KosmisenAuringonHöpinät

Kuopus ja mies nukkuvat. Teini kuulostaa valvovan vielä. Koirakin kuorsaa. Aamulla kello soi seitsemältä ja kävin koiran kanssa lenkillä. Tultiin sopivasti kotiin kun Joulupukin kuuma linja alkoi. Nautiskeltiin aamupala; karjalanpiirakoita, munavoita, graavilohta, joululimppua (jota minä en syö), kinkkua, teetä, mandariinia... Mä keitin karpalo-vadelma -kiisseliä jonka oli tarkoitus olla illalla jälkiruoka. Noh, kävi perinteiset eli kukaan ei jaksanut syödä sitä. Lounaaksi keitin riisipuuroa. Mutta ennen lounasta katseltiin ja kuunneltiin joulurauhanjulistus. Lounaan jälkeen rikoimme jälleen perinnettä ja kävimme kaupassa! Aamulenkillä tajusin että kermaa oli ihan liian vähän ja että olin unohtanut ostaa hautakynttilän. Niinpä pyörähdimme kaupan kautta ennen kuin menimme hakemaan anopin ja suuntasimme hautausmaalle. Siellä meni tovi. Kuopuksen kanssa veimme oman kynttilämme muistolehtoon. Kotimatkalla koukkasimme miehen sisaren perheen kautta, annoimme joulupaketit ja joimme kahv...

Kinkku on leivinuunissa, italiansalaatti jääkaapissa, munavoi piirakoita varten valmis, pulla leivottu (ja paistettu leivarissa, eka kertaa ikinä! Martta!), lahjat paketoitu, kuusi pääosin koristeltu, vessa siivottu... Joulu tulisi ilman kaikkea tätäkin, mutta onhan tuo kaikki ihanaa oheismateriaalia. Talo hiljenee pikkuhiljaa yöhön ja aaton odotukseen. Taidan laittaa kellon soimaan seitsemältä, niin voin rauhassa käydä koiran kanssa aamulenkillä.

Nyt ei meinaa taas pää tajuta. Että ylihuomenna on jouluaatto! Olen kyllä ihan joulutunnelmissa, mutta jotenkin ei vaan tajua. Tänään vähän esilämmiteltiin leivinuunia ja leivoin valkosuklaa-karpalokeksejä. Alkuperäisessä ohjeessa karpaloiden tilalla on taatelia mutta tänä vuonna tyrkkäsin kuivattuja karpaloita. Hyviä ovat! Lahjojen vaihtokin on tehty onnistuneesti. Ainoa haaste on tällä hetkellä se, miten ne saadaan autosta sisälle niin, että lapset eivät huomaa. Hiivatin teini valvoo toisinaan kauemmin kuin minä! Mutta ehkäpä minä aamulla aikaisin kun sillon vielä nukkuvat... Hiukan on liian suojainen sää joululle. Mutta minkäpä sille mahtaa. Onneksi lunta on tullut sen verran että se ei ihan pienestä suojasäästä häviä mihinkään. Aatoksi on tällä hetkellä luvattu sekä lumisadetta että räntäsadetta.

Hyvä Tuomas joulun tuopi... Tänään ajattelin leipoa karjalanpiirakoita. Sanoin miehelleni eilisiltana, että kyllä minusta on tullut martta! Muutama vuosi sitten ei olisi tullut mieleenkään että itse leipoisin piirakat jouluksi, pakastepiirakoilla mentiin. Nyt taas tuntuu että ei todellakaan mitään valmispiirakoita. Äsken istuin keittiössä tekemässä itselleni aamupalavoikkareita. Hiljaisuus leijaili ympärilläni. Kuului vain tuulen humina ulkoa ja seinäkellon raksutus. Oikein pysähdyin kuuntelemaan. Siinä kaikessa oli jo mukana joulun rauha ja pyhyys, jotain hyvin ikiaikaista ja voimallista. Onhan tänään 2112 -päivä, yksi porttipäivistä. Kyllä vanha kansa on tiennyt tämän päivän merkityksen. Tuntuu hassulle että minulla on tällä hetkellä kaikki lahjat paketoimatta! Yleensä tässä vaiheessa joulun odotusta osa lahjoista on jo viety eteenpäin naapurikaupunkiin. Eipähän mene liian rutiiniksi elämä! Huomasin facebookista myös sen, että monesti Tuomaanpäivänä olemme hakeneet joulukinkun....

