KosmisenAuringonHöpinät

Tämä alkoi jo viime viikkolla, tai ehkä jo aiemmin. Mutta silloin kun kriisi oli pahimmillaan, en osannut kirjoittaa asiasta. Minulla on ollut vuosia hyvin vahva maailmankuva johon kuuluvat enkelit, henkioppaat, ylösnousseet mestarit, jälleensyntymä, se että kaikki yhtä... Ja yhtäkkiä kyseenalaistan kaiken! Sanoin itselleni, että olen täydellinen idiootti kun uskon asioihin, joita en voi edes itselleni todentaa. Sekin vähän mitä olen joskus kokenut, oli itsesuggestiota ja ryhmähysteriaa. Ikinä en ole saanut mitään vastausta kun apua olen pyytänyt joten esim. enkeleitä ei olekaan. En ole koskaan varsinaisesti nähnyt enkeliä, vaikka olen kuullut että jotkut näkevät, muka. Taitavat vain huijata tai uskotella itselleen näkemiään asioita hyvin vahvasti. Ehkä ovat vielä sekopäisempiä kuin minä. Tuskallista, sanoisin, noin lievästi ilmaistuna. Heittää roskikseen elämänsä perusta. Olin vihainen kun en saanut apua vaikka pyysin. Olin vihainen kun en näe. Olin vihainen kun elämä ei vaan ...

  Pyydän anteeksi kaikilta, jotka niitä kuvia uudesta kodista odottavat. Minulle on iskenyt jonkinlainen taisteluväsymys. Ei jaksa niin ei jaksa. Osa tavaroista on vielä purkamatta. Vaikka eilen kyllä huomasin, että yhdessä huoneessa oli aika monta tyhjääkin laatikkoa pinossa. Nekin pitäisi palauttaa. Siinäkin asiassa on ollut väsymys. Väsymyksen lisäksi on käynyt niin, että kameran laturi on jossain erittäin hyvässä tallessa. Me emme vain tiedä missä tämä talle on. Joten tyhjä kameran akku on ollut myös esteenä kuvien ottamiselle. Joten joudutte odottamaan siihen saakka kunnes minä ja kamera toivumme sellaiseen kuntoon, että kuvien ottaminen onnistuu. Josko viimeistään maaliskuussa kun on luvassa tuparit...