KosmisenAuringonHöpinät

10. hääpäivä. No ei menny ihan putkeen tänään. Mutta kyllä se siitä eikä siitä sen enempää. Aamulla koira herätti varovasti vain miehen. Ei koskenutkaan minuun. Havahduin toki kun koira hyppäsi sänkyyn, mutta se taputteli tassulla vain miestä. En tiedä mistä se tietää milloin on sunnuntai. Sunnuntaiaamuisin mies käy koiran kanssa lenkillä. Mutta kyllä se vaan tietää. Ollaan huijattu koiraa mm. saunomalla "vääränä" päivänä mutta ei ole mennyt siitäkään sekaisin. Koiramme on pakko osata viikonpäivät! Se osaa myös kellon ajat. Tosin se on jo viime viikolla siirtynyt kesäaikaan koska vapaa päivisin herättää puoli seitsemältä, vaikka normaalisti herättää puoli kahdeksalta. Onneksi se myös uskoo kun sanotaan että tulee tunnin päästä uudestaan; se tulee tunnin päästä uudestaan. Nyt koira makaa syvässä unessa väsyneenä. Aamulenkin lisäksi se oli iltapäivällä minun, mieheni ja kuopuksemme kanssa luukuttamassa kutsuja kyläyhdistyksen vuosikokoukseen. Tallattiin pitkin kylänraittia ...

Tänään juhlittiin eilen 40 vuotta täyttänyttä Marttayhdistystämme. Kun valitsimme päivää juhlimiselle, emme ensin edes hoksanneet että tänään on liputuspäivä. Minullakin oli silloin nenän edessä kalenteri jossa näkyi vain päivämäärät ja viikonpäivät. Ei mitään juhlapäiviä. Oli kuitenkin hienosti valittu päivä! Tässä meikäläinen lähtövalmiina juhlaan. Äitini ompeli minulle marttapaidan. Itse olin vain sovitusnukkena, ja ompelin kaksi nappia. Juhlassa jaettiin vuosimerkkejä pitkään martoina olleille. Juhlat olivat mielestäni ihan onnistuneet. Parempikin olisi joitakin asioita voinut hoitaa, mutta mitään katastrofaalista virhettä ei toivottavasti tapahtunut. Tunnustan olevani näissä tilanteissa kömpelö enkä ymmärrä aina noudattaa totuttua etikettiä, tapoja enkä aina kaikkia kohteliaisuuksiakaan.

Pojat ovat tämän viikon olleet talvilomalla jota myös hiihtolomaksi kutsutaan. Eivät hiihtäneet. Pääasiallisesti pelasivat tietokoneella. Välillä käskettiin pihalle. Keskiviikkona pojilla oli parturi ja torstaina minä kävin kuopuksen kanssa äidin luona. Äiti on ommellut minulle marttapaidan ja kävin hakemassa sen, koska pian on yhdistyksemme 40-vuotisjuhla. Perjantaina myös miehellä oli vapaata ja päätimme lähteä keilaamaan koko perheellä. Esikoinen otti teiniasenteen eikä halunnut keilata, paitsi että sitten halusikin, paitsi ettei sittenkään halunnut kun ei osannut. Ja sitten piti kiukutella muuten vaan, murjottaa ja itkeä jne. Kaikista ikävintä tietysti on, että se on aina ollut vähän tuollainen ja alkava murrosikä korostaa  valitettavasti juuri näitä piirteitä. Lopulta päivä kääntyi ihan mukavaksi. Kävimme syömässä kiinalaisessa, vähän shoppailemassa lähinnä ruokaa. Iltapalaksi oli täytettyjä patonkeja. Lauantaina teineily alkoi uudestaan. Liikaa pelaamista jote...