KosmisenAuringonHöpinät

Blogeissa kiertää tämä Beautiful Body -haaste. Todella hieno haaste ja upeita naisia. Mutta kuten huomaatte, minun kirjoitukseen ei ole liitetty kuvaa. Haaste on "kaunis keho" eikä minun kehoni ole kaunis, ei ole ollut milloinkaan. Sen olemassa oloon ei ole vaikuttanut lasten saaminen. Raskausarvilla ei ole mitään väliä kun ei tämä muutenkaan mikä kaunis ilmestys ole. Minulla on paljon ylipainoa. On ollut vuosia, enemmän tai vähemmän. Yläasteella terveydenhoitaja kehotti pudottamaan painoa. Näin jälkeen päin järjellä tajuan, ettei minulla silloin edes oikeasti vielä ollut ylipainoa! Ei edes lukiossa, vaikka kuvittelin olevani järkyttävän lihava. Minusta tuntui, että kukaan ei pidä minusta eikä minua hyväksytä, ja siihen piti olla joku syy. Minä olen lihava, siitä se johtuu. Voin melkein muistaa sen hetken kun päätin, että yksinäisyyteni johtui siitä että olen lihava. Ex-mieheni totesi kerran minulle "Voi hyvä luoja, sinun pitäisi laihduttaa". Sillä erää olin suh...

Ostin joku aika sitten "vahingossa" sydänlettupannun, kun se sattui vielä olemaan valurautainen. Eilen lupasin pojille, että tänään paistan lettuja lounaaksi. Tässä ovat pannulla paistetut ensimmäiset letut ikinä.  Toisesta erästä tuli kauniin pitsinen. Tällainen kasa jäi vielä syömättä vaikka ähmättiin. Tokihan mun oli ihan pakko tehdä litran taikina... Ja näiden kanssa oli tarjolla anopin tekemää omenasosetta. Ois varmaan maistunu sullekin!

 Miika 7 vuotta ja 6 kk Aaron 10 vuotta ja 2 kk Oikeastaan siis jo nuoret miehet ;)

 Paprika kukkii. Nostettiin aurinkoon kun kuulemma se vähän nyt kaipaisi suoraa auringon valoa. Yöksi nostetaan takaisin kasvihuoneen huomaan. Epäselvä kuva mutta kyllä siinä pieni paprika on. Paprika kauempaa. Tässä on kurkkuja jos joku ei kuvasta tunnista ;D  Kirsikkatomaatteja Ja muita tomaatteja.

Toiseksi viimeinen työpäivä. Kaikki työt olisivat luovutusta vaille valmiit. Tämän päivän juoksevat asiat on hoidettu. Työpistekin on siivottu. Istuskelen töissä ja surffailen. Vielä voisin tyhjentää tuhottavaksi menevät paperit laatikkoonsa ja laittaa postiin lähtevät kirjeet menemään. Huomenna päivän päätteksi sitten pakkaan tietokoneen laatikkoon lähtemään jollekin toiselle käyttöön. Pientä haikeutta ilmassa, ja toisaalta ei oikeasti tajua että nyt se loppuu. Ihan kirjaimellisesti loppu. Etten tule tänne enää. (tai tulen ensi viikkolla tuomaan parkkihallin kuukausikortin, mutta kuitenkin) Tämä oli nyt tässä. Tämä elämän vaihe. Uusia siimoja on jo viritelty. Saa nähdä nappaako. Olemme käyneet koko perheen voimalla keräämässä mustikoita ja vattuja. Voi miten ne ovatkaan herkullisia! Koira yrittää tunkea samaan pehkoon keräämään mutta etsii suosiolla omansa kun sen hätistelee pois. Kasvihuoneessa on ihania pyöreitä tomaatteja, mutta ne ovat vielä vihreitä. Muutama kurkku olla...

Tajusin äskettäin etten ole koko heinäkuussa kirjoittanut mitään ja kohtahan se on jo ohi! Heinäkuun helteet taisivat olla jo kesäkuussa. Onkohan meiltä jäänyt yksi kuukausi välistä, kun tuntuu kovin elokuisille nämä säät... Heinäkuu on mennyt oikeastaan siihen, että ole ollut töissä ja viimeisiä viedään ennen kuin loppuu. Vielä 5 päivää ja sitten työ nykyisen työnantajan palveluksessa päättyy. Selkeästi joku ajan jakso on nyt päättymässä. Sen jälkeen kun aloitin nykyisen työni, kaikilla muilla elämän alueilla on ollut suht hiljaista. Välillä tuntuu että elän edelleen sitä "sitkun"-elämää joka alkoi kun muutin anoppilaan ja elämäni oli laatikoissa. Tai minusta tuntui että elämäni on laatikoissa, koska elämähän ei ole tavaroita joita voi pakata. Mutta johtuiko "sitkun"-elämä sittenkään laatikoihin pakatuista tavaroista ja hankalasta "anoppi ja miniä saman katon alla" -tilanteesta? Jospa siinä olikin jotain muuta. Minulla on tunne siitä, että se jokin mu...