Työtähakemassa

Olin
menossa työhaastatteluun, ja yhtäkkiä huomasin, että mulla ei ollut
työtodistuksia mukana, kalenteri vain. Katsoin että mulla vartti aikaa
ja varmasti jos oikein nopeasti toimin niin ehdin hakea ne todistukset.
Menin siis hakemaan niitä, ja mun äiti oli meillä (tosin kotikin oli
ihan jotain muuta kuin tämä nykyinen...) ja se halus puhua mun kanssa
sitä ja tästä ja tuosta. Mie sanoin, että tajuatko että minä myöhästyn
kohta työhaastattelusta. Joojoo, ja se puhuu vaan. Argh!

Mie hyppäsin
autoon ja lähdin sillä. Mulla oli oikein karttaki,n mutta se oli ihan
omituinen. Kunnes tajusin, että olin vahingossa ajanut sen rakennuksen
sisään mihin olin menossa! Se oli niin valtava rakennus! Ajoin ulos ja
parkkeerasin. Ja tajusin olevani ½ tuntia myöhässä =O Ajattelin, että
yritän kuitenkin...

Seikkailin sisällä, kun en tiennyt minne ois pitäny
mennä. Näin vartijan juttelemassa kaverinsa kanssa. He katsoivat
pitkään mun mekkoa (violetti) ja huomasin että siinä oli rapatahroja (ulkona
satoi). Ne olivat onneksi kuivia ja minä karistelin liat pois. Minä
kysyin vartijalta tietääkö se mihin  mun pitäis mennä kun pitäisi
löytyä joko tämän niminen tai tuon niminen (en muista enää nimiä, mutta
ne oli ihan selkeästi mulla paperilla). Vartija sanoi, että hissillä
toiseen kerrokseen. Sitt mie etsin sitä hissiä... Ja kun etsin sitä
niin se vartija vislasi mulle ja huusi: "Ninni hei! Ei tartte enää
mennä!" Ja osoitti miestä joka tuli hissistä. Siinä oli siis
toinen niistä etsimistäni henkilöistä.

Menin ja esittelin itseni ja
pahoittelin että olen niin myöhässä. Mies katsoi minua vain ohimennen
ja sanoi että tosiaan on jo myöhäistä. Hän ei halunnut puhua kanssani
ollenkaan. Yritin selittää että myöhästymiseni syy oli se, että eksyin
heidän suuressa bisnesrakennuksessaan kartasta huolimatta, mutta hän ei halunnut kuunnella.
Totesin mielessäni, että onneksi myöhästyin. En olisi siellä
halunnutkaan työskennellä. Tämä ihminen oli jotenkin niin kylmäkiskoinen.

Olin jo lähdössä pois kun tajusin, että
vartija oli puhutellut minua nimeltä. =O Minä en tuntenut häntä. Menin
sitten takaisin ja kysyin vartijalta: "Tunnemmeko jostain?" Vartija oli
vähän hämmentyneen näköinen ja kysäisi: "Miten niin?" Johon minä: "No
kun puhuttelit minua nimeltä äsken!" Vartija meni ihan kummallisen
näköiseksi ja lähti kohta kävelemään kanssani kohti ulko-ovia. Kun
olimme kuulomatkan päässä vartijan kaverista minä sanoin: "Noh, alahan
puhua." Mutta ei se mitään puhunu... Vetäisi minut vaan jonnekin nurkan
taakse ja suuteli!! =O DAMN! Mullahan meni pasmat ihan sekaisin. Täysin
tuntematon mies! Tai siis ainakaan minä en häntä tunnistanut. Vartija
sanoi vielä, että ei tässä vielä kaikki, tulet huomaamaan. Ja passitti
minut matkoihini. Kääks!! =D