Tämä on tönöstä jäljellä eli tontilla tapahtuu vihdoinkin jotain!

-


 



 



 


 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vahvojen naisten sukua

-
Suomi, itseasiassa koko maailma, on täynnä vahvojen naisien sukuja. Mutta minä heräsin tänään siihen tietoisuuteen, että minäkin olen sellaisen vahvojen naisten sukua. Vahvojen mutten kovien, sellaisten vahvojen  naisten joissa on lempeyttä, jotka tarvittaessa taipuvatkin. Opettelen tuntemaan serkkujani aikuisena. Jotain samaa meissä on. Ollaan kasvettu erillään ja silti meissä on samaa, sitä sukua. Isäni puolen suvussa miehillä on ollut näkyviä projekteja. Mummini kyllä piti suvun villasukissa ja lapasissa. Mutta iltakävelyllä tuli mieleen että olisiko naisten yhteisen projektin aika... En vielä tiedä mikä se on mutta vahvasti se tekee tuloaan. Katsotaan. On huikeaa huomata yhtäkkiä olevansa vahva nainen, vahvojen naisien ympäröimänä, sukupolvien ketjussa! Löytää itsestään jotain uutta.
Lue lisää

Metsämansikka-mustikka -piirakka

-
Kuva
Tässä miesväen saalis jossa siis kaikki punainen on metsämansikkaa! Tämä saalis joutui miesväen pyynnöstä alla olevaan marjapiirakkaan. Tuli muuten hyvää. Esikoinen oli menossa synttäreille herkuttelemaan mutta hänen piti saada kaksi palaa marjapiirakkaa :-D Ohje on piirakkaan on ollut joskus aiemminkin blogissa mutta koska se on jossain kaukana menneisyydessä, kerrataan: MARJAPIIRAKKA 2 dl maitoa (vähän hapankin käy) 100 g voita Kiehautetaan ja jäähdytellään. 3 munaa 3 dl sokeria Vatkataan vaahdoksi. 4½ dl vehnäjauhoja 2 tl leivinjauhetta Ja tokikin muna-sokeri -vaahtoon lisätään muut aineet. Kaadetaan taikina syvälle uunipellille leivinpaperin päälle. Ripotellaan pinnalle vadelmia, mustikoita... tai kuten minä nyt tein, metsämansikoita ja mustikoita. Puutarhamansikat ovat vähän isoja, mutta tietysti jos pistäisi paloiksi. Voi tähän varmasti laittaa vaikka raparperiakin tai omenaa. Marjat siis osittain uppoavat taikinan sisään. Paistetaa...
Lue lisää

Elämä on mustavalkoinen?

-
No ei ole! Tulipahan vaan taas mieleen kun katsoin Raskasta Joulua -ohjelman ja ex kysyi "tuliko sinusta nyt heavy-fani". Ei? Oisko pitäny? Kuuntelen musiikkia yli rajojen. Sitten tajusin, että hän on aina ollut joko/tai -ihminen. Ei mitään välimuotoja tai että jotkut asiat voisivat olla olemassa samanaikaisesti. Saman ilmiön olen huomannut siinä että pitäisi olla joko kissaihminen tai koiraihminen. Miksi? Minä tykkään molemmista. Ja monista muistakin eläimistä. Oletko kahvin vai teen juoja? No mä olen molempia! Ja kummassakin arvostan laatua. Useimpina päivinä juon kumpaakin. Tämä tee/kahvi -juttu on saanut huvittaviakin piirteitä. Pidin kerran marttayhdistykselleni teeillan jossa kerroin teestä, sen historiasta, valmistuksesta ja muista käyttötavoista. Illan aikana maisteltiin erilaisia teelaatuja. Sen jälkeen olen jostain syystä ollut muutaman martan mielestä teenjuoja joka ei ymmärrä kahvin päälle. Siihenkin asti olin aina juonut kahvia jos sitä oli tarjolla. Mu...
Lue lisää