KosmisenAuringonHöpinät

Olin viikonloppuna Tallinnassa. En ole käynyt ennen. Olin siellä parin ystävän kanssa. Lähdin Kuopiosta perjantai-iltana bussilla Jyväskylään missä tapasin yhden ystävän, jonka kanssa jatkoimme matkaa toisella bussilla Lempäälään yhteisen ystävämme luo. Nukuimme muutaman tunnin ja matka jatkui jälleen bussilla kolmestaan (muutaman muun matkustajan kanssa) Helsinkiin. Helsingissä onnistuimme saamaan itsemme laivaan ja suoraan aamiaispöytään. Jostain syystä matka hujahti nopeasti. Tallinnassa kirjauduimme hotelliin, henkäisimme hetken ja lähdimme sitten Karnaluksiin. Sepä vasta oli paikka! Sinne voisi eksyä mutta ei olisi tylsää. Kun pääsimme takaisin hotelliin huokaisemmaan, huomasimme yhtäkkiä että räntää tuli taivaan täydeltä. Pohdimme syömään menemistä, olisiko sää liian kurja. Yksi totesi että alakerrassa on Amarillo. Minä sanoin, että kyllä se on kuulkaa nyt niin että olisi vähän noloa että ollaan Tallinnassa ja sitt mentäis Amarilloon syömään. Niin sitten kui...

Koira yritti aamulla herättää seitsemän maissa. En jaksanut nousta. Torkuin vielä tunnin ennen kuin annoin periksi ja lähdin sen kanssa ulos. Pojat heräsivät samaan hötäkkään. Mies tuli kymmenen maissa kotiin. Minä ja kuopus lähdimme tallille. Kuopus on jo pidemmän aikaa halunnut ratsastamaan, ihan oikeasti. Onhan se päässyt ponin selkään sillon tällöin kun on ollut jossain tapahtumissa talutusratsastusta tarjolla. Kylläpä olikin suorastaan yleellistä kun kuopus sai taluttaa ponin talliin, harjata ja valmistella muutenkin ratsastamista varten, toki ohjaajan avustuksella. Ja sitt  vaan kentälle ja selkään. Hyvinhän se meni, ensi kertalaiselta. Raviakin kokeili, silloin talutettiin. Muuten kuopus opetteli, miten hevosen kanssa työskennellään ihan itse. Entäs äiti... No minun olisi tehnyt mieli itsekin ratsastaa. Minulla ei vaan ole nykyään oikein mitään housuja kun kuljen aina hameessa! Onkohan minun ihan pakko hankkia jotkut housut että pääsen minäkin ratsa...

Tänään kaivoin auton lumihangesta ja ajoin kaupunkiin. Kävin Marttalassa hoitamassa asioita, mm. ostamassa marttakangasta . Lounaan söin Coffee Housessa. Oli muuten tosi hyvä salaatti! Hyvä ettei menny kieli mukana. Kotona odotti palapelin kokoaminen. Pino aanelosia. Tästä lähdetiin.  Lopputulos on tässä. Marttapaidan kaavat. Hihat uupuu vielä koska ne on eri kaava-arkilla enkä todellakaan enää tänään jaksanut sitä ruveta kokoamaan. Jatkuu huomenna. Meillä on tänään erilanen ilta. Mies jäi uniklinkalle tutkimuksiin yöksi. Koira on ihan masentunut. Minä en tiedä osaanko nukkua. Osaan kyllä nukkua jos olen itse poissa kotoa. Mutta kotona oleminen ilman miestäni näyttää olevan tosi haasteellista. Parsin sukan minulle uudella tekniikalla jossa neulotaan paikkalappu. Ensin poimitaan silmukoita ehjältä alueelta, neulotaan ja reunasilmukoista kiinnitetään virkkuukoukulla samalla kun edetään. Siitä tuli ihan hyvä; ekaksi kerraksi.

Tänään oli nuijalle töitä. Oli marttayhdistyksen vuosikokous. Uutta puheenjohtajaahan ei valittu koska minut valittiin vuosi sitten kaksivuotiskaudeksi. Hallitukseen valittiin 2 uutta ihmistä, ja 3 erovuoroista suostuivat jatkaaman. Sääntöjen mukaan siihen oli mahdollisuus. Ensi viikolla pidetään järjestäytymiskokous. Olen yrittänyt keksi millä luovilla tavoilla saisimme ihmisiä innostumaan marttatoiminnasta tällä kylällä. Jäseniä on kuitenkin 61 mutta kovin vähän on toimijoita. Marttatoiminta ei kuitenkaan ole pelkkää leipomista ja sukan neulomista. Sehän ihan just tekijöidensä näköistä! Varmaan meidän pitäisi tempaista jotain. Kun nyt saisin ensin hallituksen innostumaan jostain tempauksesta. Tänä vuonnahan on 40-vuotisjuhlavuosi joten olisi hyvä hetki polkaista joku juttu.

Lunta on  tullut ihan kiitettävästi. Se on mukavaa kun talvea on kuitenkin oikeasti vielä jäljellä! Elämmehän vasta helmikuun puolta väliä. Eilen olimme kylän ystävänpäivätapahtumassa. Kuopus pääsi ponin selkään ja kävimme paistamassa makkaraa partiolaisten kodalla. Valitettavasti kirpparilla ei kauheasti ollut tarjontaa. Tänään sekoilin lasten wilma-viestien kanssa. Luulin että viesti tuli esikoiselle koska viestin oli lähettänyt esikoisen ope. Ja sen perusteella luulin, että esikoisen luokka lähtee huomenna hiihtämään kuopuksen luokan kanssa. Esikoinen esitti rajun vastalauseen ja ilmoitti ettei ota suksia koska hänelle ei ole opettaja sanonut mitään. Rupesin nyt illalla näyttämään esikoiselle wilma-viestiä ja hups! Huomasimme, että viesti olikin tullut kuopukselle, jolla on esikoisen ope liikunnanopettajana. Vähän nauratti! Miestä ei ehkä niin paljon, koska hän riehui suksiin voiteluja...

