KosmisenAuringonHöpinät

Tänään oli setäni siunaus- ja muistotilaisuus. Täysin yllättäen purskahdin itkuun kun arkkua kannettiin kappeliin. En kyllä odottanut moista tunneryöppyä, kun en läheinen ole ollut setäni kanssa. Koko tilanne vain puski läpi kaiken. Surun siitä, että lopullisesti on mennyt mahdollisuus paikata välejään sedän kanssa, surun siitä että serkut ovat menettäneet isänsä ja pikkuserkut ukkinsa... muistot mummin ja ukin hautajaisista... se hetki kun tajuaa että omien vanhempien ikäpolvi on kuitenkin niin pian poissa, kaikki. Ja sitten tuli se hetki kun tajusin, että minulla ja sedällä on ollut yllättävän paljon yhteistä... ja suru siitä että nyt on myöhäistä enää jakaa niitä asioita. Ja samaan aikaan oli ilo siitä, että jäljelle jääneessä perheessä oli niin paljon rakkautta ja läheisyyttä, ketään ei suljettu ulkopuolelle. Ilo siitä, että serkkujen kanssa läheisyys tuntui hyvälle ja oikealle. Kun astuin kappeliin halasin lesken ja kaikki 3 serkkuani. Vasta jälkeenpäin välähti mielessä ol...

Olen taas pohdiskellut mun läskejä. En mitenkään vakavasti tai itsesäälissä rypien. Kunhan olen mietiskellyt. Olen ehkä joskus aiemminkin kirjoittanut, että mun mielestä ne ovat suojamuuri. En edelleenkään tiedä miltä ne suojelevat minua, tai ovat alunperin suojelleet. Muista melko tarkkaan sen hetken kun lukioikäisenä päätin, että olen lihava. Muuta selitystä en keksinyt sille ettei minulla ollut kavereita.... En minä oikeasti silloin ollut edes ylipainoinen! Sen jälkeen olen välillä saanut itseni kiinni ajatuksesta, että joku ei esim. halua tehdä mun kanssa töitä sen takia että olen lihava. Tiedän, järjellä tajuan että tuo on ihan typerä ajatus! Mutta se ajatus on olemassa ja tunne. Ja ajattelen että joku ei voi millään tykätä minusta koska olen lihava. Viime aikoina olen huomannut myös sellaisen ajatuskuvion, että jos joku on seurassani läskeistäni huolimatta, niin kyllä se sitten tykkää minusta. Haluaisin päästä näistä ajatuskuvioista eroon. Miten? Mielenkiintoista on myös ...

Kuopuksella on tutkimusten mukaan tulehdus lonkassa... tai lonkissa. Kuulemma yleistä tuon ikäisillä eikä syytä tiedetä. Jätin lohkaisematta että oisko mitenkään mahdollista että ne kaikki olis saaneet hinkuyskä-kurkkumätä-jäykkäkouristus-polio rokotteen... Neuvottelin homeopaatin kanssa. En hankkinut pronaxen-kuuria jonka lääkäri määräsi. Sen sijaa ostin lapsoselle omega-3:a ja seleeniä sekä sinkkiä. Katsotaan jatkoa myöhemmin kun homeopaatti on nähnyt lapsen. Tuetaan nyt maksaa.  

  lääkäriä ja odottelua. Miika on siis valitellut jalkakipua ja eilen rupesi laahaamaan / ontumaan jalkaansa. Me päästin tk-lääkärille aika nopsaan ja se lähetti KYSiin. Tulos: voi olla vain revähtämä mutta tehdään kuitenkin kaikki testit. Ja koska pääsimme lääkärille KYSissä vasta viiden jälkeen niin eipä talossa ollut ketään kuka olisi ultrannut enää... Aamulla siis takaisin. Tokihan me olimme KYSillä tänään jo kahden pintaan, jolloin talossa oli varmaan useampikin joka olisi voinut ultrata. Tänään siis lääkäri tutki kahdessa paikkaa painelemalla ja kääntelemällä ja KYSissä otetettiin nieluviljely ja 4 putkellista verta.  

