla näkyväksi. Ja hän vei minut keskelle lattiaa ja pyysi kaikkia katsomaan sitä miten minä olen tullut näkyväksi. Kaikki taputtivat ja katsoivat. No, se oli jo melkein liikaa minulle, mutta pystyin olemaan siinä.
Epämukavuusalueille on vaan mentävä, että kasvaisi.
Kotimatkalla kävimme miehen kanssa hakemassa lähteestä vettä. On se vaan niin hyvää!
Olen tehnyt itseni jossain vaiheessa näkymättömäksi, kuin konsanaan Muumien Ninni. Kyllä, pukeudun värikkäisiin vaatteisiin ja välillä vähän erikoisestikin. Mutta puhun nyt toisenlaisesta näkymättömyydestä. Olen halunnut piilottaa sen mitä oikeasti olen. Tokihan olen kovastikin kuvitellut olevani oma itseni. Hah! Ja samalla nujertanut itseäni, mollannut, tallonut, arvostellut, väheksynyt... en ole tarvinnut kenenkään apua siihen.
Jälleen kerran tänään oli siis aika kohdata tunteita ja sitä todellista itseäni. Tiukan prosessin jälkeen sain sanoa itselleni "Minä olen kaunis". Huih! Ja koska olin sydäntietoisuudessa otin vastaan myös muiden sanat, ja ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni uskoin mitä minulle sanottiin. Sanoin koulutuksen vetäjälle, että on kamalaa tulla näkyväksi. Ja hän vei minut keskelle lattiaa ja pyysi kaikkia katsomaan sitä miten minä olen tullut näkyväksi. Kaikki taputtivat ja katsoivat. No, se oli jo melkein liikaa minulle, mutta pystyin olemaan siinä.
Epämukavuusalueille on vaan mentävä, että kasvaisi.
Kotimatkalla kävimme miehen kanssa hakemassa lähteestä vettä. On se vaan niin hyvää!
Kommentit
Lähetä kommentti