KosmisenAuringonHöpinät

Keskiviikkoaamuna lähdimme poikien serkkulaan. Niin, paitsi että esikoinen ei lähtenyt. Hän sanoi, että siellä on tylsää, ja ymmärrän kyllä häntä. Kuopuksella ja saman ikäisellä serkkulikalla on sen verran yhteensointuvat leikit ettei siinä sitten oikein ole tilaa esikoiselle. Hän jäi siis kotiin koiran kanssa. Sen sijaan kävimme hakemassa anopin kyytiin. Kuopus oli toivonut, että pääsisi serkun luo kun ei ollut nähnyt koulun päättymisen jälkeen kunnolla ja halusi myös trampoliinille hyppimään. No nyt näkivät ja hyppivät. Tiirailtiin myös kanoja, joita he olivat ottaneet kesäksi. Ehdin hetken olla kotona ja syödä ennen kuin lähdin käymään yhden martan kotona. Siellä tietysti "piti" juoda kahvit ja katsoa talo läpi. Varsinainen käynnin syy olivat perennat. Alla muutama kuva saalista ennen istuttamista. Vähän osa nuupottaa mutta nepä on jo pikkuisen virkistyneet kun pääsivät taas multaan. Eilen minulla oli tapaaminen kaupungissa ja kysyin haluaako miesväki lähteä...

Juhannusaattona käänsimme auton keulan taas etelää kohti ja hurautimme jälleen mökkimaisemiin. Vasta viikko sittenhän siellä olimme. Ajoimme vastavirtaan. Melkein perillä piti vielä mennä kauppaan ostoksille; karkkia, limpparia, sipsejä, makkaraa... Ruokaahan meille oli jo mökille varattu. Meillä oli matkassa myös kasa minun leipomia suklaamuffineita. Mökillä odotti äitini ja hänen miehensä ja myöhemmin paikalle tulivat myös siskoni miehensä ja lapsiensa kanssa. Hiukan välillä satoi, mutta kyllä me päästiin uloskin. Osa pelasi mölkkyä ja minä laskin pisteitä. Sisareni 2½-vuotias poika halusi osallistua kakkoskierrokselle ja osasi ikäisekseen ihan hyvin olla mukana. Hyvää ruokaa ja seuraa. Voisiko juhannusaattona  toivoa muuta? Tokihan me saunottiin ja osa meistä onnistui näkemään ison kokonkin. Tosin minä hetke epäilin, että yksi lähimökki oli tulessa kun semmoinen rätinä ja loimutus oli. Piti kävellä laiturille varmistamaan, että kyseessä on varmasti kokko. Oli se. Koira her...

Perjantai aamuna pakkauduttiin autoon koko perhe, myös koira, ja käännettiin nokka etelää kohti. Hurautettiin VekaraVarkauteen. Ensin vietiin koira ja perheen isä mökille ja napattiin sieltä mummi kyytiin. Mentiin siis äiti, mummi ja pojat kokoonpanolla kaupunkiin. Ensin osallistuttiin Teollisuuden Ihmemaan tiedepajaan jossa lähinnä pojat tutustuivat erilaisiin ilmiöihin. Hyvä oli seurata poikien ilmeitä ja innostusta. Seuraavaksi mentiin Rohvessori Asko Pikkupuron planetaarioon. Se oli oikein hyvä ottaen huomioon toteutustapa. Välillä käytiin syömässä mökillä ja sen jälkeen ajettiin takaisin kaupunkiin samalla kokoonpanolla ja mentiin kokemaan hotelliseikkailu, joka oli hauska ja vähän jännittäväkin. Näin äidin näkökulmasta hauskinta oli se, että hiukan totinen ja faktaorientoitunut esikoinen oli ihan täysillä mukana. Varsinkin sen jälkeen kun hän löysi koodin jolla kassakaappi saatiin auki ja sieltä löytyi avain joka auttoi eteenpäin. Ylipäänsä lapset olivat innoissaan mukana ja si...

Heräsin aamulla toisen kerran siihen, että esikoinen tuli sanomaan "Äiti, kello on kohta yhdeksän". Olipa hyvä, että tuli sanomaan. Olisin saattanut tänä aamuna nukkua muuten vaikka minne asti! Ja oli kuitenkin hommia tehtäväksi. Leivoin tänään ison satsin raparperimuffineita iltaa varten ja sen jälkeen paistoin pinon nokkoslettuja lounaaksi. Valmistauduin illan marttatapaamiseen kirjoittelemalla ylös läpi käytäviä asioita. Viiden maissa pakkasin autoon muffinit ja muut kahvitarpeet ja kävin kellarista lähdevesiämpärin. Museopirtille ei tule vettä joten sinne täytyy viedä vesi kahvinkeittoa varten. Museopirtillä oli miehiä talkoissa, mutta he lähtivät pian toisaalle valmistelemaan perinnepäivän työnäytöstä ja jäin yksin pirttiin kahvinkeittoon. On siellä sentään sähköt joten ei tarvinnut tulia viritelle, vaikka olisihan sekin minulta onnistunut. En ollut pyytänyt muita marttoja avuksi kahvinkeittoon ja nautin siitä, että sain yksin puuhastella. Meillä oli kiva ilta j...

