Olin viikonpäivät vuoteenomana. Viikko sitten sunnuntaina heräsin vain huomatakseni, että vasen hartia on sellaisessa lihaskrampissa etten pystynyt kivulta istumaan. Vessassa käynti oli yhtä tuskaa ja selvisin siitä vain suomalaisella sisulla ja huudoilla. Huutaminenhan tunnetusti vähentää kipua... Muuten makasinkin sitten sängyssä. Maanantaina mies kuskasi minut autolla lääkäriin. Kipulääkkeen voimilla mentiin ja sittenkin sattui. Lääkäri totesi sen saman minkä minäkin olin jo todennut: lihaskramppi. Itsediagnoosi voimissaan. Lääkäri määräsi myrkyt ja apteekin kautta kotiin lepäämään. Aluksi tuntui ettei niistä myrkyistä mitään apua ollut. Mutta pikkuhiljaa toimintakyky palautui ja lihaskramppi helpotti. Eilen olin lähes koko päivän pystyasennossa. Uskaltauduin jopa koiran kanssa pidemmälle lenkille, mutta tulin sieltä takaisin märkänä hiestä. Vaan tänään olisi mentävä uudestaan. Viikko oli tuskaisen pitkä. Sen lisäksi, että itkin kivusta, itkin myös omaa avuttomuuttani. Ja ku...