KosmisenAuringonHöpinät

Käväsin tänä viikonloppuna vuosien tauon jälkeen Minä Olen -messuilla. Oli kiva reissu! Menin Helsinkiin jo perjantaina parin ystävän kanssa ja aamulla menimme messuille. Tutustuimme näytteille asettajien tarjontaan ja kävimme parilla luennolla. Kaksi luentoa joissa kummassakin puhuttiin enkeleistä, mutta olivat energioiltaan ihan erilaiset. Anu Wyskielin esiintyminen oli jenkkityylistä ylipursuvien adjektiivien ja blingblingkenkien kera, energia oli keveää, lähes pintaliidon omaista. Oli siinä asiaakin. Heti Anun perään, pienen tauon jälkeen, esiintyy Tim Whild. Jäimme saliin ja juttelin ystävieni kanssa, mutta tiesin heti milloin Tim tuli saliin. Tim oli vahva kontrasti vaaleaan pitsimekkoon pukeutuneelle Anulle. Timillä oli reisitaskuhousut ja flanellipaita, puutarhurin olemus, juureva, maadoittunut. Ja hän toi mukanaa vahvan universumin energian. Pum! Olin vaikuttunut. Myös hänen luennostaan. En muista oliko vuosi 2001 vai 2002, kun olin samaisille messuilla ja Diana Cooperin...

Arkeen paluu kopsahti eniten nuorison edustajiin. Kummallakin kouluaamu. Miehellä on vielä tämä viikko lomaa ja minähän nyt muutenkin edelleen notkun kotona. Joskus tuntuu että mies ihan tietentahtoen vähän niin kuin kerjää verta nenästää. Olen jo monta vuotta sanonut, ettei tahallaan härkkisi esikoista. Se on sellaista sanoilla saivartelua, piikittelyä ja arvostelua, painostamista tekemään kotitöitä, lähinnä jatkuvaa nalkuttamista. Minä en voi itse sietää tuota jatkuvaa painostamista jonkun asian tekemiseen ja tiedän että esikoinenkin sitt uhallakin tekee niin ettei tee mitään kun jatkuvasti painostetaan. Mies ei ole oikein ymmärtänyt mitä ihmettä oikein puhun ja olenpa vaan todennut, että tulee jossain vaiheessa löytämään asian edestään. No, nyt on se hetki kun edestään löytää. Jätkä on teini ja käyttäytyy tietenkin just periteinimäisesti. Isän ja pojan elo on jatkuvaa jähinää. Teini tietenkin käyttää kaikkia mahdollisia keinoja, että saa isänsä hermostumaan ja reagoimaan mahdoll...

Kuopus ja mies nukkuvat. Teini kuulostaa valvovan vielä. Koirakin kuorsaa. Aamulla kello soi seitsemältä ja kävin koiran kanssa lenkillä. Tultiin sopivasti kotiin kun Joulupukin kuuma linja alkoi. Nautiskeltiin aamupala; karjalanpiirakoita, munavoita, graavilohta, joululimppua (jota minä en syö), kinkkua, teetä, mandariinia... Mä keitin karpalo-vadelma -kiisseliä jonka oli tarkoitus olla illalla jälkiruoka. Noh, kävi perinteiset eli kukaan ei jaksanut syödä sitä. Lounaaksi keitin riisipuuroa. Mutta ennen lounasta katseltiin ja kuunneltiin joulurauhanjulistus. Lounaan jälkeen rikoimme jälleen perinnettä ja kävimme kaupassa! Aamulenkillä tajusin että kermaa oli ihan liian vähän ja että olin unohtanut ostaa hautakynttilän. Niinpä pyörähdimme kaupan kautta ennen kuin menimme hakemaan anopin ja suuntasimme hautausmaalle. Siellä meni tovi. Kuopuksen kanssa veimme oman kynttilämme muistolehtoon. Kotimatkalla koukkasimme miehen sisaren perheen kautta, annoimme joulupaketit ja joimme kahv...

