Mikähän tämänkin suonen on aukaissut...


 


Laikukkaana pimenee taivas.

Tuuli huokaa vielä keltaisen lehtevissä puissa.

Kaukana kaikuu vahdin haukahtelu.

Ohitse kulkee häviävän hetken

pakkasen tuoksu mukanaan ripaus lumen aromia.

Seison keskellä maailmankaikkeutta

hiljaisuus sydämessä

saunan höyry vielä ihollani.

Tunnen kaiken tämän ja vielä enemmän.


~Ninni-Riikka ~






 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Metsämansikka-mustikka -piirakka

Aina ei tuoksu ruusulle

Vuoden viimeinen muuttui vuoden ensimmäiseksi