Suomi, itseasiassa koko maailma, on täynnä vahvojen naisien sukuja. Mutta minä heräsin tänään siihen tietoisuuteen, että minäkin olen sellaisen vahvojen naisten sukua. Vahvojen mutten kovien, sellaisten vahvojen naisten joissa on lempeyttä, jotka tarvittaessa taipuvatkin. Opettelen tuntemaan serkkujani aikuisena. Jotain samaa meissä on. Ollaan kasvettu erillään ja silti meissä on samaa, sitä sukua. Isäni puolen suvussa miehillä on ollut näkyviä projekteja. Mummini kyllä piti suvun villasukissa ja lapasissa. Mutta iltakävelyllä tuli mieleen että olisiko naisten yhteisen projektin aika... En vielä tiedä mikä se on mutta vahvasti se tekee tuloaan. Katsotaan. On huikeaa huomata yhtäkkiä olevansa vahva nainen, vahvojen naisien ympäröimänä, sukupolvien ketjussa! Löytää itsestään jotain uutta.
Kommentit
Lähetä kommentti