KosmisenAuringonHöpinät

Toiseksi viimeinen työpäivä. Kaikki työt olisivat luovutusta vaille valmiit. Tämän päivän juoksevat asiat on hoidettu. Työpistekin on siivottu. Istuskelen töissä ja surffailen. Vielä voisin tyhjentää tuhottavaksi menevät paperit laatikkoonsa ja laittaa postiin lähtevät kirjeet menemään. Huomenna päivän päätteksi sitten pakkaan tietokoneen laatikkoon lähtemään jollekin toiselle käyttöön. Pientä haikeutta ilmassa, ja toisaalta ei oikeasti tajua että nyt se loppuu. Ihan kirjaimellisesti loppu. Etten tule tänne enää. (tai tulen ensi viikkolla tuomaan parkkihallin kuukausikortin, mutta kuitenkin) Tämä oli nyt tässä. Tämä elämän vaihe. Uusia siimoja on jo viritelty. Saa nähdä nappaako. Olemme käyneet koko perheen voimalla keräämässä mustikoita ja vattuja. Voi miten ne ovatkaan herkullisia! Koira yrittää tunkea samaan pehkoon keräämään mutta etsii suosiolla omansa kun sen hätistelee pois. Kasvihuoneessa on ihania pyöreitä tomaatteja, mutta ne ovat vielä vihreitä. Muutama kurkku olla...

Tajusin äskettäin etten ole koko heinäkuussa kirjoittanut mitään ja kohtahan se on jo ohi! Heinäkuun helteet taisivat olla jo kesäkuussa. Onkohan meiltä jäänyt yksi kuukausi välistä, kun tuntuu kovin elokuisille nämä säät... Heinäkuu on mennyt oikeastaan siihen, että ole ollut töissä ja viimeisiä viedään ennen kuin loppuu. Vielä 5 päivää ja sitten työ nykyisen työnantajan palveluksessa päättyy. Selkeästi joku ajan jakso on nyt päättymässä. Sen jälkeen kun aloitin nykyisen työni, kaikilla muilla elämän alueilla on ollut suht hiljaista. Välillä tuntuu että elän edelleen sitä "sitkun"-elämää joka alkoi kun muutin anoppilaan ja elämäni oli laatikoissa. Tai minusta tuntui että elämäni on laatikoissa, koska elämähän ei ole tavaroita joita voi pakata. Mutta johtuiko "sitkun"-elämä sittenkään laatikoihin pakatuista tavaroista ja hankalasta "anoppi ja miniä saman katon alla" -tilanteesta? Jospa siinä olikin jotain muuta. Minulla on tunne siitä, että se jokin mu...

 Pojat ruokkimassa lampaita. Joku työntekijä tyrkkäsi isot kimput maitohorsmia syötettäväksi. Ja lampaillehan horsma maistuu! Navetan upea pärekatto! Matkalla nuottakodalle. Aaron katselee rannalle päin Rantakoivikkoa. Kellertävä rakennus kaukana on pytinki, muut piharakennuksia. Pojat aitojen nurkalla. Päärakennus sisäpihalta. Ennen muinoin sitä koristeltiinkin taloja eikä oltu vain käytännöllisiä, vaikka voisi luulla. Miesten tupa Miesten tuvan uuni. Tähän uuniin on mahtunut kerralla 24 kaksikiloista ruisleipää!  Miesten tuvassa sänkyjä Ns. naisten tupa. Riuttalassa päärakennus on kaksi tupainen. Naisten tuvan uuni. Päärakennuksen sisäänkäynti Aidan sidoksia. "Vanha pelargonia on mummon akkunalla..."  Kaivo, savusauna, ruumisaitta ja tuulimylly Päärakennus päädystä ja aitat

