KosmisenAuringonHöpinät

   

    Aaron risunuotion kimpussa. Tää oli ihan huippua 6-vuotiaan mielestä!     Pieni lepotauko.     Mummi ja pojat laiturilla.     Pakollinen maisemakuva ;D   Ja sitten sarja tulevasta mallista joka tässä esittelee huippumuotia suoraan Pariisista.            

  " Minä avaan syömmeni selälleen ja annan päivän paistaa. Minä tahdon kylpeä joka veen, ja joka marjan maistaa. Minun mielessäni on juhannus, ja juhla ja mittumaari, ja jos minä illoin itkenkin, niin siellä on sateenkaari." - Eino Leino - Kaikille meille oikein mukavaa juhannusta vaikka sää ei taidakaan kovin kesäinen olla. Annetaan auringon paistaa ainakin sisällämme. Ei, minä en nyt illoin itke. Tosin tänään olen moneen otteeseen nauranut kyyneleet silmissä kun on jotenkin niin hervotonta touhua ollut. Olen jopa saanut 2 rakkaudentunnustusta... ja ei kerrota mun miehelle kun ne ei kumpikaan tullu siltä ;D Ja ne siis tuli kahdelta eri mieheltä... Toinen oli vaivihkainen huomionosoitus jonka tietysti voi tulkita ihan miten vaan, mutta kyllä minä nyt kuitenkin tulkitsin sen niin että "tykkään sinusta" =) Toinen sanoi ihan suoraan. Noh, sitä ei tietysti voinut sanoa suomeksi, ei tietenkään koska jos sanoo suomeksi "minä rakastan sinua" niin ...

Kolme viikkoa töitä ja sen jälkeen alkaa ensimmäinen oikea kesälomani! Neljä viikkoa... Miten minä osaan olla lomalla?!? Se ois vaan osattava. Lapsetkin kaipaa lomaa. Aaron 6 vee totesi illalla: "Mukavaa kun loma lähestyy." Saattaa olla että neljän viikon jälkeen kaikki ollaan iloisia kun päästään takaisin arkeen =D Noh, jos suunnitelmat toteutuvat niin eipä paljon tosiaan jouda miettimään työasioita. Muuttoa olen lomalleni suunnitellut jo viime syksystä asti ;D Toki mukaan sopii juhlia!  

Elämä on kummallista. Silloin kun olin jotain 12 vee, Yö oli kova sana, ja sitä kuuntelin paljon. Silloiset biisit osaan edelleen suurinpiirtein ulkoa. Sitten meni vuosia etten juurikaan kuunnellut Yötä. Nyt se iskee taas aika kovasti. Uusi single "Loisto" on loistava! =D Asiasta toiseen... Viime aikoina oma perhe on tuntunut niin rakkaalle. Yllättävä tunne. Ehkä mun aivoissa on tapahtunut jotain =P Olipa elämässäni mitä sivujuonteita tahansa niin pojat ja mies ovat kuitenkin ne tärkeimmät. Elämääni saa mahtua rakkautta ja ihmisiä.  En ole koskaan uskonut siihen että ihmiselle on olemassa se yksi ja ainoa oikea. Elämässä on kysy valinnoista ja sopimuksista. Vaikka nykyinen parisuhde on aika ajoin ahdistanut ja tuntunut pahalle, uskon että olen jatkossakin kiitollinen siitä että olen kuitenkin pysynyt parisuhteessani. Noh, se ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö minulla olisi helliä ja rakastavia tunteita myös muita kohtaan... =D  

Nyt meillä on yksi vahva ehdokas uudeksi kodiksi. Taidamme mennä katsomaan kolmannen kerran =D Sitt jos vieläkin tuntuu siltä että se voisi olla kotimme niin tehdään tarjous. Ja pidämme peukkuja että saamme nykyisen kodin kaupaksi!

Isäni on joutunut sairalaan aivoinfraktin takia. Oikea puoli on lievästi halvaantunut. Hoidot on aloitettu, kuntoutus ja puheterapia aloitetaan tällä viikolla mahdollisimman pian. Positiivista on se, että halvaus on lievä ja järki toimii. Surullista ja ahdistavaa on se että me kaikki lapset olemme niin kaukana, pitkän matkan takana. Meistä ei ole apua! Tämä on juuri se tilanne josta olen joskus ollut huolissani, kun isä on yksin pohjoisessa... Isä on aina liikkunut luonnossa. Miten isän käy jos hän ei enää pääse tunturiin ja metsään...  

Lainalupaus on. Talo on edelleen katsonassa. Ja asunto myynnissä. Yksi talo on kiikarissa Siilissä. Menemme sitä uudelleen katsomaan. Miksihän sitä ei osaa kaikkea katsoa heti ekalla kertaa?? Vaikka näitä taloja on tullut katsottua monta, niin aina jää jotain katsomatta =D Toisaalta se on ihan hyväkin käydä katsomassa useamman kerran. Meidän nykyistä kotia on käynyt yksityisesti katsomassa yksi ihminen. Yleisnäyttö on tulevana viikonloppuna. Toivon kovasti että kaikki liikkuvat palikat osuvat oikeaan aikaan oikeille paikoille. Tai oikeastaan en vain toivo vaan uskon! =) Elämme edelleen jännittävää aikaa.