Yöllä oli satanut räntää ihan kiitettävästi. Kävimme koiran kanssa lenkillä. Koira olisi halunnut välillä vaan seisoskella ja tarkkailla maailmaa, mutta minä en jaksanut seisoskella niin kauan kuin koira olisi halunnut. Koira halusi myös välillä kulkea autotiellä mikä ei tietysti minun mielestä ollut oikein suotavaa joten meillä oli pientä tahtojen taistelua. Mutta oli se ihan hyvä lenkki. Tänään oli ikään kuin laiska päivä. Kyllä minä neuloin ahkerasti. Vein kuopuksen kaverilleen ja hain muutaman tunnin päästä pois. Siinäpä tämän päivän tärkeimmät. Nojaa! Kirjoittelihan minä marttayhdistyksen juhlakutsua. Minun mielestä silmäaukot on liian suuret mutta lapsi ei anna tehdä tuolle mitään. Haluaisin virkata ainakin yhden kerroksen kiinteitä silmukoita sekä silmäaukkoihin että suuaukkoon. Katsotaan nyt miten tuolle käy.

Tänään tuli koettua sekin, että olin vesisateessa lenkillä koiran kanssa... helmikuussa! Nähtävästi ensi viikolla on taas luvassa pakkasta. Leivoin tänään suklaakakun neulepiiriin. Lupasin viimeksi, että haen tänään avaimen ja keitän kahvit. Kakusta tuli just niin hyvää kuin muistin! Oli taas tosi hauskaa olla neulomassa ja nauramassa naisten kanssa. Kun hain avaimen, kuljin kylän kukkakaupan ohi. Ja niin tietoisuuteeni lipui taas ajatus floristiksi kouluttautumisesta oppisopimuksella. En tiedä olisiko edes töitä tarjolla, tai voisiko edes saada oppisopimusta. Tämä on yksi sellainen haave joka tupsahtelee aika ajoin tietoisuuteeni. Tänään muistin myös  yhden asian lapsuudestani/nuoruudestani. Tämä on hyvin harvinaista herkkua koska minulla on vaikeuksia muistaa asioita niiltä ajoilta. Lapsuuteni kylälle avattiin uusi, hieno kukkakauppa. Oli siellä jotain lahjatavaroitakin. Olisin voinut viettää siellä aikaa vaikka kuinka kauan!! Se tuoksu ja ne kukat ja kaikki. Kävin siellä...

Kuopukseni täytti eilen 10 vuotta. Tänään juhlittiin ensin suvun kanssa ja sitten kavereiden kanssa. Kuopuksella on eskarista asti ollut tapana kutsua koko luokka synttäreille. Niin nytkin. Minä väsäsin 15 kutsua. Eiväthän kaikki aina pääse. Minä en ole kovin hyvä kestämään yleistä hälinä ja älämölöä. Mutta olen päättänyt, että niin kauan kuin kuopus haluaa kutsua kaikki, hän saa kutsua, ja minä sinnittelen pari tuntia. Tuskin sitä montaa vuotta kestää. Ja koko ajanhan nuo kasvaa. Kuopuksen luokka on jotenkin hyvin yhteen hitsautunut. Ne keksii ihan itse ohjelmansa. Olivat ihan aluksi piilosta. Sitten oli lahjojen avaaminen pullonpyörityksellä. Eli sankari pyöritti pulloa ja avasi sen vieraan lahjan jota pullo osoitti. Sekin on ollut tosi kiva. Saavat jännittää ketä pullo osoittaa, ja jokainen saa nähdä mitä lahjoja sankari on saanut. Sitten oli luvassa herkuttelua. Sen jälkeen päättivät ruveta rakentamaan legoilla koko porukka. Taisivat välillä olla taas piilostakin. Nopeasti hura...

Keskiviikkona lähdin asioille kaupungille, lähinnä ostamaan tarjottavia kuopuksen synttäreille. Lidlin parkkipaikalla takakontin luukku ei mennytkään kiinni. Tai menihän se alas, muttei loksahtanut lukitukseen. Yritin vaikka mitä; puhdistelin jäätä ja lunta, laitoin lukkosulaa, suljin hitaammin, suljin nopeammin, suljin hellästi, suljin kovasti... Mikään ei auttanut. Tiesin jo olevani vähän myöhässä HenKaSe:n keskusteluillasta. Soitin sinne ja kyselin joko on ihmisiä tullut paikalle. Sain vastauksen, että tupa on täynnä. Naurahdin hyvälle vitsille. Päätin että ajan kaikesta huolimatta hiljaista vauhtia paikalle. Vilkuilin vähän väliä takakontin luukkua ja se pysyi yllätävän hyvin alhalla, varmaan painonsa vuoksi. Kun menin keskusteluiltaan, pysähdyin ovelle. Täysi tupa ei ollutkaan vitsi! Jeee! Noh, erittäin antoisan keskusteluillan jälkeen luukku oli jäätynyt kiinni mutta eihän se vieläkään oikeasti ollut kiinni. Ajoin kotiinkin hiljaisia reittejä enkä mennyt motarille. Kotona m...