Hupsista heijaa! Päivät ja viikot ovat vierähtäneet. Minä olen ollut viikon kesälomalla. Ja nauttinut tästä pakottomuuden virrasta. Ennen lomalle jääntiä saimme työpaikalla tietää, että toimistomme lakkautetaan ja kaikki 9 työntekijää irtisanotaan. Noh, jotain tällaista osaisimmekin odottaa. Tämä on se yksi asia joka on minua kevään ajan hiukan stressannut. Tai tarkemmin sanottuna epävarmuus siitä kuinka käy. Kun lopullinen tieto tuli, tunsin helpotusta. Monella tapaa. Se epävarmuus loppui. Mutta oli siellä toisenkinlainen helpotus. Olen pitänyt työstäni, se on ollut mielenkiintoista ja kaikenlaista on tapahtunut ohjelmistojen kanssa ja muutenkin. Arvaatte varmaan, että nyt tulee sitten mutta: työilmapiiri on ollut suoraan sanottuna negatiivinen. Vaikka kuinka olen yrittänyt ympäröidä itseni positiivisuudella, tehnyt suojauksia kesken päivänkin, niin silti se jatkuva valittaminen on tuonut jatkuvan raskaan negatiivisuuden taakan. Se valittaminen on alkanut aamulla säästä, siitä ett...

Tänä aamuna näin eka kertaa tänä kesänä pääskysiä. Nyt on siis tosiaankin kesä :-) Tuomi kukkii ja kielossakin näytti olevan nuppuvarsia. Esimiehestäni ... siis -naisesta tuli tänään mummi. Jotenkin minulle tuli siitä todella hyvä mieli. Sen suuren rakkauden jota lapsi saa osakseen oikein tunsi! Huomenna pojilla onkin vapaa päivä koulusta ja eskarista. Toisella on lääkärikäynti emmekä lähde ajelemaan sen asian takia edes takaisin. Saavat olla töissä hetken aikaa mukana ja menevät sitten isänsä kanssa syömään ja sitten elokuviin. Minä teen töitä sillä aikaa.

Kesäinen ilma suorastaan syöksähti päälle. Sunnuntaina oli liian kuumaa minun makuun. Silloin juhlittiin esikoisen pyöreitä eli 10-vuotisjuhlia. Paikalla oli ensin sukulaisia ja kummeja ja sen jälkeen luokkakavereita. Hauskaa kuulemma oli. Tarjottavaakin jäi. Erityisesti sipsejä, popcorneja ja karkkia. Kukahan ne syö... Vaikka tänäänkin on ollut parikymmentä astetta lämmintä, niin tuuli on pitänyt huolen siitä ettei ole ollut tukalaa. Olemme Helmin kanssa parina päivänä tehneet pitkän lenkin ja olo on ollut kummallakin sen mukainen. Ei olla totuttu niin pitkiin kävelyihin ja jalat itkee, mulla ainakin. Mutta kun sieltä metsästä ei malta tulla pois! Pitää katsoa mihin tuokin polku vie, mitä on tuon kiven takana, kuunnella kun käki kukkuu ja tuuli humisee puissa... En ole vuosiin kuullut kunnolla käen kukuntaa mutta nyt olen siitä saanut nauttia. Ollaan Helmin kanssa yhdessä ihmetelty kun lehdet on ilmesty puihin ja mustikan varpuihin, ja mustikoihin kukat. Ja kun kielon lehdet ilmes...

Tänään oli Paraseuran keskusteluilta. Menin sinne vähän huonolla tuulella ja ensimmäistä kertaa vähän innottomasti. Mutta sepä kääntyikin iloksi ja nauruksi! Kyllä meillä on mukavaa porukkaa! Kotimatkalla ajelin auringonlasku takanani ja voi että oli tyyntä. Rakennukset ja puut heijastuivat tyynestä pinnasta. Oli niin kaunista! Mieheni sai lannoitekartoituskyselyn. Kyselyssä kysytään mm. millaista karjaa meillä on ja onko meillä lietesäiliötä. Mielenkiintoista. Ei meillä ole maatilaa =D Joo, kyllähän tämä on ollut joskus Kuoppaharju -niminen tila mutta on aikoja sitten muutettu tontiksi jota tämä nykytermistössä enemmän onkin. Mutta tietysti tämän tilan mailla käyskentelee joskus emäntä koiransa kanssa askareissaan ;D Laitan joskus emäntä kuvan jahka semmoinen saadaan otettu.