Sisäistä elämää




Olen tässä pitkään miettinyt,  miksi ihmeessä en välillä saa mitään otetta tuohon vajaa 5-vuotiaaseen. Pelottava tulevaisuus edessä? Ja kun se on välillä niiiiiiin ärsyttävä ja raivostuttava, että oikein inhoan omaa lastani.



En nyt tässä selitä pitkää sisäistä prosessia (ja tuskin pystyisinkään), mutta olen tajunnut että poika on just niin kun minä! On aika rankkaa katsoa itseään. Esikoinen heijastelee tasan ja tarkkaan mun sisäistä maailmaa. Pahimmat kahnaukset tapahtuvat silloin kun mun on paha olla ja esikoinen heittää sen pahan olon suoraan mun silmille. Ja mie saan raivarin... Olen välillä tokaissut tuskaisena etten ymmärrä tätä lasta. Mutta todellisuudessa tilanne taitaakin olla niinpäin, että ymmärrän vähän liiankin hyvin koska näen itseni mutten halua nähdä enkä ymmärtää.



Mikäpä auttaisi? Ei varmaan mikään muu kuin minun oman sisäisen elämäni penkominen ja parantaminen. Siksipä kaivoin jälleen esiin Sonia kirjan
. Lähden nyt taas käymään sitä järjestelmällisesti läpi. Hyllystäni löytyy myös Herätä sisäinen äänesi sekä Luota vaistoihisi, joita en ole vielä koskaan lukenut! Olisikohan aika =) Tai jos oikein muistelen niin joskus aloitin tuota Herätä sisäinen äänesi, mutten päässyt kovin pitkälle kun harjoitukset unohtuivat...



Ja onhan minulla oikein hyvä opettaja ;D



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

4. tammikuuta; 1945 suomalainen laulaja ja näyttelijä Vesa-Matti Loiri syntyi

Metsämansikka-mustikka -piirakka

Sataa vettä, pyryttää, sataa vettä, pyryttää....