Eilen olimme joulukuusivarkaissa... No ei sentään ihan ilman lupaa! Ja itse metsänomistaja kaatoikin sen kuusen. Mieheni sisaren perheellä on metsää josta olemme siis monena vuonna käyneet hakemassa joulukuusemme. Käytiin heillä vielä kahvillakin. Alkuperäinen suunnitelmani oli, että kuusi saa odottaa pihalla alkuviikon. Kuvittelin toki että on pakkasta vähintään se -10. Mutta ei, kun tässä uhkaa suojaksi kääntyä niin nostettiin sitten kuusi sulamaan pesuhuoneeseen ja tänään se jo viriteltiin olohuoneeseen jalkaansa. Voihan sitä jo ruveta koristelemaan pitkin viikkoa pikkuhiljaa, eikös vaan.   Ajattelin käyttää tämän viikon leipomiseen. Saas nähdä miten käy.

Hei hulinaa! Tässä on ollut teeilta marttojen kanssa. Maisteltiin erilaisia teesekoituksia ja puhuttiin ylipäänsä teestä ja terveysvaikutuksista. Koululaisten kanssa osoitettiin mieltä homehtunutta koulua vastaan. Tänään shoppailtiin, lähinnä ruokaa. Esikoinen jäi kotiin ja kun se vihdoin katsoi jääkaappiin se oli pyörtyä. "Mitä! Kun viimeksi katsoin tänne, tää oli melkein tyhjä! Nyt tämä on liian täysi!" Noh, saattaa ollakin. Olin eilen niin väsynyt että olisin voinut mennä nukkumaan jo seitsemän aikaan. Sinnittelin silti, ja menin nukkumaan heti kymmenen jälkeen. Tänä aamuna koira herätti puoli kahdeksalta. Olin aika virkeä lähtemään sen kanssa sumuiseen aamuun. Parisen astetta oli pakkasta kuitenkin. Esikoinen on siis lakannut uskomasta joulupukkiin ja on uskomattoman rasittava kun yrittää saada selville millä tavalla lahjat sitten tulevat esim. mummilta kun mummi asuu toisessa kaupungissa. Tokihan se tajuaa että joku ne tuo mutta kuka ja milloin. Niin kuin siitä...

Olen taas itselleni tyypilliseen tapaan jättänyt monia asioita viime hetkeen. Eilen oli määräpäivä hoitaa yksi iso asia ja siitä ei voinut laistaa. Tokihan eilen juuri minulle soitettiin kylämme palveluoppaasta ja siihen tarvittavista korjauksista. Tämänkin olisin voinut tehdä jo aiemmin mutta enpä ollut tehnyt. Onneksi sentään oli aiemmin katsonut ne tarvittavat korjaukset! Ja ehdin tehdä myös sen ison asian. Noh, toki minulla on viimeistelemättä kuopuksen joululahjavillapaita. Ja ainoat päivät millon sitä enää voin tehdä niin ettei ole suurta vaaraa sille että kuopus sen näkisi, ovat tänään ja huomenna. Toivottavasti ehdin viimeistelyn lopettaa huomenna, koska huomenna on jo uusi viime hetken juttu. Huomenna on marttayhdistyksen teeilta. Pitäisi leipoa skonsseja ja tehdä kurkkuvoileipiä, käydä avain, mennä ajoissa kerhohuoneella hauduttelemaan teetä pannuihin... Noh, näitä ei voisikaan mitenkään tehdä etukäteen. Joulukortitkin ovat melkein viime hetkellä laatikossa. Huomenna ...

