Aamulla mittari näytti -18. Koira oli innoissaan lenkillä. Minä tunsin itseni lähinnä kankeaksi michelinukoksi. Ja silti viima kävi naamaan. Tehtiin normaalia lyhyemp lenkki. Herättelin lapsetkin kahdeksan aikaan ylös. Torstaina alkaisi taas koulu ja ensimmäistä kertaa meidän perheen historiassa oikeastaan koko perheellä on mennyt rytmi ihan sekaisin. Pojatkin valvoo helposti puoleen yöhön ja nukkuuvat aamulla vähintään kymmeneen. Pientä rytmin palautusta, ettei ole sitten torstaina niin vaikea herätä kouluun. Eilisiltana sanoin ääneen, lähinnä itselleni "Aamulla sitten herätys kahdeksalta." Toivoin tietysti, että koirakin kuulisi ja ottaisi vihjeestä vaarin. Mutta eipä tarvinnut koiran herätellä. Heräsin ihan itse vähän vaille kahdeksan kun kuulin musiikkia. Ihan selvästi kuulin soittoa ja laulua. Mutta kaikki muut nukkuivat vielä! Tänään on ollut hidas, ehkä kylmän kangistama päivä. Tehtiin lounaaksi peruna-bataatti-porkkana-muusia ja nakkikastiketta. Illalla oli pors
Tässä miesväen saalis jossa siis kaikki punainen on metsämansikkaa! Tämä saalis joutui miesväen pyynnöstä alla olevaan marjapiirakkaan. Tuli muuten hyvää. Esikoinen oli menossa synttäreille herkuttelemaan mutta hänen piti saada kaksi palaa marjapiirakkaa :-D Ohje on piirakkaan on ollut joskus aiemminkin blogissa mutta koska se on jossain kaukana menneisyydessä, kerrataan: MARJAPIIRAKKA 2 dl maitoa (vähän hapankin käy) 100 g voita Kiehautetaan ja jäähdytellään. 3 munaa 3 dl sokeria Vatkataan vaahdoksi. 4½ dl vehnäjauhoja 2 tl leivinjauhetta Ja tokikin muna-sokeri -vaahtoon lisätään muut aineet. Kaadetaan taikina syvälle uunipellille leivinpaperin päälle. Ripotellaan pinnalle vadelmia, mustikoita... tai kuten minä nyt tein, metsämansikoita ja mustikoita. Puutarhamansikat ovat vähän isoja, mutta tietysti jos pistäisi paloiksi. Voi tähän varmasti laittaa vaikka raparperiakin tai omenaa. Marjat siis osittain uppoavat taikinan sisään. Paistetaa
Kuulin aamulla kun mies tassutteli koiran kanssa työhuoneeseen, mutta kumpikaan ei herättänyt minua. Torkuin vielä jonkun aikaa, kunnes kuulin kun mies avasi työhuoneen oven ja hetkessä harmaa karvakasa oli pölähtänyt meidän sänkyyn ja nuoli naamaani. Koira oli ilmoittanut isännälle, että kello on kahdeksan ja olisi aika päästä pihalle. Mittari näytti -11, joten olikin oikein mukava sää lenkkeillä, tuulesta ja lumipyrystä huolimatta. Otin aamupäivällä itselleni omaa aikaa... ja maksoin laskuja. Hah hah! Tähän on siis tultu. Myöhään iltapäivällä kuopus lähti kaverinsa luo, esikoinen kävi hetken aikaa yksin laskemassa mäkeä (kun ei saanut ketään kaveriaan puhelimella kiinni ja mies teki lumitöitä ja kävi äitinsä luona. Minä sain pienen hetken aikaa yksinään. Hyvin pienen hetken. Illalla esikoisen kaveri soitti ja esikoinen lähti vielä parin kaverinsa kanssa myörimään pimeään metsään, otsalampun kanssa. Minä lähdin hakemaan kuopusta kaveriltaan ja ajelin lumituiskussa pimeillä teillä.
Kommentit
Lähetä kommentti