Juhannusyön auringon alla

Juhannusyön auringosta


eri puolella maailmaa kerrotaan, että sinä yönä


aurinko saa sananjalan kukkimaan.





Kerran vuosisadassa tuo


itiökasvi


joka muuten ei kuki milloinkaan


tekee auringon kunniaksi ihanan kukan.





Ja juhannusyönä


se kukka myös lakastuu


tekee siemenkodan ja pudottaa


sen koivujen väliin, viileään hämyyn.





Ja auringon alla


eri puolilla maailmaa kerrotaan,


että se joka löytää sananjalan siemenen


saa ikuisen onnen.





Auringon alla, niin kerrotaan


on ikuisen onnen ehdot


sillekin joka lähtee


sananjalan siementä noutamaan,


neljäkymmentäneljä vaaraa ja


syntymäehto erikseen.





Sen joka aikoo juhannusyönä


onnensa löytää


sananjalkojen alta


on oltava orpo ja viaton


ja tiedettävä


mikä kirjain on kätketty


sananjalkaan.





Ja auringon alla


onneaan etsivän


tulee mennä yksin yöllä


sananjalkojen katveeseen


valkoinen kangas vuoteenaan


sananjalan siementä


noutamaan.





Vuosituhansien ajan


aurinko on jatkanut kiertoaan


ja saman ajan ihmiskunta


on kertonut tätä tarinaa


ja haaveksinut ikuisesta onnesta


maan päällä.





Ja auringon alla on


sananjalan


siementen etsiminen kirottu


kirkolliskokouksessa,


koska ihminen ei saa


etsiä onneaan itiökasvien


siemenistä, ei milloinkaan.





Auringon alla ihmisen onni


on lähimmäisen rakkaudessa,


jokapäiväisessä työssä,


rehellisyydessä, terveydessä


ja hyvässä ymmärryksessä,


niin kuin auringon kierrossa


ja maan karuudessa.





Sananjalan varteen on


kätketty


Neitsyt Marian nimikirjain,


ja tarina sananjalan kukasta


on kerrottu ihmislapsille


että he siitäkin


saisivat ikuisen onnen.





Tuntematon