Vähiin käy ennen kuin loppuu
Toiseksi viimeinen työpäivä. Kaikki työt olisivat luovutusta vaille valmiit. Tämän päivän juoksevat asiat on hoidettu. Työpistekin on siivottu. Istuskelen töissä ja surffailen. Vielä voisin tyhjentää tuhottavaksi menevät paperit laatikkoonsa ja laittaa postiin lähtevät kirjeet menemään.
Huomenna päivän päätteksi sitten pakkaan tietokoneen laatikkoon lähtemään jollekin toiselle käyttöön.
Pientä haikeutta ilmassa, ja toisaalta ei oikeasti tajua että nyt se loppuu. Ihan kirjaimellisesti loppu. Etten tule tänne enää. (tai tulen ensi viikkolla tuomaan parkkihallin kuukausikortin, mutta kuitenkin) Tämä oli nyt tässä. Tämä elämän vaihe.
Uusia siimoja on jo viritelty. Saa nähdä nappaako.
Olemme käyneet koko perheen voimalla keräämässä mustikoita ja vattuja. Voi miten ne ovatkaan herkullisia! Koira yrittää tunkea samaan pehkoon keräämään mutta etsii suosiolla omansa kun sen hätistelee pois.
Kasvihuoneessa on ihania pyöreitä tomaatteja, mutta ne ovat vielä vihreitä. Muutama kurkku ollaan saatu jo ja lisää olisi vissiin tulossa jos oikein katsoin eilisiltana. Jospa muistaisin ottaa kuvan noista tomaateista.
Kuopus on pidemmän aikaa halunnut, että neuloisin hänelle joogasukat. Niinpä kävimme nyt sitten ostamassa kirkkaanpunaista lankaa ja ryhdyin neulomaan hänelle korinpohjakuvioisia joogasukkia. Hän myös ruvennut valittamaan ettei näe lukea ja käyttää suurennuslasia lukiessaan kirjoja. Meillä on onneksi pian kouluuntulotarkastus terveydenhoitajalla joten siellähän se näkökin tutkitaan ja sieltä saa sitten lähetteen tarpeellisiin toimenpiteisiin.
Kumpikin poika on kesän aikaan löytänyt lukemisen maailman uudella tavalla. Tosin pääasiallisesti lukevat Aku Ankan -taskukirjoja mutta sieltähän se sitten lähtee avautumaan.
Koulut alkavat parin viikon päästä. Kieltämättä meitä kaikkia vähän jännittää. Kuopusta ekaluokka, esikoista muuten vaan aloittaa koulu viime talven haasteiden pohjalta, äitiä jännittää kumpikin, ja me emme edes tiedä kuka esikoisen opettajaksi tulee joten sekin on pieni jännityksen aihe.
Huomenna päivän päätteksi sitten pakkaan tietokoneen laatikkoon lähtemään jollekin toiselle käyttöön.
Pientä haikeutta ilmassa, ja toisaalta ei oikeasti tajua että nyt se loppuu. Ihan kirjaimellisesti loppu. Etten tule tänne enää. (tai tulen ensi viikkolla tuomaan parkkihallin kuukausikortin, mutta kuitenkin) Tämä oli nyt tässä. Tämä elämän vaihe.
Uusia siimoja on jo viritelty. Saa nähdä nappaako.
Olemme käyneet koko perheen voimalla keräämässä mustikoita ja vattuja. Voi miten ne ovatkaan herkullisia! Koira yrittää tunkea samaan pehkoon keräämään mutta etsii suosiolla omansa kun sen hätistelee pois.
Kasvihuoneessa on ihania pyöreitä tomaatteja, mutta ne ovat vielä vihreitä. Muutama kurkku ollaan saatu jo ja lisää olisi vissiin tulossa jos oikein katsoin eilisiltana. Jospa muistaisin ottaa kuvan noista tomaateista.
Kuopus on pidemmän aikaa halunnut, että neuloisin hänelle joogasukat. Niinpä kävimme nyt sitten ostamassa kirkkaanpunaista lankaa ja ryhdyin neulomaan hänelle korinpohjakuvioisia joogasukkia. Hän myös ruvennut valittamaan ettei näe lukea ja käyttää suurennuslasia lukiessaan kirjoja. Meillä on onneksi pian kouluuntulotarkastus terveydenhoitajalla joten siellähän se näkökin tutkitaan ja sieltä saa sitten lähetteen tarpeellisiin toimenpiteisiin.
Kumpikin poika on kesän aikaan löytänyt lukemisen maailman uudella tavalla. Tosin pääasiallisesti lukevat Aku Ankan -taskukirjoja mutta sieltähän se sitten lähtee avautumaan.
Koulut alkavat parin viikon päästä. Kieltämättä meitä kaikkia vähän jännittää. Kuopusta ekaluokka, esikoista muuten vaan aloittaa koulu viime talven haasteiden pohjalta, äitiä jännittää kumpikin, ja me emme edes tiedä kuka esikoisen opettajaksi tulee joten sekin on pieni jännityksen aihe.
Kommentit
Lähetä kommentti