Olin tänään Henkisen Kasvun Ohjaajan -koulutuspäivässä. Näistä on jotenkin vaikea kertoa kun pitäisi olla itse kokemassa. Olen tehnyt itseni jossain vaiheessa näkymättömäksi, kuin konsanaan Muumien Ninni. Kyllä, pukeudun värikkäisiin vaatteisiin ja välillä vähän erikoisestikin. Mutta puhun nyt toisenlaisesta näkymättömyydestä. Olen halunnut piilottaa sen mitä oikeasti olen. Tokihan olen kovastikin kuvitellut olevani oma itseni. Hah! Ja samalla nujertanut itseäni, mollannut, tallonut, arvostellut, väheksynyt... en ole tarvinnut kenenkään apua siihen. Jälleen kerran tänään oli siis aika kohdata tunteita ja sitä todellista itseäni. Tiukan prosessin jälkeen sain sanoa itselleni "Minä olen kaunis". Huih! Ja koska olin sydäntietoisuudessa otin vastaan myös muiden sanat, ja ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni uskoin mitä minulle sanottiin. Sanoin koulutuksen vetäjälle, että on kamalaa tulla näkyväksi. Ja hän vei minut keskelle lattiaa ja pyysi kaikkia katsomaan sitä miten minä ol...

Heräsin seitsemän maissa ja käväisin vessassa. Koska sunnuntaiaamuisin on miehellä koiran ulkoilutusvuoro, kaivauduin takaisin peiton sisään. Seuraava selkeä havainto tästä maailmasta tapahtui puoli kymmenen aikaan. Katsoin kelloa monta kertaa, koska minun oli vaikea uskoa että kello oli jo niin paljon!! Lapsetkin nukkuivat edelleen. En muista milloin olisimme poikien kanssa nukkuneet näin myöhään. Aamupäivällä huollettiin koiran turkki ja kynnet. Sitten mies lähti kuopuksen kanssa mummolaan (mun anoppilaan) katsomaan ruohonleikkausta ja esikoinen viiletti pian perässä. Pojilla on kesätyönä leikata mummon nurmikko. Kotiin tultuaan mies painelikin meidän puutarhaan ja tyhjensin kakkoskompostin kasvimaalle. Minä rupesin kuorimaan perunoita jauhelihakeittoa varten, ja naurahtelin mielessäni tuolle kompostin tyhjentämiselle: naapurissa oli rippijuhlat. Mutta toisaalta valmis kompostimultahan ei haise millekään, vaan on puhdasta ja ravinteikasta. Mies ei sentään tyhjentänyt ykköskompost...

Kello oli soimassa puoli seitsemältä vaikka onkin viikonloppu. Mies heräsi tuntia aiemmin, mutta tuli soivan kännykän kanssa makkarin hetki ennen h-hetkeä. Koira istui miehen vieressä sängyllä ja tuijotti puhelinta, odotti että se antaisi merkin milloin emännän saa herättä. Ja voi sitä riemua kun merkki tuli ja sai hyökätä nuolemaan emännän kasvoja. Huvittava koira. Lenkkeilin koiran kanssa itikkaparvessa, niin kuin monena aamuna tällä viikolla. Monena aamuna olemme myös kuulleet kukon kiekuvan jonkun talon pihamaalla. Välillä olen epäillyt, että kukko on useammassakin talossa, mutta ehkä se on vain kesäaamujen kaiku joka vääristää suuntia joista kiekuminen kuuluu... Olimme sopineet perheen kanssa, että lähdemme heti aamusta ostamaan pojille sandaalit ja samalla reissulla pojat vihdoin pääsisivät SuperCorneriin. Alla tunnelma kuvia sieltä. Hiki päässä pojat riehuivat. Ja esikoinen yllätti osallistumalla polkuauto-kisaan jossa siis ajettiin k...