Aamulla mies heräsi aikaisin, varmasti jo ennen seitsemään kun lähti koiran kanssa ulos ennen puolta kahdeksaa. Enkä minäkän sitten enää saanut nukuttua. Ehdittiinpä sitten syödä aamupala kaikessa rauhassa ennen kuin menimme anoppilaan kahville. Joka vuosin Annan päivän aikaan anoppilassa juodaan Annin päivä -kahvit. Anopin nimipäivä ja syntymäpäiväkin sattuu lähelle. 10-vuotiaat serkukset löysivät anoppilassa poissakäytöstä olevasta jääkaapista paperipussin, jossa oli kaksi kaivattua huovutettu tonttua. Olen niitä monena vuonna etsinyt, mutta enpä ollut tajunnut katsoa jääkaappiin! Nyt pyysin lapsia etsimään, kun ajattelin että siinä niille vähäksi aikaa tekemistä. Noh, etsintä ei kestänyt edes kymmentä minuuttia! Olen ollut saamaton marttaopintojeni kanssa ja sain vähän ojennusta ohjaajalta. Onneksi myös armoa, joten olen viikonlopun aikana palauttanut kaksi suunnitelmaa ja tehnyt väittämätehtävän. Toivottavasti ne nyt ovat hyväksyttäviä versioita. Väittämissä oli 2 väärää vast...

Tai oikeastaan kahden viikon päästä aatto alkaa olla jo ohi! Heräsin aamulla vähän ennen puolta yhdeksää ja lähdin koiran kanssa lenkille. Sillä aikaa mies oli viritellyt tulen leivinuuniin. Syötiin kaikessa rauhassa aamupala. Pojat jäivät koiran kanssa kotiin ja minä lähdin miehen kanssa kävellen kauppaan. Ostettiin niin paljon tarjouskasviksia että hyvä kun tila riitti mummokassissa. Eikä se olis riittänytkään ellei arimpia kasviksia olisi laitettu erilliseen kylmäkassiin. Esim. kurkut ja tomaatit laitettiin sinne ettei ne palellu kotimatkalla. Lounaaksi tehtiin makkarasoppaa ja illaksi oli broileria leivinuunissa tehtynä. Viima on edelleen jäätävä. Taivaalla kuitenkin näkyy upea kuu, ja muutama pilven riekalekin purjehti.

Tänään oli hidas aamu. Päästiin koiran kanssa vasta vähän vaille 10 lähtemään lenkille. En oikeastaan tiedä mitä vötköilin. Olin kuitenkin iloinen siitä, että jalat eivät kramppaileet omia aikojaan. Eilen oli vähän ongelmallista kun vähän väliä etenkin vasemman jalan jalkapohja meni kramppiin. Ei onneksi autolla ajaessa! Tulin siihen tulokseen, että olen unohtanut juoda riittävästi vettä. Toki varmasti edes takaisin sahaava lämpötilakin sai jalkani reagoimaan. Eilisiltana nautin pieniä annoksia vettä tiheää tahtia. Tänään ei olekaan sitten kramppeja ollut. Vähän ennen kahtatoista ihmettelin, miksi ulko-ovi kävi ja kuopus tuli kotiin. Olin ihan torstaipäivässä! Tokihan perjantaisin kuopus tulee puolen päivän aikaan kotiin. Valmistauduin päivän mittaan myös illan marttayhdistyksen hallituksen kokoukseen. Päätettiin kevään ohjelmasta. Nyt se pitäisi vielä kasata, tai oikeastaan sitä ennen varmistaa muutama asia. Koiran kanssa iltalenkillä meinasin jäätyä pystyyn. Pakkasta ei ole kui...

Noh, oikeasti en tunne itseäni kiireiseksi vaikka yhtä sun toista onkin ollut tekeillä. Suomen synttäripäivänä leivottiin kuopuksen kanssa pipareita. Eilen illalla olin Henkisen Kasvun Seuran keskustelupiirissä joka oli pikkujouluhenkinen. Iloista porukkaa oli lähtenyt iltaa viettämään. Tänään olin kaupungilla shoppailemassa. Kävin myös Marttalassa ja kahvilla. Menin myös isompaan marketiin ruokaostoksille ja ajattelin käydä vessassa. Sielläpä olikin mielenkiintoinen yllätys: ovi oli lukossa ja ovessa oli kyltti jossa kehoitettiin soittamaan tiettyyn numeroon jos haluaa saada oven auki. Tämän puhelinsoitto maksoi 1,25 € + pvm (tms)! Törkeää rahastusta ihmisen hädällä! Noh, oli sen verran kova pissahätä enkä viitsinyt housuunkaan lirutella (edes tippa kerrallaan) niin oli pakko soittaa. Annoin kyllä asiakaspalautetta asiasta. Illalla olin vielä neulepiirissä. Ei meitä kovin montaa ollut ja voi olla että ensi viikon viimeinen kerta ennen joulua on syytä perua. Taitaa ihmisillä ol...

