Beautiful Body -haaste

Blogeissa kiertää tämä Beautiful Body -haaste. Todella hieno haaste ja upeita naisia. Mutta kuten huomaatte, minun kirjoitukseen ei ole liitetty kuvaa. Haaste on "kaunis keho" eikä minun kehoni ole kaunis, ei ole ollut milloinkaan. Sen olemassa oloon ei ole vaikuttanut lasten saaminen. Raskausarvilla ei ole mitään väliä kun ei tämä muutenkaan mikä kaunis ilmestys ole.

Minulla on paljon ylipainoa. On ollut vuosia, enemmän tai vähemmän. Yläasteella terveydenhoitaja kehotti pudottamaan painoa. Näin jälkeen päin järjellä tajuan, ettei minulla silloin edes oikeasti vielä ollut ylipainoa! Ei edes lukiossa, vaikka kuvittelin olevani järkyttävän lihava. Minusta tuntui, että kukaan ei pidä minusta eikä minua hyväksytä, ja siihen piti olla joku syy. Minä olen lihava, siitä se johtuu. Voin melkein muistaa sen hetken kun päätin, että yksinäisyyteni johtui siitä että olen lihava.

Ex-mieheni totesi kerran minulle "Voi hyvä luoja, sinun pitäisi laihduttaa". Sillä erää olin suhteellisen hoikassa kunnossa. Nykyinen mieheni ei välitä kiloistani tai raskausarvista tms.,  mutta sillä ei oikeastaan ole minulle mitään merkitystä. Hän sanoo minua kauniiksi, mutta jotenkin se aina tuntuu minusta valheelta koska minä en ole kaunis. Järki toki sanoo, että kaipa hän minut jotenkin voi nähdä kauniina mutta jotenkin järki ei auta minua tässä asiassa yhtään.

En minä koskaan ole ollut mikään ketterä ja notkea. Päinvastoin. Minusta on aina tuntunut että keho on raskas ja kömpelö liikutella, epämukava suorastaan. Liikunnanilo? Mikä se on? Jotenkin en osaa olla fyysisessä kehossa. Tunnen itseni kevyeksi eteeriseksi olennoksi, ja kieltämättä on järkytys aamuisin herätä ja liikuttaa raskasta kehoa. Saatan myös joskus ihan oikeasti säikähtää kun näen itseni peilistä. Olen toki viisaasti sijoittanut niitä peilejä joka puolelle taloa, vieläpä isoja vartalopeilejä...

En tunne myöskään itseäni erityisesti naiseksi tai naiselliseksi. Edelleenkään. En viihdy naisena kovin hyvin. Toisaalta en myöskään haluaisi olla mies, se se vasta raskasta olisikin! Haluaisin olla täysin sukupuoleton olento.

Nyt tietysti voisi pohtia, onko minulla ylipainoa siksi että minä muuten leijailisin koko ajan pää pilvissä enkä pysyisi maadoittuneena, kun kerran koen itseni eteeriseksi ja kevyeksi. Voi olla. En tiedä. Voi olla myös niin että olen vain laiska ihminen joka ei viitsi huolehtia itsestään

Alkuvuodesta työterveyslääkäri totesi minulle "Jos sinun verensokeriarvot ovat yli rajojen niin sitten kyllä haluaisin suositella sinulle laihdutusleikkausta kun sinä et saa tuota painoa putoamaan". Minä istuin täysin mykkänä tuolissa enkä osannut sanoa mitään. Siinä se taas tuli: olen niin huono ihminen, niin kykenemätön etten saa edes painoa pudotettua ja se huonous pitää leikata minusta pois jotta olisin taas hyvä ja hyväksyttävä. Että olisin sellainen kuin pitääkin. (verensokeriarvoissa ei ollut mitään vikaa, että kai minussa sitten jotain on niin kuin pitääkin)

En tiedä opinko hyväksymään kehoni tämän elämän aikana, opinko rakastamaan sitä, näkemään sen kauniina. Joskus uskottelin itselleni, että kun tarpeeksi tahkoan tätä asiaa niin kyllä opin. Tällä hetkellä en vaivaudu uskottelemaan niin edes itselleni. Minulla on keho jossa minä en viihdy ja jotenkin minun on vain selviydyttävä tästä elämästä päivä kerrallaan.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

4. tammikuuta; 1945 suomalainen laulaja ja näyttelijä Vesa-Matti Loiri syntyi

Metsämansikka-mustikka -piirakka

Sataa vettä, pyryttää, sataa vettä, pyryttää....