Kinkku on leivinuunissa, italiansalaatti jääkaapissa, munavoi piirakoita varten valmis, pulla leivottu (ja paistettu leivarissa, eka kertaa ikinä! Martta!), lahjat paketoitu, kuusi pääosin koristeltu, vessa siivottu... Joulu tulisi ilman kaikkea tätäkin, mutta onhan tuo kaikki ihanaa oheismateriaalia. Talo hiljenee pikkuhiljaa yöhön ja aaton odotukseen. Taidan laittaa kellon soimaan seitsemältä, niin voin rauhassa käydä koiran kanssa aamulenkillä.

Nyt ei meinaa taas pää tajuta. Että ylihuomenna on jouluaatto! Olen kyllä ihan joulutunnelmissa, mutta jotenkin ei vaan tajua. Tänään vähän esilämmiteltiin leivinuunia ja leivoin valkosuklaa-karpalokeksejä. Alkuperäisessä ohjeessa karpaloiden tilalla on taatelia mutta tänä vuonna tyrkkäsin kuivattuja karpaloita. Hyviä ovat! Lahjojen vaihtokin on tehty onnistuneesti. Ainoa haaste on tällä hetkellä se, miten ne saadaan autosta sisälle niin, että lapset eivät huomaa. Hiivatin teini valvoo toisinaan kauemmin kuin minä! Mutta ehkäpä minä aamulla aikaisin kun sillon vielä nukkuvat... Hiukan on liian suojainen sää joululle. Mutta minkäpä sille mahtaa. Onneksi lunta on tullut sen verran että se ei ihan pienestä suojasäästä häviä mihinkään. Aatoksi on tällä hetkellä luvattu sekä lumisadetta että räntäsadetta.

Hyvä Tuomas joulun tuopi... Tänään ajattelin leipoa karjalanpiirakoita. Sanoin miehelleni eilisiltana, että kyllä minusta on tullut martta! Muutama vuosi sitten ei olisi tullut mieleenkään että itse leipoisin piirakat jouluksi, pakastepiirakoilla mentiin. Nyt taas tuntuu että ei todellakaan mitään valmispiirakoita. Äsken istuin keittiössä tekemässä itselleni aamupalavoikkareita. Hiljaisuus leijaili ympärilläni. Kuului vain tuulen humina ulkoa ja seinäkellon raksutus. Oikein pysähdyin kuuntelemaan. Siinä kaikessa oli jo mukana joulun rauha ja pyhyys, jotain hyvin ikiaikaista ja voimallista. Onhan tänään 2112 -päivä, yksi porttipäivistä. Kyllä vanha kansa on tiennyt tämän päivän merkityksen. Tuntuu hassulle että minulla on tällä hetkellä kaikki lahjat paketoimatta! Yleensä tässä vaiheessa joulun odotusta osa lahjoista on jo viety eteenpäin naapurikaupunkiin. Eipähän mene liian rutiiniksi elämä! Huomasin facebookista myös sen, että monesti Tuomaanpäivänä olemme hakeneet joulukinkun....

Eilen olimme joulukuusivarkaissa... No ei sentään ihan ilman lupaa! Ja itse metsänomistaja kaatoikin sen kuusen. Mieheni sisaren perheellä on metsää josta olemme siis monena vuonna käyneet hakemassa joulukuusemme. Käytiin heillä vielä kahvillakin. Alkuperäinen suunnitelmani oli, että kuusi saa odottaa pihalla alkuviikon. Kuvittelin toki että on pakkasta vähintään se -10. Mutta ei, kun tässä uhkaa suojaksi kääntyä niin nostettiin sitten kuusi sulamaan pesuhuoneeseen ja tänään se jo viriteltiin olohuoneeseen jalkaansa. Voihan sitä jo ruveta koristelemaan pitkin viikkoa pikkuhiljaa, eikös vaan.   Ajattelin käyttää tämän viikon leipomiseen. Saas nähdä miten käy.