Taisin olla. En ehkä kirjoittanut asiasta mutta jotenkin elin torstaita. Lapset eivät ole olleet vielä viikkoakaan lomalla, ja me kaikki kolme olemme jo ihan sekaisin viikonpäivistä! Tänään on ollut tosi laiska päivä. Ollaan oikeastaan vaan lojuttu poikien kanssa. Toki koiran kanssa ulkoiltiin ja kävin kuopuksen kanssa kaupassa. Ja ruokaa laitettiin. Muuta ei olla tehty. Päivällä syötiin riisipuuroa ja mustikkasoppaa. Ihan sopiva viileään ja sateiseen päivään. Illasta vasta kirkastui ja lämpeni. Illalla syötiinkin sitten uunilohta, ruotsalaisia uusia pottuja ja kermaviilikastiketta. Hyvää oli. Minulla on ollut jonkin aikaa ongelma yhden palvelun kanssa. Minun olisi pitänyt vahvistaa siellä yksi asiakirja, mutta joka kerta kun yritin tehdä sitä, palvelu herjasi minua. Tänään päätin pyytää mieheni katsomaan sitä kanssani, kun en oikein ymmärtänyt mistä asiasta se herjaa. Naureskelin palveluun kirjautuessani, että tässä varmaan käy klassisesti, että kun atk-tuki on paikalla niin kaikk...

Aamulla maa oli selkeästi märkä kun heräsimme. Siitä huolimatta lähdin pelkässä collagetakissa lenkille koiran kanssa. Noh, loppumatkasta kastuimme hiukan, mutta emme pahasti. Loppumatka oli muutenkin mielenkiintoinen kun koira oli sitä mieltä, että joku tulee vastaan mutta ketään ei näkynyt eikä kuulunut. Sanoin koiralle, että ehkäpä se oli kettu tai mäyrä (joita on siellä näkynytkin) mutta se on jo mennyt pois, anna olla. Mutta kuinka ollakaan kun matka jatkui näkökenttään tuli jonkun ajan päästä metsätyökone joka teki harvennushakkuuta. Koira kuuli sen melkoisen matkan päähän, mutta minä en. Minulla oli tänään kampaaja ja jouduin jättämään lapset yksin kotiin, vaikka tiedossa oli myrskytuulta. Ja niinhän siinä kävi, että sillä aikaa kylämme yli pyyhälsi ukkosmyrsky ja puita oli kaatunut valtatiellekin ihan lähistöllä. Onneksi lapset eivät olleet tajunneet millaisesta myrskystä oikeasti oli kyse. Totesivat vaan, että oli ukkonen ja olivat pistäneet koneet kiinni ja ottaneet johdot ...

Kasvihuone oli aamulla vielä paikallaan huolimatta eilisillan kovasta tuulesta. Vain yksi palanen ovesta oli irronnut. Ja parin mustikantaimen ympäriltä oli lähtenyt suojaverkko. Kaikki oli korjattavissa. Metsälenkillä itikat käyvät kimppuun. Inhottava tunne eikä auta vaikka kuinka ajattelen, että ne on joiden lintujen ruokaa... Kuopuksella oli tänään parturi. Esikoinen oli sitä mieltä ettei tarvitse vielä hiusten leikkausta. Ennen kuvat Jälkeen kuvat. Leivoin raparperipiirakan. Nyt olen löytänyt sellaisen reseptin josta pojatkin tykkäävät. Minä, mies ja esikoinen kävimme yhdessä kirjastossa. Minun piti lähteä mukaan koska esikoinen halusi että minä katson yhdessä hänen kanssaan hänelle jonkun kirjan. Yritin sanoa, että isänsä osaa paremmin kun on lukenut enemmän fantasiaa kun minä. Mutta ei, minun piti ehdottomasti mennä mukaan, vaikka loppujen lopuksi siinä kävi niin että poika tutki niitä kirjoja isänsä kanssa ja minä vain häälyin taustalla. Hyvä kuiten...

Tänä aamuna nukutti pitkään. Minua siis. Kuopus oli ylhäällä kohta seitsemän jälkeen, esikoinen kahdeksan jälkeen. Minä väkisin herätin itseni puoli yhdeksältä. Noh, olin kylläkin noussut eka kerran ennen kuutta ja käynyt koiran kanssa tunnin lenkillä. Kuopus oli saanut tehtäväksi täyttää astianpesukoneen ja voi että se oli vaikeata. Vaikka seisoin vieressä ja neuvoin niin silti, ja minä en osannut kuulemma edes neuvoa. Piti sitten välillä käydä itkemässä omassa huoneessa ja sitt homma jatkui. Annoin laittaa pesutabletin ja käynnistää koneen ja sen jälkeen oli iloisempi ilme. Mutta meidän pojilla loman aloitus on aina vaikeaa ja yhtä tappelua eikä mikään oo hyvin. Käytiin kuopuksen kanssa varaamassa sille aika parturiin ja käytiin samalla kaupassakin. Iltapäivällä tehtiin jälleen pihahommia, tai siis lähinnä minä tein ja pojat lähti pyöräilemään ja olivat käyneet rannassa heittelemässä leipiä. Ikiaikainen pikkupoikien huvittelumuoto. Tänään tuuli kylmästi ja ripsutteli vettäkin nis...