Voi minua! Unohdin eilen kirjoittaa! Aamulla mittari näytti -20. Mies sanoi, että koira olisi halunnut tehdä pidemmän lenkin kuin mitä ihminen uskalsi. Kuopus halusi lähteä iltapäivällä kaverilleen. Auto oli todella jäykkä. Mietin että jos en olisi lauantaina sillä ajanut, niin mitenkähän jäässä ja jähmeä se olisikaan ollut. Esikoinen teki heti aamulla kotiläksyjään ja leipoi meille mokkapalamuffinseja. Hyviä tuli! Iltaa kohti lauhtui ja rupesi satamaan lunta. Aikamoinen myräkkä oli kun käytiin koiran kanssa yhdeksän jälkeen iltapissalenkillä. Pienoisen lumikuorrutuksen sain. Koirahan ravisteli ylimääräiset lumet itsestään. Illalla pelasimme Catan-lautapeliä koko perheellä. Se tuntui jatkuvan ja jatkuvan. Mutta eipä sillä ollut väliä kun tänään olemme kaikki vapaalla. Meillä on pitkä viikonloppu. Tänä aamuna mittari näytti -4. Yöllä oli tullut paljon lunta joten aamun lenkki puoli yhdeksän aikaa meni osittain kahlaamiseksi koska suurinta osaa teistä ei oltu vielä aurattu. O...

Muutamaan aiempaan joulunalusaikaan verrattuna nyt on talvisempaa ja lunta näyttäisi tulevan lisää tälläkin hetkellä. Saas nähdä pysyykö jouluun asti, että saataisiin valkea joulu. Sanoin eilisiltana koiralle "Huomenna on vapaapäivä, nukutaan pitkään. Herätä aikaisintaan puoli seitsemältä." Heräsin aamulla kahdeksalta ja koira roijautti heti päälle "vihdoinkin heräsit!" Lähdettiin sitten heti lenkille mukavaan kymmenen asteen pakkaseen hitaasti haipuvaan siniseen hetkeen. Tultiin punaposkisina takas ja mies ja kuopus nukkuivat edelleen. Yllättäen teini oli herännyt ihan omia aikojaan! Minulla oli tänään asioita kaupungilla, mutta en jotenkin tajunnut että auto oli ihan jäässä. Sillä oli ajettu viimeksi maanantaina. Myöhästyin tapaamisesta kymmenisen minuuttia mutta eipä kai tuo haitannut. Kotimatkalla yhytin jälleen sinisen hetken. Kotipihassa esikoinen olikin puuvarastossa ottamassa polttopuita, vihdoinkin. Kukaan muuhan ei koskaan joudu tekemään mitään kotit...

Perinteisesti olen pitkän tauon jälkeen aloittanut joulukuun päivitykset blogissa. Nyt en aloittanut ja sain siitä heti huomautuksen. Tunnustan että unohdin! Ja muutenkin on laiskottanut päivitysten suhteen. Jossain ajatusten perukoilla käväisi mielessä, että aloittaisin ensimmäisenä adventtina. En aloittanut. Itseasiassa jostain syystä tuntui, että tänä vuonna adventtiaika pääsi yllättämään ja tuli nurkan takaa ja muita klassisia sanontoja. Olin ehkä keskittynyt täysillä oman kylän joulunavaukseen joka oli 1. adventtisunnuntaita edeltävänä lauantaina. Lisäksi sunnuntaina olimme koko perhe suurmarkkinoilla. Sunnuntaiaamuna huomasin etten ollut ostanut adventtikynttilöitä. Enpä jäänyt sitä(kään) murehtimaan ja nappasin hyllystä ison joulunpunaisen kynttilän ja päätin että sitä sitten poltetaan joka adventtisunnuntai. Yleensä ensimmäisenä adventtina meillä on viritelty jouluverhot ja valot. Ei viritelty tänä vuonna. Kukaan ei jaksanut. Meni tiistaille. Mutta kukaan ei tästä kärsinyt!...