Superlauantai

Kello oli soimassa puoli seitsemältä vaikka onkin viikonloppu. Mies heräsi tuntia aiemmin, mutta tuli soivan kännykän kanssa makkarin hetki ennen h-hetkeä. Koira istui miehen vieressä sängyllä ja tuijotti puhelinta, odotti että se antaisi merkin milloin emännän saa herättä. Ja voi sitä riemua kun merkki tuli ja sai hyökätä nuolemaan emännän kasvoja. Huvittava koira.

Lenkkeilin koiran kanssa itikkaparvessa, niin kuin monena aamuna tällä viikolla. Monena aamuna olemme myös kuulleet kukon kiekuvan jonkun talon pihamaalla. Välillä olen epäillyt, että kukko on useammassakin talossa, mutta ehkä se on vain kesäaamujen kaiku joka vääristää suuntia joista kiekuminen kuuluu...

Olimme sopineet perheen kanssa, että lähdemme heti aamusta ostamaan pojille sandaalit ja samalla reissulla pojat vihdoin pääsisivät SuperCorneriin. Alla tunnelma kuvia sieltä.

Hiki päässä pojat riehuivat. Ja esikoinen yllätti osallistumalla polkuauto-kisaan jossa siis ajettiin kilpaa polkuautoilla. Harmillisesti jännitin kisaa niin paljon, etten älynnyt ottaa kuvaa! Esikoinen ei voittanut, mutta olin salaa iloinen kun hän tällaiseen osallistui ihan oma-aloitteisesti ja rohkeasti. Se oli mielestäni suurin palkinto mitä voi saada, vaikka hän ei itse sitä ehkä nyt ymmärräkään.

Kävimme pitsalla ja vielä ruokakaupan kautta tulimme sitten kotiin. Lämmitimme saunan ja vietimme rauhallista iltaa.