Kuopus ontuu toista jalkaa ja on useamman päivän valittanut kipua siinä. Antaa hieroa mutta taivuttaa ei saa ja valittaa kun kyykistyy. Voihan olla, että on kasvukipuja mutta varasin silti ajan lääkärille kun kerran sain jopa tälle iltapäivälle. Tietysti tuntuu hassulle nyt mennä lääkäriin kun juuri eilen tuli jälleen kerran manattua sitä että lääkärit ei sitten tiedä yhtään mittään ;) Onneksi minulla on huoneessa ovi jonka voi sulkea. Työkaveri sadattelee niin maan perusteellisesti. Noh, sori vaan mutta jos hänen koodaukset ei toimi niin voi voi; ei se ainakaan mun syy ole. Ja nyt just muistin että olen unohtanut yhdet synttärit joten pitää heti tyrkätä tekstaria! ..... Noniin. Nyt on sekin hoidettu; parempi myöhään kuin ei milloinkaan =) Illalla olisi ystävätapaaiminen joka toivottavasti nyt toteutuu. Kerran jo siirrettiin kun yksi meistä oli sairaana. Tällä kertaa mun maha vähän oireilee, mutta voi oireilla viikonlopun runsasta hiilaripläjäystäkin. Toivottavasti oireilee vaa...

Tänään minulta kysyttiin miksi pidän blogia. Tai miksi kukaan edes on kiinnostunut lueskelemaan toisten blogeja. Vihjailtin jopa että suurin osa minunkin blogissa käyneistä on eksynyt tänne. Kyseltiin miten arvelen ihmisten etsivän täältä, onko mulla mitään annettavaa, mitä itse etsin toisten blogeista ja pitääkö vain narsisti blogia. Mielestäni hyviä kysymyksiä. Lähinnä minä pidän tätä blogia omaksi ilokseni. Kirjoittelen tajunnan virtaani ja minulle tapahtuneita asioita ja ajatuksia niistä. En ole koskaan miettinyt onko minulla mitään annettavaa toisille. Mukavaa jos joku tänne eksyy (vahingossa tai tarkoituksella) ja ehkä joskus jopa lukeekin jotain ja peräti kommentoi! =D Ja vielä mukavampaa jos joku täältä jotain saa. Mitä sitten etsin toisten blogeista... Minusta on mukavaa lueskella ihmisten kuulumisia, edesottamuksia, tarinoita; kurkistaa toisen ihmisen elämään sen verran kuin hän on valmis siitä paljastamaan. Toisaalta tuo on vähän hassua koska en pidä juorulehdistä! E...

Isäni soitti aamusta ja kertoi että setäni on kuollut viime yönä. Pysäytti. En ole kyllä vieläkään ihan sisäistänyt uutista. Mutta sen verran kuitenkin, että jotenkin tajuaa sen että omat vanhemmat ovatkin yli 60-vuotiaita... Ja minäkin melkein neljäkymppinen. Fyysisen elämän lyhyys kosketti jälleen.

Enpä ole pitkään aikaan tällaista nähnytkään. Oli aika kauhea tilanne. Päätin että miehen nähden en kyllä itke. Kun kerran voi noin vaan kylmästi pakata tavaransa ja muuttaa pois. Kysäisin vaan jossain välissä joko se on kertonut pojille, että lähtee, ja mietin että onneksi ei vielä ehditty ostaa omakotitaloa. Sitt jossain vaiheessa asia kääntyikin niin, että mies ei sittenkään lähtenyt vaan jäi. Unessa oli lopussa ihan kummallinen pätkä jossa minä ja mies keskusteltiin jostain parisoveltuvuustestistä, jossa mies ihmetteli miksi en ollut vaihtanut miestä kun se yksi toinen (en edes tiedä kuka) oli saanut 10 pistettä enemmän kuin hän siinä testissä. Mä totesin, että laskin ettei 10 pistettä ole niin paljon että kannattaisi useamman vuoden yhteinen historia heittää pois. =D Kumma uni...  

Kaivoin tänä aamuna auton esille vähän ennen kuutta, ja mietin että kyllä suomalainen on hullu kun lähtee kuntosalille ja töihin tällä säällä =D Työpaikan pihassa ei tietenkään oltu aurattu, ja kun hyppäsin autosta, upposin lumeen polviani myöten. Talvi!  Elämä on tällä hetkellä kovin kiireistä; niin töissä kuin vapaa-aikanakin. Tilinpäätökset painaa päälle molemmissa. Kun päästään helmikuun puoleen väliin niin sitten helpottaa pahin paine. Ystävänpäivänä juhlitaan kuopuksen 4-vuotissynttäreitä, vaikka syntymäpäivä on virallisesti 6.2. Minä vaan olen kyseisen viikonlopun Mysteerikoulussa. Ystävänpäivä on kuitenkin erittäin hyvä päivä juhlia =) Työkaveriksi on ilmaantunut uusia ihmisiä ja yhden kanssa suunnittelemme yhteistä viini-iltaa. Jahka siis päästään helmikuun puoleen väliin =)