5. helmikuuta; Runebergin päivä

Keskiviikkona lähdin asioille kaupungille, lähinnä ostamaan tarjottavia kuopuksen synttäreille. Lidlin parkkipaikalla takakontin luukku ei mennytkään kiinni. Tai menihän se alas, muttei loksahtanut lukitukseen. Yritin vaikka mitä; puhdistelin jäätä ja lunta, laitoin lukkosulaa, suljin hitaammin, suljin nopeammin, suljin hellästi, suljin kovasti... Mikään ei auttanut. Tiesin jo olevani vähän myöhässä HenKaSe:n keskusteluillasta. Soitin sinne ja kyselin joko on ihmisiä tullut paikalle. Sain vastauksen, että tupa on täynnä. Naurahdin hyvälle vitsille.

Päätin että ajan kaikesta huolimatta hiljaista vauhtia paikalle. Vilkuilin vähän väliä takakontin luukkua ja se pysyi yllätävän hyvin alhalla, varmaan painonsa vuoksi.

Kun menin keskusteluiltaan, pysähdyin ovelle. Täysi tupa ei ollutkaan vitsi! Jeee!

Noh, erittäin antoisan keskusteluillan jälkeen luukku oli jäätynyt kiinni mutta eihän se vieläkään oikeasti ollut kiinni. Ajoin kotiinkin hiljaisia reittejä enkä mennyt motarille. Kotona mies sai luukun korjattua. Vika ei sitten kuitenkaan ollut luukussa vaan vastakappaleessa joka oli löystynyt. Mies kiristi sen ja luukku menee taas kiinni kunnolla ja lukittuu.

Tänään leivoin kuopuksen 10-vuotissynttäreitä varten. Virallinen juhlapäivä on huomenna, mutta juhlimme sukulaisten ja ystävien kanssa sunnuntaina. Minulla on vielä huomenna aikaa leipoa.

Tästä se niin kun lähtis.

Kaulitaan ja käännetään, kaulitaan ja käännetään... eiku... 

 

Tässä vaiheessa olin vähän epätoivoinen että näistä ei tuu mitään! Leviäävät varmasti.

Mutta tulihan niistä! Pizzahyrriä.